Päivi Varpasuo

Päivi Paula Annikki Varpasuo (21. joulukuuta 1945 Vihti – 12. heinäkuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1985–1995.

Varpasuo oli ensimmäisen kerran kansanedustajaehdokkaana 1970-luvun alussa. Eduskuntavaalien 1983 jälkeen hän oli kokoomuksen varaedustaja Uudenmaan läänin vaalipiiristä, ja helmikuussa 1985, kun Pekka Löyttyniemi siirtyi kesken vaalikauden Espoon kaupunginjohtajaksi, Varpasuosta tuli kansanedustaja. Hänet valittiin jatkamaan kansanedustajana eduskuntavaaleissa 1987 ja eduskuntavaaleissa 1991. Hän oli ehdolla myös 1995 vaaleissa, joissa ei kuitenkaan tullut valituksi.

Varpasuo oli Vihdin kunnanvaltuuston jäsen kahdeksan vaalikauden ajan, vuosina 1969–2000. Hän nousi kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran kunnallisvaalien 1976 jälkeen. Hän toimi tehtävässä kolmeen eri otteeseen, vuosina 1977–1983, 1985–1992 ja 1998. Vihdin kaupunginhallituksen johdossa hän oli vuosina 1993–1996.

Varpasuo oli koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri, joksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1970. 1970-luvun alkupuoliskon hän työskenteli tiedotus- ja sihteerintehtävissä Espoon kauppalan ja kaupungin palveluksessa, lopuksi kaupungin tiedotuspäällikkönä 1974–1975. Vuodesta 1975 vuoteen 1993 hän oli tiedotuspäällikkönä Suomen Kunnallisliitossa, ja vuodesta 1995 vuoteen 2001 hän oli Kuntaliiton erityisasiantuntijana.

Varpasuo oli Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtaja liiton perustamisvuodesta 1992 alkaen. Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana hän toimi vuodesta 2000 ja Vihti-Seuran puheenjohtajana vuodesta 1983.

Varpasuo kirjoitti kirjan Kaija Rolig. Kuninkaan kulkuri, joka julkaistiin vuonna 1997, ja oli tekemässä myös kirjoja Kunnallinen tiedottaminen (1977) ja Kunnallishallinnon perusteet (1980).

Varpasuo kuoli sairauteen 57-vuotiaana heinäkuussa 2003.

• Päivi Varpasuo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Varpasuon esittely Vihdin kunnan verkkosivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)

• Päivi Varpasuon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa