Oriflamme
Oriflamme tai Or-y-flamme < lat. aurea flamma, la "flamme d'or" (ransk. = "kultaliekki"), oli Ranskan kuninkaiden sotalippu keskiajalla. Sen noutaminen Saint-Denisin luostarin basilikasta edellytti kaikkien Ranskan kuninkaan vasallien ja alivasallien liittymistä kuninkaan johdolla taisteluun. Jos Oriflamme otettiin mukaan armeijan standaariksi itse taisteluun, se merkitsi ettei armoa annettu, ja siksi sitä sanottiin "Kuoleman Oriflammeksi"[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oriflamme-lipun syntyvaiheet ovat vaikeasti ajoitettavissa. Jotkut tutkijat sijoittavat alkuperän keisari Konstantinus Suuren aikaan. Toisaalta taas 1100-luvulta peräisin olevan Rolandin laulu -runoelman ranskankielisen version säkeissä 3093–5 kerrotaan kuninkaallisesta sotalipusta, josta käytetään nimitystä Romaine tai Montjoi. Legendan mukaan paavi Leo III oli antanut lipun Kaarle Suurelle tämän keisariksi kruunaamisen yhteydessä jouluna vuonna 800.
Viimeisen kerran Oriflamme oli varmuudella mukana itse taistelussa armeijan standaarina 1415 Agincourtin taistelussa, jossa sen kantaja, Guillaume de Martel, kaatui. Oriflammesta on kuitenkin kuvauksia vielä 1465 ja mainintoja 1500-luvulta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oriflamme Wikimedia Commonsissa