Pierre Emmanuel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pierre Emmanuel

Pierre Emmanuel (oik. Noël Jean Mathieu, 3. toukokuuta 191622. syyskuuta 1984 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, joka tuli alkujaan tunnetuksi toisen maailmansodan aikaisena vastarintaliikkeen runoilijana ja kokoelmastaan Tombeau d'Orphée (1941). Hän käsitteli myöhemmässä runoudessaan katolista uskoa ja filosofisia aiheita.lähde?

Emmanuel valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 1968, mutta hän erosi siitä vuonna 1975.[1]

  • Elégies,1940
  • Tombeau d'Orphée, 1941
  • Jour de colère, 1942
  • Combats avec tes défenseurs, 1942
  • Sodome, 1944
  • La liberté guide nos pas, 1945
  • Le Poète fou
  • Mémento des vivants
  • Poésie, raison ardente, 1947
  • Qui est cet homme,1947
  • Car enfin je vous aime
  • Babel,1951
  • La Colombe
  • Visage Nuage
  • Versant de l'Age
  • Evangéliaire
  • Le Poète et son Christ
  • Le Goût de l'un
  • La Nouvelle Naissance
  • La Farce Humaine
  • Le monde est intérieur, 1967
  • Jacob, 1970
  • Sophia, 1973
  • La Vie Terrestre
  • Tu,1978
  • Livre de l'Homme et de la Femme
  • Una ou la Mort de la Vie
  • Duel
  • L'Autre
  • L'Arbre et le Vent
  • Le grand œuvre, 1984
  • Cosmogonie
  • Lettres à Albert Béguin: correspondance 1941–1952 (édition établie et annotée par Aude Préta-de Beaufort). Lausanne, Paris: l'Âge d'homme, coll. "Cahiers Pierre Emmanuel" no 2, 2005. ISBN 2-8251-1921-0. Kirjeenvaihtoa Albert Béguinin kanssa.
  1. a b Emmanuel, Pierre, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 27.4.2011, viitattu 13.3.2021 (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Alphonse Juin
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 4
1968–1975
Seuraaja:
Jean Hamburger
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.