Payerne

Payerne
vaakuna
Payerne
Koordinaatit: 46°49′13″N, 6°56′19″E
Valtio	Sveitsi
Kantoni	Vaud
Hallintoalue (district)	Broye-Vully
Hallinto
– Hallinnon tyyppi	Kunta
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	24,19[1] km²
Väkiluku (31.12.2022)	10 342[2]
– Väestötiheys	428 as./km²
www.payerne.ch (ranskaksi)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Payerne on kunta Sveitsissä, Vaud’n kantonissa. Payerne sijaitsee Sveitsin ranskankielisellä alueella, Fribourgin kaupungin länsipuolella.

Varhaisimpia jälkiä Payernen lähellä sijaitsevista asutuksista ovat neoliittiset esineet ja jäljet pronssikauden asutuksesta. Siellä on myös Hallstattin ja La Tènen kulttuureista peräisin olevia hautakumpuja. Les Aventurin alueella oli kelttiläinen silta ja roomalainen tie. Kaupungin muurien sisällä ja ulkopuolella oli roomalaisia rakennuksia, roomalaisia hautausmaita ja Publius Graccius Paternuksen vihkimiskirjoitus. Vuonna 587 piispa Marius rakensi kylään huvilan Paterniacumin^selvennä ja Pyhän Marian kappelin. Kappelista tuli myöhemmin seurakuntakirkko. Nykyinen goottilainen rakennus rakennettiin 1300-luvulla roomalaisten perustusten päälle. Se on kunnostettu 1990-luvulla. 1000-luvulla perustettiin Cluniac Payerne Priory^selvennä. Vuonna 1033 keisari Konrad II kruunattiin Burgundin kuninkaaksi luostarikirkossa.^[3]

Payerne mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 961 nimellä ecclesie sancte Marie Paterniacensis, vaikka tämä on peräisin 1100-luvun kopiosta vanhemmasta asiakirjasta. Vuonna 1049 se mainittiin nimellä loco Paterniaco. Kaupunki tunnettiin aiemmin saksalaisella nimellä Peterlingen.^[3]

Ennen vuotta 1302 priori^selvennä myönsi kansalaisille oikeuden perustaa neuvosto ja tehdä vaakuna. Vuonna 1348 valtuusto loi kaupungin peruskirjan, joka tunnustettiin virallisesti. Kaupungin kahdentoista neuvoston johtaja toimi myös pormestarina ja kaupungin sotilasjohtajana eli Bannerherrina. 1500-luvulla ilmestyi toinen 12-jäseninen neuvosto (rière conseil) käsittelemään sellaisia kauppakiistoja, joiden ratkaisemiseen ei tarvinnut koota kaikkia kansalaisia ja aatelisia. Kansalaiset ja luostari olivat usein ristiriidassa keskenään. Kaupunki teki sopimukset Bernin (1344), Fribourgin (1349), Neuchâtelin (1355) ja Murtenin (1364) kanssa. Vuonna 1362 kaupunkiin rakennettiin sairaala. Vuonna 1395 mainittiin koulumestari ja vuonna 1449 siellä oli lukio.^[3]

Vaudin valloituksen jälkeen vuonna 1536 Bern myönsi kaupungille etuoikeutetun oikeudellisen aseman. Bernin etuja edustanut Schultheiss oli Payernin kansalainen. Schultheissit olivat kaupungin sotilasjohtajan (Bannerherrin) alaisia, jonka kansalaiset valitsivat. Bannerherr johti kuudenkymmenen jäsenen neuvostoa, joka jaettiin Conseil Premier Douzeen, Conseil Second-Douzeen ja Communautéen, jossa oli 36 jäsentä. Communautéssa oli edustaja Corcellesin kylästä ja ympäröivistä kylistä. Vuonna 1769 neuvosto väheni 50 jäseneen. Payernen kaupunginvaltuustorakennus rakennettiin vuonna 1572 ja se on toiminut vuodesta 1964 lähtien käräjäoikeuden toimipaikkana.^[3]

Guillaume Farel ja Pierre Viret alkoivat saarnata protestanttista uskonpuhdistusta vuosina 1532–1533 Payernessa. Kaupunki omaksui uuden uskon jo ennen Bernin valloitusta.^[3]

Vuonna 1640 Bernin edustajan asuinpaikaksi rakennettiin linna luostarin alueelle. 1800-luvun alusta 1900-luvun loppuun asti siinä toimi lukio. Kaupunki perusti vuonna 1688 lainsäädäntöuudistuksia varten neuvoston, jota seurasi vuonna 1689 paino- ja mittaneuvosto ja vuonna 1699 orpojen hoitoneuvosto. Kaupungissa oli tuomioistuin ja muutoksenhakutuomioistuin. Vuonna 1617 kaupunki kieltäytyi tunnustamasta Vaudin oikeuksia. Kaupunginlaki päivitettiin ja painettiin vuonna 1733. Kaupungissa oli lääkäri, kirurgi ja apteekki. Vuodesta 1761 lähtien siellä oli tyttöjen opettaja ja vuodesta 1784 saksankielinen opettaja. Vuonna 1791 kaupungin asukkaat hylkäsivät pakkotyömääräyksen läheiselle tielle ja vuonna 1795 he vaativat yhteisomaisuuden jakamista.^[3]

Vuonna 1798 Payerne oli hetken lyhytikäisen Sarine et Broyen kantonin pääkaupunki. Vuodesta 1798 vuoteen 1802 se oli Helvetian tasavallan Fribourgin kantonin alaisen Payernen alueen pääkaupunki. Vuodesta 1802 vuoteen 2006 se oli Payernen alueen pääkaupunki Vaudin kantonissa.

1830- ja 1840-luvuilla kaupunginmuurit ja kolme porttia purettiin, vain neljä tornia on jäljellä. Entinen luostarikaupunki levisi kaikkiin suuntiin ja kasvoi vähitellen Corcellesin kaupunkiin. Vanhat valtuustot korvattiin viisijäsenisellä johtokunnalla ja 70-jäsenisellä kaupunginvaltuustolla. Vuoden 1929 kunnallisvaalit merkitsivät liberaalien neljäkymmentä vuotta kestäneen vallan päättymistä. Kristillissosiaalisen puolueen perustamisen jälkeen vuonna 1961 katolilaisten ja protestanttien välillä vallitsi kolme vuotta jännitteitä. Vuonna 1964 kaupunki otti käyttöön uuden kaupungintalon.^[3]

Payernen pinta-ala oli 24,19 neliökilometriä vuonna 2009. Tästä pinta-alasta 14,46 km² eli 59,8 % on maatalouskäytössä ja 3,59 km² eli 14,8 % metsää. Muusta maasta 5,67 km² eli 23,4 % on asutettua (rakennukset tai tiet), 0,44 km² tai 1,8 % on joko jokia tai järviä ja 0,07 km² eli 0,3 % on tuottamatonta maata.^lähde?

Rakennetusta alueesta teollisuusrakennusten osuus kokonaispinta-alasta oli 1,9 %, asuntojen ja rakennusten 6,6 % ja liikenneinfrastruktuurien 11,0 %. Sähkö- ja vesi-infrastruktuurin sekä muiden erikoiskehitettyjen alueiden osuus pinta-alasta oli 1,1 % sekä puistojen, viheralueiden ja urheilukenttien osuus 2,8 %. Metsämaasta koko metsäinen maa-alue on täysikokoisten metsien peitossa. Maatalousmaasta 52,2 % on viljelykasvien viljelyä ja 6,7 ​​% laidunta. Kaikki kunnan vesi on virtaavaa vettä. Payernesta lähtien Broye-joki virtaa suuressa ja maatalouslaaksossa.^lähde?

Kunta oli Payernen piirin pääkaupunki 31. elokuuta 2006 saakka, jolloin Payernesta tuli osa uutta Broye-Vullyn aluetta. Se koostuu Payernen kaupungista ja neljästä kylästä, mukaan lukien Vers-chez-Perrin.

Payernen väkiluku (joulukuussa 2020) on 10 069. Vuodesta 2008 lähtien 32,0 prosenttia väestöstä on maassa asuvia ulkomaalaisia. Viimeisten 10 vuoden aikana (1999–2009) väestö on muuttunut 15,4 %. Se on muuttunut 14,6 %:n osalta muuttoliikkeen vuoksi ja 1,7 %:n osalta syntyneiden ja kuolleiden vuoksi.^lähde?

Suurin osa väestöstä (vuodesta 2000) puhuu ranskaa (6 061 eli 83,1 %), portugali on toiseksi yleisin (339 tai 4,6 %) ja saksa on kolmas (251 tai 3,4 %). Lopuista 219 ihmistä puhuu italiaa ja 1 henkilö puhuu romaania.^[4]

Kunnan väestöstä 2 418 eli noin 33,2 % on syntynyt Payernessa ja asui siellä vuonna 2000. Samassa kantonissa syntyneitä oli 1 210 eli 16,6 %, kun taas muualla Sveitsissä syntyi 1 791 eli 24,6 % ja 1 771 tai 16,6 %. Asukkaista 24,3 % on syntynyt Sveitsin ulkopuolella.^[4]

