Oscar Wilde

Oscar Wilde
Oscar Wilde 1882
Henkilötiedot
Syntynyt	16. lokakuuta 1854 Dublin, Irlanti
Kuollut	30. marraskuuta 1900 (46 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	irlantilainen
Ammatti	kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija
Kirjailija
Salanimi	Sebastian Melmoth
Aikakausi	viktoriaaninen aikakausi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.cmgww.com/historic/wilde
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Oscar Fingal O’Flahertie Wills Wilde (16. lokakuuta 1854 Dublin – 30. marraskuuta 1900 Pariisi) oli irlantilaissyntyinen näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija. Hän on viktoriaanisen Lontoon menestyneimpiä ja kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita sekä tunnettu esteetikko.

Oscar Wilde syntyi 16. lokakuuta 1854 Dublinissa, Irlannissa. Hänen isänsä Sir William Wilde oli Irlannin johtava korva- ja silmäkirurgi, joka oli myös julkaissut kirjoja arkeologiasta, kansanperinteestä ja satiirikko Jonathan Swiftistä. Äiti Jane oli irlantilaisnationalisti, runoilija sekä kelttiläisen mytologian ja kansanperinteen tuntija, joka kirjoitti nimellä Speranza.^[1] Oscarilla oli isoveli ja pikkusisko.^[2] Isoveli Williestä tuli toimittaja ja runoilija.^[3]

Wilde kävi Portora Royal Schoolia Enniskillenissä 1864–1871. Sieltä hän jatkoi stipendien turvin ensin Dublinin Trinity Collegeen 1871–1874 ja sieltä Oxfordin yliopiston Magdalen Collegeen 1874–1878, josta hän sai tutkinnon. Vuonna 1878 Wilde sai aikaisempien palkintojensa ja tunnustustensa lisäksi myös arvostetun Newdigate-palkinnon runostaan Ravenna. Wildeen tekivät noihin aikoihin suuren vaikutuksen John Ruskinin ja Walter Paterin kirjoitukset taiteen keskeisestä merkityksestä elämässä ja etenkin Paterin painottama esteettinen intohimo, jolla elämä tulisi elää.^[1]

Wilde muutti Lontooseen vuonna 1879 ja asettui kesällä 1880 Chelseaan. Hän julkaisi omakustanteena ensimmäisen näytelmänsä Vera; or the Nihilists syksyllä 1880 ja runokokoelmansa Poems seuraavana vuonna.^[4]

Pramea ja sanavalmis Wilde sai 1880-luvulla näkyvän aseman Lontoon seurapiireissä ja taiteilijapiireissä. Satiirilehti Punch otti hänet silmätikukseen ja esimerkikseen esteetikkojen epämiehekkäästä kiintymyksestä taiteeseen.^[1] Wilde vietti vuonna 1882 kymmenen kuukautta^[5] Yhdysvalloissa ja Kanadassa luennoiden aiheista ”Englannin renessanssi” ja ”Koristetaide Yhdysvalloissa” sekä kehotellen yhdysvaltalaisia rakastamaan kauneutta ja taidetta.^[4] Amerikan-aikana hänellä oli Hattie-niminen ihastus. Brittiläisen elämäkerturin päätelmien mukaan kyseessä oli sanfranciscolaisen rautatiemagnaatin 23-vuotias tytär Hattie Crocker.^[5]

Seuraavana syksynä Wilde kävi uudelleen New Yorkissa Vera-näytelmänsä ensiesityksessä.^[4] Alkuvuoden 1883 Wilde vietti Pariisissa ja viimeisteli näytelmänsä The Duchess of Padua.^[4] Palattuaan Britanniaan Wilde luennoi kokemuksistaan Yhdysvalloissa.^[1]

Wilde meni vuonna 1884 naimisiin tunnetun asianajajan tyttären Constance Lloydin kanssa. Liitosta syntyi kaksi lasta, Cyril (s. 1885) ja Vyvyan (s. 1886).^[1]

1880-luvun lopulla Wilde ansaitsi elantonsa toimittajana. Hän kirjoitti maaliskuun 1885 ja toukokuun 1890 välillä yli 70 nimettömänä julkaistua kirja-arvostelua Pall Mall Gazetteen. Wilde arvosteli hyvin monentyyppistä kirjallisuutta: suuresti arvostamastaan venäläisestä kirjallisuudesta aina keittokirjoihin ja musiikkikirjoihin. Hän kirjoitti lisäksi omalla nimellään ja nimettömänä useita tekstejä muihin sanomalehtiin ja aikakauslehtiin. Marraskuusta 1887 kesäkuuhun 1889 Wilde toimi Woman’s World -lehden päätoimittajana. Hän pyrki nostamaan lehdessä esille erityisesti naiskirjailijoita. Wilden aikana lehdessä käsiteltiin esimerkiksi ranskalaista kirjallisuutta, teatteria, pukeutumista sekä naisten työ- ja opiskelumahdollisuuksia.^[6]

