Niskavuori (elokuva)
| Niskavuori | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansi |
|
| Ohjaaja | Matti Kassila |
| Käsikirjoittaja | Matti Kassila |
| Tuottaja | Kaj Holmberg |
| Säveltäjä | Rauno Lehtinen |
| Kuvaaja | Pertti Mutanen |
| Leikkaaja | Tepi Salokari |
| Pääosat |
Rauni Luoma Esko Salminen Maija-Liisa Márton Satu Silvo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Skandia-Filmi |
| Ensi-ilta | 21. joulukuuta 1984 |
| Kesto | 115 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Niskavuoren Heta |
| Seuraaja | Entäs nyt, Niskavuori? |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Niskavuori on Matti Kassilan ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1984. Käsikirjoituksen elokuvaan laati Kassila Hella Wuolijoen näytelmien Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä pohjalta. 1930-luvun Hämeeseen sijoittuvassa tarinassa ihmisten kohtaloita kuljettavat toisaalta suvun odotukset, toisaalta yhteiskunnalliset jännitteet.[1] Niskavuoren näyttelijöistä saivat Jussi-palkinnon Rauni Luoma parhaasta naispääosasta ja Maija-Liisa Márton parhaasta naissivuosasta.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tarina perustuu näytelmiin Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä. Hämäläiskylään saapuu nuori kansakoulunopettaja Ilona. Hän ja avioliittoonsa turhautunut Niskavuoren isäntä Aarne rakastuvat toisiinsa. Suhteesta tulee julkinen salaisuus. Aarnen vaimo Martta, joka omistaa puolet Niskavuoresta, haluaa viimeiseen asti pitää kiinni miehestään. Niskavuoren matriarkalle Loviisalle tärkeintä on suvun maine ja kunnia. Aarne ehdottaa tilan jakamista, jolloin Martta saataisiin ostettua pois Niskavuorelta. Loviisa ei hyväksy moista ratkaisua. Entiseen elämäänsä kyllästynyt Aarne päättää lähteä Ilonan mukana Helsinkiin. Päätös on järkytys paitsi Martalle, myös Loviisalle, joka ei uskonut Aarnen ja Ilonan suhteen kestävyyteen. Loviisa ja Martta jäävät emännöimään Niskavuorta. Viiden vuoden päästä Aarne palaa Niskavuorelle Loviisan pyynnöstä. Mahtitilan kohtaloa aletaan setviä koko suvun voimin. Loppuratkaisussa Ilona päätyy osittain vastentahtoisesti Niskavuoren uudeksi emännäksi.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Rauni Luoma | … | Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä |
| Esko Salminen | … | Aarne Niskavuori |
| Maija-Liisa Márton | … | Martta Niskavuori |
| Satu Silvo | … | Ilona Ahlgren |
Sivuosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Paula Siimes | … | Anna-Liisa Niskavuori |
| Esa Saario | … | Kaarlo Niskavuori |
| Ismo Kallio | … | Matti Niskavuori |
| Elina Pohjanpää | … | Saima Niskavuori |
| Tuomas Mattila | … | Simolan isäntä |
| Eila Pehkonen | … | Sandra Marjanen |
| Elina Hoffrén | … | Serafina Marjanen |
| Ulla-Sisko Tamminen | … | Salli (sisäkkö) |
| Seppo Kolehmainen | … | opettaja Vainio |
| Pentti Marttinen | … | rovasti |
| Helen Elde | … | ruustinna |
| Esko Roine | … | apteekkari |
| Aarno Sulkanen | … | pehtoori |
| Martin Kurten | … | tohtori Warelius |
| Esko Nikkari | … | Nikulan isäntä |
| Rauha Puntti | … | Nikulan emäntä |
| Matti Tuominen | … | Marttilan isäntä |
| Salme Karppinen | … | Marttilan emäntä |
| Keijo Lindroos | … | Nieminen |
| Pekka Valkeejärvi | … | poika-Nieminen |
Erot aiempiin Niskavuori-filmatisointeihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kassilan Niskavuoressa juonen kulkua on tiivistetty aiempiin Niskavuori-elokuviin verrattuna, etenkin Niskavuoren leipä -näytelmän osalta. Muutokset ovat kuitenkin vähäisiä. Niskavuoressa korostetaan poliittisia vastakkaisuuksia rohkeammin kuin näytelmien varhaisemmissa filmatisoinneissa. Toisen maailmansodan uhka on Niskavuoren jälkipuoliskossa näkyvämmin esillä kuin vuoden 1954 Niskavuoren Aarnessa, joka on Niskavuoren leivän ensimmäinen filmatisointi. Pintapuolisia eroja on muun muassa esineissä, joista Loviisa huomaa jonkun vierailleen öiseen aikaan Ilona Ahlgrenin luona. Niskavuoren naisten osuus elokuvasta on noin 66 minuuttia. Niskavuoren leivän osuus on 49 minuuttia. Näytelmien välisessä siirtymässä hypätään ajassa viitisen vuotta eteenpäin ja vuodenaika vaihtuu sydäntalvesta kesäksi.
Kassilan Niskavuori toistaa perinteistä Niskavuori-kuvastoa viljapelloilla kulkevine isäntineen, piikoineen, puhelinkeskusneiteineen, kahvitteluineen ja rovasteineen. Elokuvan alussa ollaan heinäpellolla, kuten Loviisassa (1946) ja Niskavuoren Aarnessa (1954). Kertaustyylistä kerrontaa käytettiin myös elokuvan still-kuvissa.[2]
Ennakkojulkisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| ” | ”Kun yhdistetään Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä nähdään selvästi, miten Suomi muuttui 30-luvulla. Agraari-Suomi alkoi muuttua teolliseksi, kansallinen Suomi sosiaaliseksi, autoritäärinen demokraattiseksi. Tällä hetkellä lienemme yhtä suurten muutosten alussa.” | ” |
– Elokuvan ohjaaja Matti Kassila lehdistötiedotteessa 2. maaliskuuta 1984[3] | ||
Niskavuori oli Kassilalle eräänlainen juhlaelokuva: hänen esikoisohjauksestaan tuli kuluneeksi 35 vuotta, elokuva oli hänen 30. ohjaustyönsä ja hän täytti 60 vuotta tammikuussa 1984.[4][5]
Niskavuori sai runsaasti ennakkojulkisuutta. Elokuvan tuottajat viittasivat kansakunnan yhteiseen menneisyyteen. Lisäksi Niskavuori haluttiin assosioida suomalaisen elokuvan kultakauteen, 1930- ja 1940-lukuihin. Myös särkkäläistä retoriikkaa käytettiin, kun puhuttiin ”kansallisesta elokuvasta”. Niskavuoren mainosjulisteessa pääpaino on perheellä – tosin ei elokuvan alun Martta–Aarne-akselille perustuvalla ydinperheellä. Julisteessa poseeraavat Loviisa, Aarne ja Ilona perinteisessä perhekuvassa.[3] Niskavuoren ennakkomainosten iskulauseissa puhuteltiin potentiaalista katsojaa yksikön toisessa persoonassa: ”Täällä olet syntynyt ja tänne kuulut”. Toinen teema oli yhteisöllisyys ja suomalainen kulttuuriperintö: ”Niskavuori – pala kotimaamme historiaa”.[6]
1980-luvun puolivälissä Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä oli tullut muoti-ilmiö. Niitä esitettiin teattereissa kautta Suomen, ja osa tuotannoista sai maanlaajuistakin huomiota. Wuolijoen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, hänen elämäntarinastaan tehtiin muun muassa baletti nimeltään Tulilintu ja hänen muistelmansa julkaistiin uusintapainoksena.[7] Vuonna 1987 Yleisradio tuotti kaksi Niskavuori-aiheista televisioelokuvaa, Niskavuoren nuori emäntä ja Niskavuoren Heta ja televisionäytelmän Entäs nyt, Niskavuori.
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niskavuoren yleisömenestys oli suhteellisen hyvä, noin 147 000 katsojaa.[8]
Yleisradio Oy julkaisi elokuvan DVD:nä vuonna 2013.[9] DVD:n kannessa on käytetty alkuperäisen julisteen sijasta eroottissävytteistä kuvaa, jossa Aarne painautuu Ilonan povea vasten silmät suljettuina.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eräät arvioijat pitivät teosta melko turhana uudelleenlämmityksenä vailla omaperäistä tulkintaa. Dialogin vanhanaikaisuutta kavahdettiin ja teosta pidettiin turhan perinteisenä.[10] Niskavuoren kuvallista ilmaisua pidettiin tyypillisen 1980-lukulaisena: kellertävää sivuvaloa, pitkää optiikkaa ja zoomauksia. Lavastus sai kiitosta yksityiskohtien tarkkuudesta ja näyttävistä miljöistä.[2]
Osaa kriitikoista teoksen vanhanaikaisuus viehätti. Elokuvaa luonnehdittiin ”hyvinhoidetuksi museoksi”, jossa kaikki olennainen on oikealla paikallaan.[7] Kriitikot käsittelivät Niskavuorta ”suomalaiskansallisena mytologiana”. Puolen vuosisadan takainen talonpoikainen menneisyys asetettiin vastakkain 1980-luvun kanssa. Menneisyydessä nähtiin paitsi agraarikulttuuri, myös ”yhteisöllisyys” ja ”aitous”, joita tosin varjosti ”ahdasmielisyys”. 1980-luku edusti oman aikansa kriitikoille ”arvottomuutta” ja ”tyhjyyttä”.[6]
Heinäkuun 1992 televisioesityksen yhteydessä Katso-lehden kriitikko Antti Lindqvist kutsui elokuvaa pirttidraamaksi, jonka kantaviksi voimiksi osoittautuvat ”Wuolijoen selkeiden vastavoimien varaan rakentama dramaturgia” sekä ”Rauni Luoman yhtä aikaa herkkä ja luja roolisuoritus”. Lindqvist tuo esiin dialogin vanhahtavan mahtipontisuuden ja ulkokuvien niukkuuden. Hyvinä puolina hän mainitsee eräät vahvatunnelmaiset jaksot.[11]
Pääosasuorituksia on kiitetty muidenkin kuin Jussilla palkittujen osalta. Esko Salmisen roolisuoritus on erään kriitikon mukaan ”lämpimän luja”, Satu Silvon ”luonnonraikas”.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niskavuori, käsittelee Niskavuori-kokonaisuutta ja sisältää luettelon näytelmistä ja niiden elokuva-adaptaatioista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 9, (1981–1985). Helsinki: Edita, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
- ↑ a b c Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 4.10.2011, s. D 7.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 405.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli ”Niskavuori”, kappale ”Huomautukset”.
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/henkilo/100448/.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 406.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 410.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli Niskavuori.
- ↑ http://yleshop.yle.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=8405093 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 9, s. 407 ja 408.
- ↑ Katso, heinäkuu 1992.