Vuonna 2008 Sveitsin kansalaisia ​​syntyi elävänä 47 ja ei-Sveitsin kansalaista 48, ja samalla ajanjaksolla 57 Sveitsin kansalaista ja 10 ei-Sveitsin kansalaista kuoli. Maahanmuuttoa ja maastamuuttoa huomioimatta Sveitsin kansalaisten määrä väheni 10:llä, kun taas ulkomaalaisten määrä kasvoi 38:lla. Sveitsiläisiä miehiä ja 4 sveitsiläisiä naisia ​​muutti takaisin Sveitsiin. Samaan aikaan toisesta maasta Sveitsiin muutti 79 ei-sveitsiläistä miestä ja 84 ei-sveitsiläistä naista. Sveitsin väestön kokonaismuutos vuonna 2008 (kaikista lähteistä, mukaan lukien muutot kuntien rajojen yli) kasvoi 28 ja ei-Sveitsin väestö kasvoi 99 henkilöllä. Tämä tarkoittaa 1,6 prosentin väestönkasvua.^lähde?

Ikäjakauma vuonna 2009 oli Payernessa: 889 lasta eli 10,6 % väestöstä on 0-9-vuotiaita ja 1084 teini-ikäistä eli 13,0 % 10-19-vuotiaita. Aikuisväestöstä 1 131 henkilöä eli 13,5 % väestöstä on 20-29-vuotiaita. 1060 ihmistä eli 12,7 % on 30-39-vuotiaita, 1324 henkilöä eli 15,8 % on 40-49-vuotiaita ja 1 047 henkilöä eli 12,5 % 50-59-vuotiaita. ja 69-vuotiaita 572 henkilöä eli 6,8 % on 70-79-vuotiaita, 346 henkilöä eli 4,1 % on 80-89-vuotiaita ja 69 henkilöä eli 0,8 % on 90-vuotiaita tai vanhempia.^[5]

Vuoteen 2000 mennessä kunnassa oli 2 798 naimatonta ihmistä. Siellä oli 3 517 naimisissa olevaa henkilöä, 583 leskeä ja 396 eronnutta henkilöä.^[4]

Vuonna 2000 kunnassa oli 3 271 kotitaloutta ja keskimäärin 2,2 henkilöä kotitaloutta kohden.[9] Kotitalouksia, joissa on vain yksi henkilö, oli 1 221 ja vähintään viiden hengen kotitalouksia 151. Tähän kysymykseen vastanneista 3 301 taloudesta 37,0 % oli yhden hengen kotitalouksia ja 23 aikuista asui vanhempiensa kanssa. Muista kotitalouksista lapsettomia aviopareja on 844, lapsia aviopareja 953 Yksinhuoltajia, joilla oli lapsi tai lapsia, oli 195. Siellä oli 35 kotitaloutta, jotka koostuivat toisistaan ​​riippumattomista henkilöistä, ja 30 kotitaloutta, jotka koostuivat jonkinlaisesta laitoksesta tai muusta yhteisasumisesta.^[4]

Vuonna 2000 omakotitaloja oli 656 (eli 48,6 % kokonaismäärästä) yhteensä 1 349 asutusta rakennuksesta. Omakotitaloja oli 347 (25,7 %), 231 enimmäkseen asuntokäyttöistä monitoimitaloa (17,1 %) ja 115 muuta (liike- tai teollisuusrakennusta), joissa oli myös asuntoja (8,5 %). Omakotitaloista 107 on rakennettu ennen vuotta 1919 ja 85 vuosina 1990-2000. Eniten omakotitaloja (125) rakennettiin vuosina 1981–1990. Eniten omakotitaloja (96) on rakennettu ennen vuotta 1919. ja seuraavaksi eniten (65) rakennettiin vuosina 1919-1945. Vuosina 1996-2000 rakennettiin 9 omakotitaloa.^[6]

Vuonna 2000 kunnassa oli 3 862 asuntoa. Yleisin asuntokoko oli 3 huonetta, joita oli 1 306. Yhden huoneen asuntoja oli 268 ja vähintään viisihuoneisia asuntoja 716. Näistä asunnoista 3 221 asuntoa (83,4 % kokonaismäärästä) oli vakinaisesti asuttuja, 421 asuntoa (10,9 %) oli kausittain asuttuja ja 220 asuntoa (5,7 %) tyhjillään. Vuodesta 2009 lähtien uusien asuntojen rakentamisaste oli 5 uutta asuntoa 1 000 asukasta kohden.^lähde? Kunnan vajaakäyttöaste^selvennä vuonna 2010 oli 0,12 %.

