Parkitseminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nahan parkitsemista kuvaava piirros vuodelta 1880
Moderni meksikolainen nahkatehdas

Parkitseminen on yksi nahan käsittelyn työvaiheista. Sen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä ja hauraasta raakavuodasta säilyvä, lämpöä kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin.

Ennen parkitsemista nahka on karvottava ja kaavittava puhtaaksi lihapuolelle jääneistä kudoksista nahan pilaantumisen estämiseksi. Parkitus tehdään kyllästämällä nahka erilaisilla aineilla, jotka voivat olla esimerkiksi öljyjä, kasviperäisiä tanniineja tai erilaisia metallisuoloja. Kromin käyttö parkituksessa keksittiin 1800-luvun puolivälissä, ja se tehosti nahkateollisuutta huomattavasti.[1] Parkituksen aikana nahkaa myös muokataan ja pehmitetään käyttötarkoituksensa mukaan.

Parkitsemismenetelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset parkitsemisliemet olivat todennäköisesti kasvi- ja öljypohjaisia. Tälläisiä parkkileimiä käytetään mokkanahan parkitsemiseen nykyäänkin. 1900-luvun alussa otettiin käyttöön mineraaliparkitseminen. Kasvipohjaisissa parkitsemisliemissä vaikuttavina aineina ovat parkkihapot eli tanniinit. Parkitsemisaineita saadaan muun muassa männystä, kastanjapuusta, sumakista ja mimosasta. Mineraaliparkkiliemet sisältävät metallien suoloja. Tavallisimmat mineraaliparkkiliemet sisältävät kromin, alumiinin ja zirkoniumin suoloja. Joskus parkitsemisliemissä käytetään raaka-aineina mineraalien ja kasviainesten yhdistelmiä. Synteettisiä parkitsemisaineita ovat aldehydi, glutaraldehydi, synteettiset fenlit ja hartsit.[2]

Parkitsemisliemeen upotettaessa voidaan samalla rasvata. Käsin rasvattaessa nahkaa pidetään vuorokauden parkitsemisliemessä. Nahkarasvaa laitetaan 1 dl litraa parkkilientä kohti. Nahkaa käännellään joitakin kertoja. lopuksi se käsitellään pikkurummussa. Nahka voidaan rasvata myös voitelemalla. Tällöin nahkarasvaa käytetään 1 dl kahta desilitraa parkkileintä kohti. Nahka levitetään tasaiselle tasolle ja rasvaa hierotaan tasaisesti. Lopuksi nahka kääritään kokoon ja se laitetaan vetäytymään vuorokaudeksi.

Kun nahka on rasvauksen jälkeen melkein kuivunut, se pehmitetään venyttämällä. Venytys tapahtuu kahdessa vaiheessa. Venytyksen alkuvaiheessa käytettäviä välineitä ovat pehmityspuu ja nahkurinpenkki ja myöhemmässä vaiheessa käytettäviä välineitä ovat oikomisrauta ja oikomispuu.[3]

Poroparkki on nimitys parkitulle poronnahalle. Sitä käytetään pääasiassa vaatteiden valmistukseen mutta paljon myös lappilaisissa käyttöesineissä.

  1. Quilleriet, Anne-Laure: The Leather Book, s. 31, 38–43. (Alkuteos Cuir (ranskaksi), kääntäneet englanniksi Simon Pleasance ja Fronza Woods) New York: Assouline, 2004. ISBN 978-2843235375
  2. Maria Terresa Lladó i Riba, Eva Pascual i Miró: Osaavat kädet, s. 21. Perhemediat, 2008. ISBN 978-494-181-5
  3. Kikka Laakso: Perinteisiä parkitusmenetelmiä 2017. Saamelaisalueen koulutuskeskus. Viitattu 19.7.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]