Orkneylaiset

Orkneylaiset
Orkneysaarten lippu
Väkiluku	27 000[1]
Merkittävät asuinalueet Orkneysaaret  Skotlanti  Englanti  Kanada  Australia  Yhdysvallat
Kielet	skotti, englanti
Uskonnot	presbyteeriläisyys
Infobox OK

Orkneysaaret

Orkneysaaret ovat Skotlantiin kuuluva saariryhmä Ison-Britannian saaren pohjoispuolella.

Orkneylaiset ovat Orkneysaarten asukkaita, jotka polveutuvat saarelle 700- ja 800-luvuilla tulleista skandinaaveista ja heitä edeltäneistä piktiläisistä asukkaista. Geneettisesti orkneylaiset ovat lähempänä Pohjanmeren kuin Atlantin väestöryhmiä^[2]. Orkneylaisten on kuvailtu tuntevan itsensä ensin orkneylaisiksi ja vasta toissijaisesti skoteiksi.^[3] Äidinkielenään he puhuvat skotin kielen paikallista murretta sekä standardienglantia.

Ensimmäiset jäljet ihmisistä Orkneysaarilla ovat mesoliittiselta kivikaudelta 9 000 vuotta sitten. Silloiset ihmiset elivät lähinnä metsästyksellä ja kalastuksella. Ensimmäiset asukkaat eivät jättäneet juurikaan merkkejä itsestään.^[4] Ensimmäiset merkit vakinaisesta asutuksesta ja maataloudesta ovat neoliittiselta kaudelta. Viljelyn käyttöönotosta huolimatta kalastus ja metsästys säilyivät tärkeinä elinkeinoina. Tuon ajan asukkaat rakensivat kivimonumentteja ja tekokukkuloita.^[5] Pronssikauden saapuessa muualle Britanniaan, pronssi ja muut metallit säilyivät Orkneysaarilla harvinaisina. Orkneysaarilla on kupariesiintymiä, mutta todisteita niiden hyötykäytöstä ei tuolta ajalta ole. Asutus siirtyi pienistä keskittymistä hajanaisempaan malliin.^[6] Pronssikauden lopulla ja rautakauden alussa ilmasto kylmeni tehden maatalouden harjoittamisesta hankalampaa. Tämä vaikutti ilmeisesti alueen vakauteen sillä tuolta ajalta on löydetty useita linnoitettuja asutuksia. Rautakaudella Orkneysaarillakin valmistettiin metalliesineitä. 300–400-luvuilla saaret joutuivat piktien alaisuuteen, mikä näkyi esimerkiksi muutoksissa viljelytavoissa.^[7]

Viikingit alkoivat asuttaa saaria 700-luvulla. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, surmasivatko viikingit paikalliset piktit, vai sulautuivatko he viikinkeihin rauhanomaisesti^[8]. Joka tapauksessa 800-luvulle mennessä saaret olivat täysin skandinaavilaistuneet. Orkneysta tuli paikallisen hallinnon keskus, josta käsin hallittiin Shetlantia sekä Skotlannin länsirannikkoa ja sen saaria.^[9] Vaikkakin kristinusko oli vaikuttanut alueella jo piktien ajoista lähtien, se vakiintui paljon myöhemmin, sillä piktejä seurasivat pakanalliset pohjanmiehet^[10]. Skandinaavien valta alueella alkoi heikentyä 1200-luvulta lähtien ja lopulta vuonna 1468 Orkneysaaret myytiin Tanskalta Skotlannille. Vuonna 1564 Maria Stuart antoi saaret hallittavaksi Robert Stewartille, jonka valtakautta saarilla on pidetty synkkänä aikana.^[11]

Saaret liitettiin muun Skotlannin mukana Britanniaan vuonna 1707. Hudson’s Bay Company alkoi toimia vuodesta 1707 Stromnessista käsin ja suurin osa sen työntekijöistä oli paikallisia. Tästä syystä monet paikalliset muuttivat Kanadaan ja siellä erityisesti Manitobaan.^[12] 1700-luvulla 75 % Hudson’s Bay Companyn työntekijöistä oli orkneylaisia^[13]. Saskatchewanin alueelle 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa muuttaneet orkneylaiset sekoittuivat paikallisten cree-intiaanien kanssa. Yhteys Orkneysaarille muistetaan heistä polveutuneiden cree-intiaanien keskuudessa edelleen.^[14]

Maanviljely on perinteisesti ollut tärkeä elinkeino sarilla. Merileväteollisuuden sammuttua 1800-luvulla viljely kasvatti tärkeyttään elinkeinona. Tuotantoeläimistä tärkeimpiä ovat nauta ja lammas. Norjalaista alkuperää oleva paikallinen lammasrotu on säilynyt näihin päiviin saakka. Saarilla on myös oma hevosrotunsa, joka on luultavasti kehittynyt skotlantilaisten ja norjalaisten rotujen sekoituksesta.^[15] Nykyisin monet saarilla asuvista saavat elinkeinonsa Pohjanmeren öljyntuotannon parista. Lisäksi saarilla harjoitetaan kalastusta ja ravustusta.^[16]

Suurin osa orkneylaisista kuuluu presbyteerikirkkoon. Ennen uskonpuhdistusta vallalla oli kelttiläis-norjalainen katolilaisuus. Orkneylaiset ovat keskimäärin hyvin uskonnollisia, vaikka uskonnon tiukimmat muodot ovatkin jo hävinneet. Nykyisin kirkot ovat tärkeässä asemassa ihmisten kokoontumispaikkoina.^[17]

Saarilla on omintakeinen syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan liittyvä kansanperinne. Perinteiden on katsottu olevan vaarassa kadota vanhan ikäpolven kuollessa.^[18] Raskaus oli tapana pitää salassa, jotteivät erilaiset peikot ja keijut kiinnittäisivät siihen huomiota. Niiden uskottiin voivan aiheuttaa vahinkoa raskaana olevalle ja syntymättömälle vauvalle. Lapsen syntymää juhlittiin useamman kerran. Ensimmäinen oli blide-mae, jossa sukulaiset ja tutut tulivat onnittelemaan synnyttänyttä. Tämän jälkeen pidettiin fittin lähisukulaisten kesken. Seuraava tapahtuma oli ristiäiset, jotka pidettiin yleensä kahden viikon sisällä synnytyksestä.^[19] Hääjuhlat saattoivat kestää päiviä ja niitä juhlittiin koko yhteisön kanssa.^[20] Hautajaisissa pyrittiin turvaamaan kuolleen hengen pääsy seuraavaan maailman. Kuolleiden hengillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia ja kuolemaan liittyikin yleensä pelko.^[21]

Paikalliseen skotin kielen murteeseen on vaikuttanut nyt jo hävinnyt nornin kieli, josta murteeseen on tullut lainasanoja ja ääntämyksiä. Murteen käyttöä ovat vähentäneet sen leimaaminen sivistymättömäksi ja valtamedian standardienglanti. Kielen käyttöä on pyritty elvyttämään esimerkiksi kouluissa, radiossa ja kirjallisuudessa.^[22]