Payernen lentokentällä toimii Swiss Transportation Safety Investigation Boardin (entinen Swiss Accident Investigation Board) lentotutkintaosasto. Aiemmin tämä oli Aircraft Accident Investigation Bureaun^[7] pääkonttori, kunnes se sulautui SAIB:hen vuonna 2011.

Payernessä sijaitsee myös Sveitsin ilmavoimien suuri lentotukikohta.^[8]

Payerne-makkara (ranskaksi: saucisson de Payerne) on paikallinen muunnelma alueellisesta Boutefas- tai Saucisson vaudois -makkarasta. Se on luonnonkuoressa olevaa kylmäsavustettua sianlihamakkaraa ja on ollut perinteinen ruokalaji 1800-luvun puolivälistä lähtien. IGP-suojattu Saucisson Vaudois IGP ja osittain AOC-suojattu Boutefas-makkara on valmistettu sioista, jotka etsivät tammenterhoja Vaudin tai Fribourgin metsissä ja juovat paikallista vettä. Vaikka Payerne-makkara ei ole suojattu nimi, siat tulevat yleensä samalta alueelta ja syövät samaa ruokavaliota. Suurin ero Payerne-makkaran ja muiden paikallisten lajikkeiden välillä on se, että seokseen lisätään viinin tai muun alkoholin sakat sekä keitetty, hienonnettu kuori tai porsaan nahka.^[9]

Vuoden 2007 liittovaltiovaaleissa suosituin puolue oli Sveitsin kansanpuolue, joka sai 27,72 % äänistä. Seuraavaksi kolme suosituinta puoluetta olivat SP (22,86 %), FDP (22,74 %) ja LPS (9,05 %). Liittovaltiovaaleissa annettiin yhteensä 1 790 ääntä, ja äänestysprosentti oli 40,0 prosenttia.

Vuonna 2010 Payernen työttömyysaste oli 7,5 %. Vuonna 2008 päätoimialalla työskenteli 113 henkilöä ja tällä sektorilla noin 39 yritystä. Jalostussektorilla työskenteli 728 henkilöä ja alan yrityksiä oli 86. Palvelusektorilla työskenteli 4 270 henkilöä ja alan yrityksiä oli 389.Työllistetyistä naisia ​​oli 42,5 %.

Vuonna 2008 kokoaikatyötä oli yhteensä 4 284 asukkaalla. Alkusektorilla työpaikkoja oli 80, joista 79 oli maataloudessa ja kalastuksessa tai kalastuksessa. Jalostussektorilla työpaikkoja oli 690, joista 326 (47,2 %) oli teollisuudessa, 1 kaivostoiminnassa ja 309 (44,8 %) rakentamisessa. Palvelusektorilla työpaikkoja oli 3 514. Palvelualalla 841 eli 23,9 % oli tukku- tai vähittäiskaupassa tai moottoriajoneuvojen korjauksessa, 135 eli 3,8 % tavaroiden kuljetuksessa ja varastoinnissa, 155 eli 4,4 % hotellissa tai ravintolassa, 12 eli 0,3 % tietoteollisuudessa. 130 eli 3,7 % oli vakuutus- tai rahoitusalaa, 164 eli 4,7 % teknisiä ammattilaisia ​​tai tiedemiehiä, 253 eli 7,2 % koulutuksessa ja 672 eli 19,1 % terveydenhuollossa.^[10]

Vuonna 2000 kunnassa kulki 2 512 ulkopuolista työntekijää ja kunnan ulkopuolella 1 573 työntekijää. Kunta on työntekijöiden nettotuoja, sillä kuntaan tulee noin 1,6 työntekijää jokaista lähtevää kohden. Työssäkäyvästä väestöstä 9,3 % käytti julkisia kulkuvälineitä päästäkseen töihin ja 61,6 % käytti henkilöautoa.

Vuoden 2000 väestönlaskennasta 3 379 eli 46,3 % oli roomalaiskatolisia, kun taas 2 666 eli 36,6 % kuului Sveitsin reformoituun kirkkoon. Muusta väestöstä ortodoksisen kirkon jäseniä oli 81 (eli noin 1,11 % väestöstä), kristilliseen katoliseen kirkkoon kuului 6 henkilöä (eli noin 0,08 % väestöstä) ja 97 henkilöä. henkilöt (eli noin 1,33 % väestöstä), jotka kuuluivat toiseen kristilliseen kirkkoon. Juutalaisia oli 4 henkilöä (eli noin 0,05 % väestöstä) ja islamilaisia 356 (eli noin 4,88 % väestöstä). Kunnassa oli 12 henkilöä, jotka olivat buddhalaisia, 10 henkilöä oli hinduja ja 3 henkilöä, jotka kuuluivat johonkin muuhun kirkkoon. 533 (eli noin 7,31 % väestöstä) ei kuulunut mihinkään kirkkoon, ovat agnostikkoja tai ateisteja, ja 147 henkilöä (eli noin 2,02 % väestöstä) ei vastannut kysymykseen.^[4]