Vuonna 1888 Wilde julkaisi sadun muotoon kirjoitetun romanttisen allegoriansa The Happy Prince and Other Stories (suom. kokoelmassa Onnellinen prinssi ja muita tarinoita).^[1] Julkaistuaan kritiikkiesseensä ”Valehtelun rappio” (1889) ja ”Kriitikko taiteilijana” (1890) Wilde lopetti lehtityöt.^[7]

Merkittävimmän tuotantonsa Wilde kirjoitti 1890-luvulla. Dorian Grayn muotokuva (1890) on Wilden ainoa romaani. Siinä hän yhdisteli kauhuromantiikan yliluonnollisia aineksia ranskalaisen dekadenssin syntisyyteen. Romaani herätti väitetyn moraalittomuutensa vuoksi paljon keskustelua ja arvostelua. Intentions (1891) sisälsi aiemmin julkaistuja esseitä. Wilde julkaisi vuonna 1891 myös kaksi tarina- ja satukokoelmaa: Lord Arthur Savile’s Crime, and Other Stories, ja A House of Pomegranates.^[1]

Salomé (1893) oli makaaberi näytelmä, joka kuvasi luonnotonta intohimoa.^[1] Ranskankielinen näytelmä kiellettiin Englannissa ennen sen ensiesitystä, ja sitä alettiin esittää vasta kolme vuotta myöhemmin Pariisissa.^[4]

Wilden menestyneimpiä teoksia olivat hänen sukkelat seurapiirikomediansa, joissa hän uudisti englantilaista 1800-luvun teatteria tuomalla siihen vaikutteita ranskalaisesta teatterista. Näitä menestysnäytelmiä olivat Lady Windermere’s Fan (1892, ”Lady Windermeren viuhka”), A Woman of No Importance (1893, ”Vähäpätöinen nainen”), An Ideal Husband (1895, ”Ihanneaviomies”) ja The Importance of Being Earnest (1895, useita suomennoksia). Näytelmissä on runsaasti satiirisia epigrammeja, jotka paljastavat viktoriaanisen ajan tekopyhyyden.^[1]

Avoimesti homoeroottinen romaani Teleny (1893) pannaan joskus ainakin osittain Wilden nimiin.^[8]

Wilden kohtaloksi koitui hänen homoseksuaalinen suhteensa lordi Alfred Douglasiin, jonka hän oli tavannut 1891. Douglasin isä, Queensberryn markiisi, raivostui suhteesta ja syytti Wildeä sodomiitiksi. Wilde haastoi markiisin oikeuteen kunnianloukkauksesta mutta perui syytteen kun todisteet olivat häntä vastaan. Ystäviensä kehotuksesta huolimatta Wilde ei paennut Ranskaan, vaan jäi Englantiin, missä hänet pidätettiin ja asetettiin syytteeseen. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen, mutta toisessa hänet tuomittiin vuonna 1895 säädyttömyydestä kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Wilde istui tuomionsa suurimmaksi osaksi Readingin vankilassa. Hänen sieltä Douglasille kirjoittamansa kirje julkaistiin vuonna 1905 lyhennettynä teoksessa De Profundis.^[1]

Wilden talo ja omaisuus huutokaupattiin vuonna 1895 Wilden jouduttua konkurssiin, ja hänen kirjoituksiaan joutui eri omistajille. 1920-luvulla julkaistiin useita Wilden kirjoittamiksi väitettyjä tekstejä ja väärennöksiä, kuten käsikirjoituksia ja näytelmä For Love of the King.^[9][10][11]

Vapauduttuaan vankilasta toukokuussa 1897 Wilde oli rahaton. Hän muutti pois Englannista ja asui viimeiset vuotensa Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä.^[4] Ranskassa Wilde pyrki elvyttämään kirjailijanuransa. Hän kirjoitti siellä vain yhden teoksen, The Ballad of Reading Gaol (1898, suom. ”Balladi Readingin vankilasta”), jossa hän valittaa vankiloiden epäinhimillisistä oloista. Wilde oli rahapulassa. Hänen luonaan kävi vanhoja ystäviä sekä Alfred Douglas, jonka kanssa hän palasi yhteen.^[1]

Wilde kuoli 30. marraskuuta 1900 pariisilaisessa Hôtel d'Alsace -hotellissa akuuttiin aivokalvontulehdukseen, joka sai alkunsa korvatulehduksesta. Hän liittyi viimeisillä hetkillään katoliseen kirkkoon.^[1][4]

Wilde oli keikari, joka nautti herättämästään huomiosta. Hän arvosteli koko elämänsä ajan viktoriaanisen Englannin ahdasmielisyyttä ja parjasi miehekkäinä pidettyjä urheilulajeja. 1870-luvulla Oxfordin yliopistossa opiskellessaan hän kasvatti tukkansa pitkäksi ja alkoi koristella huoneensa liljoilla, auringon­kukilla ja riikin­kukon höyhenillä.

