Pirkko Saisio

Pirkko Saisio
Pirkko Saisio
Henkilötiedot
Syntynyt	16. huhtikuuta 1949 (ikä 75) Helsinki
Ammatti	kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja
Puoliso	Pirjo Honkasalo
Lapset	Elsa Saisio
Kirjailija
Salanimi	Jukka Larsson, Eva Wein
Esikoisteos	Elämänmeno, 1975
Palkinnot
Valtion kirjallisuuspalkinto (1985) Finlandia-palkinto (2003) Pro Finlandia -mitali (2007) Aleksis Kiven palkinto (2016)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pirkko Helena Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein.^[1]

Saisiolla on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi näytelmiä, elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia, pienoismusikaaleja, librettoja, laulujen sanoituksia ja suomennoksia. Hän on ohjannut monet kirjoittamistaan näytelmistä ja näytellyt myös itse teatterissa ja elokuvissa.^[1]

Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijäntutkinnon vuonna 1975. Hän toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2001.^[1]

Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempien ateistisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin uskonnolliseksi, ja omien sanojensa mukaan^[2] hän olisikin opiskellut yliopistossa teologiaa, mikäli 1960–1970-luvun taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta voisi tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nykyinen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu), jonne hän pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Elämänmeno.

Elämänmeno ilmestyi Saision Teatterikoulusta valmistumisvuonna 1975. Romaanissa oli alun perin sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa näin kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen todennut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin teoksesta muokattiin televisiodramatisointi, jota on alettu pitää televisioteatterin klassikkona.

Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi tässä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa teoksissaan tietoisesti eroon.

Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka olivat tietävinään hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä. Yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä: Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisio näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöidensä taustojen luomisessa ja jopa pukeutui mieheksi kirjoittaessaan Jukka Larssonina. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja oma tyyli.

Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaa ja psykologiaa sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen” Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.^lähde?

Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiä^lähde?. Häntä verrattiin muun muassa Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään. Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi romaania: Viettelijän (1987) ja Kantajan (1991), jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.

Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990), pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Vuosina 1998–2003 ilmestyi Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaanitrilogia. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio. Hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.^lähde?

Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan Saisio kritisoi tapaa, jolla Finlandia-palkinto jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden ”A- ja B-sarjaan”. Hän lahjoitti 26 000 euron palkintosumman Setalle.^[3]

Kun Saision romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ehdolla oli ensimmäistä kertaa myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.

Saisio sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2007.^[4]

Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Leonardon ikkunat (1986) ja Tulennielijä (1998). Hän toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdon elokuvassa Da Capo (1985), joka kertoi Heimo Haitosta. Saisio on ollut mukana kirjoittamassa myös televisiosarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaaman televisioelokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on niin ikään Saision käsialaa. Lisäksi hän oli Honkasalon ohella toinen käsikirjoittaja Honkasalon ohjaamassa elokuvassa Betoniyö, joka perustuu Saision kirjoittamaan samannimiseen romaaniin.

Näyttelijänä Saisio on esiintynyt elokuvissa Kuutamolla ja Helene.^[5]

Saisiolla on tytär Elsa Saisio näyttelijä Harri Hyttisen kanssa.^[6] Saisio elää rekisteröidyssä parisuhteessa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa.^[7] Saisiolla oli vuosikymmenen kestänyt suhde Eeva Elorannan kanssa.^[8]

• Elämänmeno. Helsinki: Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-1117-1
• Sisarukset. Helsinki: Kirjayhtymä, 1976. ISBN 951-26-1251-8
• Kadonnut aurinko: Kaksinäytöksinen teatteriromaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1698-X
• Betoniyö. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2136-3
• Kainin tytär. Helsinki: Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2597-0
• Exit: Lyhytproosaa matkoilta maassa ja mielessä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2602-0
• Pienin yhteinen jaettava. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23016-2
• Vastavalo. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25423-1
• Punainen erokirja. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28237-5
• Voimattomuus. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30789-0
• Kohtuuttomuus: Toisen miehen muistelmat. Helsinki: Siltala, 2008. ISBN 978-952-234-000-9
• Lokikirja. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-037-5
• Signaali. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-235-5
• Mies, ja hänen asiansa. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-372-7
• Spuuki spaidermän ja raju nonna. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-431-1.
• Epäröintejä: Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-584-4.
• Passio. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-928-6
• Suliko. Helsinki: Siltala, 2024. ISBN 978-952-388-337-6.

• Kiusaaja. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13916-5
• Viettelijä. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14713-3
• Kantaja. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17474-2
• Kärsimystrilogia. (Sisältää romaanit Kiusaaja, Viettelijä, Kantaja. Pirkko Saision jälkisanat. Kotimaiset valiot) Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18740-2

• Puolimaailman nainen: Kirjallinen omakuva. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3474-0
• Kulkue: Vaellusfresko. Helsinki: Kirjayhtymä, 1992. ISBN 951-26-3759-6

• Elämänmeno (1976), pohjautuu romaaniin Elämänmeno
• Tehdas (2012–)

• Leonardo (1991), balettilibretto
• Rakastuneet lapset (1992), lauluohjelma
• Leonardo (1996), balettilibretto
• Tulennielijä (1998), elokuvakäsikirjoitus
• Näkyykö tähtiä? ja muita nykynäytelmiä. (Toimite. Elektra) Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-824-2
• Betoniyö (2013), elokuvakäsikirjoitus (yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa)

• J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
• Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä), 2003 (Tunnottomuus), 2011 (Homo!)
• Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus), 2021 (Passio)
• Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
• Suomi-palkinto 2002
• Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
• Varjo-Finlandia 2003
• Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004
• Pro Finlandia -mitali 2007
• Aleksis Kiven palkinto 2016^[9]

• Aarnio, Ritva – Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen: Ammatti: Suomalainen kirjailija – Pirkko Saisio. TV 1 28.11.2003.
• Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 4. Pirkko Saisio. WSOY, 2000.
• Kantokorpi, Mervi: Monologi jyllää: No, minä tässä vaan, hei! Helsingin Sanomat. 28.12.2003. Viitattu 21.4.2020.
• Larsson, Jukka (Saisio, Pirkko): Kärsimystrilogia. Jälkisanat. WSOY, 1993.
• Pakkanen, Johanna: Saisio kirjoitti rakkausromaanin eroista. Z 5/2003.
• Sanojen aika. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Selin, Jaakko: Elämän menopaluu. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 12/2003.
• Sinnemäki, Anssi: Kapina rippituolissa ja muita kirjallisuusesseitä. Helsinki: Tamara Press, 1989. ISBN 951-8994-00-5
• Stenbäck, Irma: Neljäs kerta toi vihdoin Finlandian Helsingin Sanomat. 5.12.2003. Viitattu 21.4.2020.
• Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita. (5., uudistettu laitos) Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9469-3
• Pirkko Saisio, dramaturgian professori, 1.1.1997-31.12.2001 Teatterikorkeakoulu – TeaK. Arkistoitu 30.4.2005. Viitattu 21.4.2020.
• Malmivaara, Laura: Pirkko Saisio WSOY – Kirjailijat. Viitattu 21.4.2020.
• Jokinen, Noora: Yksityisyyttä ei ole pakko myydä Uta – Campus. 11.12.1998. Arkistoitu 17.5.2006. Viitattu 21.4.2020.
• Pirkko Saisio Siltala. Viitattu 21.4.2020.

• Ahola, Suvi: Väitös: Pirkko Saisio teki salanimiromaaneilla tietoista kirjallisuuspolitiikkaa. Helsingin Sanomat, 8.5.2015, s. B 1–2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.10.2023. Arkistoitu.
• Junkkaala, Heini: Pirkko Saisio: Sopimaton. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 978-951-0-45475-6
• Kivilaakso, Katri: Kirjailijasta mieskirjailijaksi, naiskirjailijaksi ja takaisin: Pirkko Saision Kainin tytär sekä Jukka Larssonin ja Eva Weinin tuotannot vastauksena 1980-luvun naisnäkökulmaiseen kirjallisuuskeskusteluun. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. ISBN 978-951-51-1105-0 Teoksen verkkoversio (pdf).
• Siren, Eero: Nukketeatteri ja näyttelijän maailma. Väitöskirja. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2017. ss.133–137; 169. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-12-9

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pirkko Saisio Wikimedia Commonsissa

• Vähäsarja, Kaisa-Liisa: Pirkko Saisio – proosan ja draaman voimahahmo Yle Elävä arkisto. 11.9.2007. Viitattu 21.4.2020.
• Jegorow, Sirpa: Pirkko Saision Elämänmeno on romaani haaveiden ja todellisuuden yhteentörmäyksestä Yle Elävä arkisto. 4.6.2019. Viitattu 21.4.2020.
• Pirkko Saisio Prosak-proosaklubilla Kirjastokaista. 2015. Viitattu 21.4.2020.
• Saisio, Pirkko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)