Payernessa noin 2 517 eli (34,5 %) väestöstä on suorittanut ei-pakollisen toisen asteen koulutuksen ja 578 tai (7,9 %) on suorittanut lisäyliopiston (joko yliopiston tai Fachhochschuleen). Korkea-asteen koulutuksen suorittaneista 578:sta 61,9 prosenttia oli sveitsiläisiä miehiä, 23,0 prosenttia sveitsiläisiä naisia, 7,6 prosenttia ei-sveitsiläisiä miehiä ja 7,4 prosenttia ei-sveitsiläisiä naisia.

Lukuvuonna 2009/2010 Payernen koulupiirissä oli yhteensä 1 102 oppilasta. Vaudin kantonin koulujärjestelmässä poliittiset piirit tarjoavat kaksi vuotta ei-pakollista esikoulua. Poliittinen piiri tarjosi lukuvuoden aikana esiopetusta yhteensä 155 lapselle, joista 83 lasta (53,5 %) sai tuettua esiopetusta. Kantonin peruskouluohjelma edellyttää opiskelijoiden osallistumista neljän vuoden ajan. Kunnallisessa peruskoulussa oli 585 oppilasta. Pakollinen lukio-ohjelma kestää kuusi vuotta ja niissä oli 500 oppilasta. Siellä oli myös 17 opiskelijaa, jotka kävivät kotiopetusta tai kävivät toisessa ei-perinteisessä koulussa.

Payernessa on yksi museo, Musée de l'aviation militaire. Vuonna 2009 siellä vieraili 8 000 kävijää (aikaisempien vuosien keskiarvo oli 11 008).

Vuodesta 2000 lähtien Payernessa oli 332 opiskelijaa, jotka tulivat toisesta kunnasta, kun taas 165 asukasta kävi kouluja kunnan ulkopuolella.

Vuosina 1961-1990 Payernessa satoi keskimäärin 116,4 päivää vuodessa ja keskimäärin 845 mm vettä. Sateisin kuukausi oli elokuu, jolloin Payerne sai keskimäärin 93 mm vettä tai lunta. Tämän kuukauden aikana satoi keskimäärin 10 päivää. Eniten sadepäiviä oli toukokuussa, jolloin sadetta oli keskimäärin 12,3, mutta vett' tai lunta oli vain 84 mm. Vuoden kuivin kuukausi oli helmikuu, jolloin sademäärä oli keskimäärin 53 mm 9 päivän aikana.^[11]

Kunnassa on rautatieasema, Payerne Palézieux–Lyss- ja Fribourg–Yverdon-linjoilla. Rautatieasemalta on säännöllinen liikenne Lausanneen, Kerzersiin, Fribourgiin ja Yverdon-les-Bainsiin.

• Frédéric-Louis Allamand (1736 Payernessa – 1809) oli sveitsiläinen kasvitieteilijä, joka muutti Leideniin, Alankomaihin vuonna 1749.
• Antoine-Henri Jomini (1779 Payernessa – 1869) sveitsiläinen upseeri, joka palveli kenraalina Ranskan ja myöhemmin Venäjän palveluksessa
• Daniel Rapin (1799 Payernessa – 1882) oli sveitsiläinen apteekkari ja kasvitieteilijä
• Charles Estoppey (1820 Payernessa – 1888) oli sveitsiläinen poliitikko, vuonna 1875 hänet valittiin Sveitsin liittoneuvostoon
• Hélène Monastier (1882 Payernessa - 1976) sveitsiläinen rauhanaktivisti
• Léon Savary (1895 - 1968), sveitsiläinen kirjailija ja toimittaja
• Jacques Chessex (1934, Payerne – 2009) sveitsiläinen kirjailija ja taidemaalari
• Mat Rebeaud (s. 1982 Payernessa) sveitsiläinen freestyle motocross -ratsastaja
• Charles-André Doudin (s. 1986 Payernessa) sveitsiläinen jalkapalloilija

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Payerne Wikimedia Commonsissa

• Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS) (Sveitsin historiallinen tietosanakirja, artikkeli nro D2584, Payerne (Gemeinde)) Bern: Stiftung HLS. Viitattu 14.5.2011. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)