Wilde oli vapaamuurari vuodesta 1875.^[12][13]

Wilde tunnetaan paradokseistaan, jotka ovat moneen kertaan toisteltuja ja sitaattisanakirjojen perustavaraa. Hän oli aikanaan Englannin menestyksekkäin näytelmäkirjailija, ja hänen näytelmiään esitetään edelleen ympäri maailmaa. Wilden tuotantoa on myös siirretty valkokankaalle useilla eri kielillä.^[14]

Oscar Wilden elämästä on tehty elokuvat Oscar Wilde (1960)^[15] ja Wilde (1997). Jälkimmäisessä päähenkilöä esittää Stephen Fry.

• Ravenna (1878)
• Poems (1881)
• The Sphinx (1894)
• The Ballad of Reading Gaol (1898, suom. ”Balladi Readingin vankilasta”)

• Vera; or, The Nihilists (1880)
• The Duchess of Padua (1883)
• Salomé (1893, ensiesitys Pariisissa 1896)
• Lady Windermere’s Fan (1892, ”Lady Windermeren viuhka”)
• A Woman of No Importance (1893, ”Vähäpätöinen nainen”)
• An Ideal Husband (1895, ”Ihanneaviomies”)
• The Importance of Being Earnest (1895), suomeksi muun muassa Sulhaseni Ernest (suom. Seere Salminen, 1957), Kuinka tärkeää on olla Uno (suom. Kersti Juva, 1995); Ole oma itsesi, Ernest (Antti Viitamäki, 2023)^[16]
• La Sainte Courtisane ja A Florentine Tragedy (katkelmia, 1908)

• The Canterville Ghost (1887, suom. Cantervillen kummitus)
• The Happy Prince and Other Stories (1888, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
• The Decay of Lying (1889, suom. Valehtelun rappio)
• Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories (1891)
• Intentions (1891, kokoelma dialogeja ja esseitä)
• The Picture of Dorian Gray (1891, suom. Dorian Grayn muotokuva)
• A House of Pomegranates (1891, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
• The Soul of Man under Socialism (1891, suom. Ihmissielu sosialismissa)
• Phrases and Philosophies for the Use of the Young (1894)
• De Profundis (1905, suom.)
• The Rise of Historical Criticism (1905, 1908)
• The Letters of Oscar Wilde (1960, uusi laitos 2000)
• Teleny or The Reverse of the Medal (Pariisi 1893, teos, jota on väitetty Wilden kirjoittamaksi, suom. Teleny)

• Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia. (Suomentanut ja toimittanut Timo Hännikäinen) Turku: Savukeidas, 2006. ISBN 952-5500-14-4
  • Valikoima Wilden lehtiartikkeleita, mietelmäsarjoja, pienoisesseitä, kirjallisuusarvosteluja ja esitelmiä vuosilta 1882–1897.
• De profundis. (Suomentanut Helmi Setälä. Alkulauseen kirjoittanut Gunnar Castrén) Helsinki: Otava, 1907. – Otava, 1997. ISBN 951-1-15223-8. Sisältö:
  • De profundis. (De profundis, 1905.) Suomentanut Juhani Lindholm.
  • Balladi Readingin vankilasta. (The Ballad of Reading Gaol, 1898). Suomentanut Yrjö Jylhä. Julkaistu myös Jylhä-antologiassa Hallitse, Britannia!. Porvoo: WSOY, 1929. – Helsinki: Ntamo, 2013. ISBN 978-952-215-461-3.
• Dorian Grayn muotokuva, (The Picture of Dorian Gray, 1891), useita suomennoksia:
  • Dorian Grayn muotokuva. (Suomentanut Helmi Setälä) Porvo: WSOY, 1906.
  • Dorian Grayn muotokuva. (Suomentanut Aulis Nopsanen) Helsinki: Mantere, 1947.
  • Dorian Grayn muotokuva. (Suomentanut Kai Kaila) Porvoo: WSOY, 1963. – Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991, 2000. ISBN 951-0-17227-8. – Loisto-pokkarit. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-952-459-354-0.
  • Dorian Grayn muotokuva. (Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Keskiyön kirjasto) Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23479-1
• Ihanne-aviomies. 4-osainen näytelmä. (An Ideal Husband, 1895.) Työväen näytelmäkirjasto; n:o 59. Tampere: Tampereen Työväen Sanomalehti, 1923.
• Ihmissielu sosialismissa. ((Soul of Man Under Socialism, 1891.) Suomentanut Asmo Koste) Helsinki: Nastamuumio, 2001. ISBN 952-5083-12-8
• Itsekäs jättiläinen. ((The Selfish Giant, 1888.) Suomentanut Pirjo Santonen. Kuvittanut Dom Mansell) Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1987. ISBN 951-873-080-6
• Lontoon mallit ja taideluentoja amerikkalaisille. (Suomentanut ja valikoinut Salla Rissanen) Kurikka: Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2001. ISBN 952-5353-08-7
• Naamioiden totuus ja muita esseitä. (Suomentanut Timo Hännikäinen) Turku: Savukeidas, 2008. ISBN 978-952-5500-29-5
• Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. ((The Happy Prince and Other Stories, 1888; A House of Pomegranates, 1891.) Suomentanut Jaana Kapari) Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-091-1
• Sosialismi ja individualismi, (Soul of Man Under Socialism, 1891.) Suomentanut J. H. Vehkamäki. Suomen sos. dem. nuorisoliitto, 1919.
• Valehtelun rappio. Tarkastelma. ((The Decay of Lying, 1889.) Suomentanut Martti Anhava) Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15286-6
• Wilde ym.: Huolettomuuden lähteillä. Ajatelmia ja runoja. Suomentanut Simo Repo. SR-mietekirjat, 1994. ISBN 952-9747-04-7.

