Pikkuaavikkokiuru
| Pikkuaavikkokiuru | |
|---|---|
_by_Lior_Kislev.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Aavikkokiurut Ammomanes |
| Laji: | cinctura |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ammomanes cinctura |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkuaavikkokiuru (Ammomanes cinctura) on aukeiden tasamaiden eteläinen kiurulaji. Lajinimenä esiintyy myös cincturus.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuaavikkokiurun pituus on noin 15 cm, siipien kärkiväli 25–29 cm ja paino 14–23g. Lintu on varpusen kokoinen hiekanruskea pikkulintu, joka on vatsapuolelta valkoinen. Lennossa erottuu musta pyrstönkärki ja tummat käsisulkien kärjet. Nokka on pienehkö ja väriltään punertava, ja koivet ovat pitkähköt. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Linnun olemus on pikemmin sirkkumainen kuin kiurumainen. Käytökseltään se on arka.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuaavikkokiurun nimialalaji cinctura elää Kap Verden saarilla, alalaji arenicolor yleisenä Luoteis-Afrikassa ja paikoitellen muuallakin Pohjois-Afrikassa sekä Arabian niemimaalla ja Lähi-idässä, ja alalaji zarudnyi Iranissa ja Pakistanissa.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Laji on paikkalintu, joka voi vaellella siemenravinnon perässä. Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuaavikkokiuru elää tasaisilla tai lievästi kumpuilevilla avomailla, joilla kasvaa korkeintaan vähäistä kasvillisuutta. Se on palearktisen alueen kiuruista karaistunein ja elää hyvin kuivissa hiekkaerämaissa, kuten Saharassa ja Arabian aavikoilla. Pakistanissa ja Kap Verdellä laji elää myös vuorenrinteillä. Harva lintulaji elää niin ihmiselle vieraassa ympäristössä kuin pikkuaavikkokiuru. Paikoin se kuitenkin on yleinen tienvarsilintu. Pesimäajan ulkopuolella se liikkuu pienissä, tavallisesti alle 50 yksilön parvissa, usein muiden kiurulajien seurassa.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_MHNT_225_HdM_Gharda%C3%AFa.jpg)
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään, ruohotupsun tai kiven suojassa. Munamäärä on 2–5, tavallisesti 3. Se pesii usein aavikkokiurun tuntumassa.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuaavikkokiuru syö etupäässä siemeniä, joita se voi kaivella maastakin. Syö myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Ammomanes cinctura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong."