Niilo Koskenniemi
| Niilo Koskenniemi | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
23.3.1970–20.3.1987
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Lapin lääni |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1926 Kolari |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 1988 (61 vuotta) Kolari |
| Ammatti | kunnansihteeri, kunnanjohtaja |
Niilo Topias Koskenniemi (2. marraskuuta 1926 Kolari – 18. kesäkuuta 1988 Kolari) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1970–1987.[1] Koskenniemi valittiin myös Kolarin kunnanjohtajaksi, mutta eduskuntatyönsä vuoksi hän ei milloinkaan hoitanut virkaansa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niilo Koskenniemi syntyi Sieppijärvellä yksitoistalapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hänen vanhempansa olivat Yrjö Aleksanteri Koskenniemi (1891-1950) ja Anna Satta (1899-1990). Kansakoulun jälkeen Koskenniemi oli metsä- ja uittotöissä. Asevelvollisuuden suoritettuaan hän paikkasi puuttuvaa koulusivistystään itseopiskelulla ja liittyi SKP:n jäseneksi 1947.[2][3] Koskenniemi työskenteli Kolarin kunnan varastonhoitajana 1948–1956, asutusneuvojana 1957–1962 ja kunnansihteerinä 1962–1979.[1]
Koskenniemi valittiin Kolarin kunnanvaltuustoon 1954. Vuodesta 1961 lähtien hän toimi valtuuston puheenjohtajana. Koskenniemestä tuli kansanedustaja 1970.[3] Edellisissä eduskuntavaaleissa hän oli hävinnyt SKDL:n kolmannen paikan Pekka Sallalle vain kahdella äänellä.[4] Eduskunnassa Koskenniemi profiloitui oman vaalipiirinsä etujen ajamiseen. Yhtenä merkittävimmistä saavutuksistaan hän piti valtionyhtiö Outokummun rakentaman jaloterästehtaan sijoittamista ennakkoon kaavaillun Porin sijasta Tornioon. Vuonna 1979 Koskenniemi valittiin Kolarin kunnanjohtajaksi, mutta hän jäi virkavapaalle kansanedustajan tehtäviensä johdosta.[3] SKP:n linjariitojen ollessa kiivaimmillaan 1980-luvulla Koskenniemi myötäili puolueen enemmistön niin sanottua kirveslinjaa.[5] Sairastuttuaan vakavasti Koskenniemi ei enää lähtenyt vuoden 1987 eduskuntavaaleihin.[3]
Koskenniemi oli presidentin valitsijamies vuosina 1968, 1978 ja 1982. Koskenniemi valittiin valitsijamieheksi myös 1988 Liike 88:n listoilta, mutta hän ei sairautensa vuoksi osallistunut vaalitoimitukseen. Koskenniemen tilalle tuli varasijalta Ritva Renko.[3]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niilo Koskenniemen puoliso oli Ruokojärvellä syntynyt Kerttu Nirhola (1931-2013), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1952. Heillä oli kolme lasta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Niilo Koskenniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.12.2007.
- ↑ a b Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 429. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Projekt Runeberg.
- ↑ a b c d e Kuolleita | Entinen kansanedustaja Niilo Koskenniemi. Helsingin Sanomat, 24.6.1988, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2025.
- ↑ Pyykkö, Risto: Vaaleista vaaleihin: Kahden äänen erolla kansanedustajaksi (vain tilaajille) 23.3.2023. Lapin kansa. Viitattu 7.2.2025.
- ↑ Karvonen, Kyösti: Saarron seitsemän sortin sopuilijat. Helsingin Sanomat, 13.4.1985, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.2.2025.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