Novelli

• ”Satakieli ja ruusu”. Suomentanut Kaisu Paltio. Väinämöinen 5/1926, s. 93–95. Verkossa.
  • ”Satakieli ja ruusu”. Kuunnelma. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Yleisradio, 1983.^[17]

Väitetty Oscar Wilden kirjoittamaksi

• Teleny. (Teleny, 1893.) Suomentanut Erkki Vainikkala. 3. painos (1. painos 1972) Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7091-X

Julkaisemattomia librettoja, kuunnelmia ja näytelmiä

• Salome – libretto:
  • Suomentanut Jussi Törnwall. Savonlinnan oopperajuhlat, 1994.
  • Suomentanut Leena Vallisaari. Suomen kansallisooppera, 1995.
• Uskollinen ystävä, kuunnelma, Oscar Wilden samannimisestä kertomuksesta Yleisradiolle dramatisoinut Antti Einari Halonen, suomentanut Eeva-Liisa Manner, Yleisradio, 1983.
• Näytelmästä The Importance of Being Earnest on useita julkaisemattomia suomennoksia, joita on esitetty teattereissa ainakin nimillä Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno (suom. Kersti Juva), Tärkeintä on olla aito (suom. Ryhmäteatteri), Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin (suom. Sam Hardwick), Sankarikeikarit (suom. Pentti Pesä).
• Merkityksetön nainen. (A Woman of no Importance, 1893.) Suomentanut Kersti Juva. Yleisradio, 1995 (julkaisematon).
• Lady Windermeren viuhka. (Lady Windermere's Fan, 1892.) Suomentanut Kersti Juva. Yleisradio, 1995 (julkaisematon).
• Ihanneaviomies. (Ideal Husband, 1895.) Suomentanut Kersti Juva. Vaasan kaupunginteatteri, 1997 (julkaisematon).

Mukaelmia

• Cantervillen kummitus. Oscar Wilden teoksen mukaan. Teksti: Meri Starck. Mestarikustannus, 1982. ISBN 951-9189-55-6.
• Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita. Oscar Wilde: ”Cantervillen kummitus”. Ruotsin kielestä suomentanut Taija Kuula. Helsinki: Helsinki Media, 1999, 3. painos 2002. ISBN 951-32-0845-1.
• Gaspar jättiläinen, Allison Reed. Oscar Wilden tarinaa mukaillen kertonut Kurt Baumann. Suomentanut Anja Ylönen. Helsinki: Lasten keskus, 1983. ISBN 951-626-424-7.

• Raby, Peter (toim.): The Cambridge Companion to Oscar Wilde. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-47987-8 (englanniksi)

• Vapaasti ladattavia Oscar Wilden e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä.
• Oscar Wilde: Onnellinen prinssi. (suomennos)
• Oscar Wilde: Cantervillen kummitus. (suomennos)
• Oscar Wilden kootut teokset. (englanniksi)
• Oscar Wilde. (englanniksi)
• Parkkinen, Jukka: Mies, joka vastusti kaikkea – paitsi elämää ja kiusausta.