Myrkkyruiske

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkenna korjauspyyntöä tai poista tarpeeton korjauspyyntö

Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla.

Myrkkyruiske on useiden valtioiden käyttämä teloitusmenetelmä, jossa henkilön kehoon johdetaan kemikaaleja nopean kuoleman saavuttamiseksi. Jo ennen menetelmän käyttöönottoa monille teloitettaville oli annettu rauhoittavia tai puuduttavia lääkkeitä esimerkiksi ennen sähkötuoli- tai hirttotuomion täytäntöönpanoa. Myrkkyruisketeloitus on nykyisin kaikkein yleisin käytäntö Yhdysvalloissa.^[1]

Yhdysvaltain lisäksi myrkkyruiske on lainvoimainen teloitusmenetelmä Kiinassa, Thaimaassa, Guatemalassa, Taiwanissa, Malediiveillä, Nigeriassa ja Vietnamissa. Guatemalan viimeisin teloitus suoritettiin 2000 eikä Malediiveillä itsenäisyyden aikana ole teloitettu ketään. Taiwan ja Nigeria eivät ole käyttäneet menetelmää. Filippiinit käytti myrkkyruisketta vuoteen 2006 asti, jolloin maa luopui kuolemanrangaistuksesta.^[2]

Modernissa myrkkyruiske-teloituksessa vanki sidotaan ensin teloituskammion T-kirjaimen muotoiseen pöytään, joka on pehmustettu ja varustettu henkilöauton tai lentokoneen turvavöillä. Sitten vangin kummankin kyynärtaipeen tai joskus jalkojen etukäteen paikallistettuihin ja tutkittuihin verisuoniin asetetaan neulat, letkut ja suolaliuos-tippa. Myrkkyletkut tulevat teloituskammioon sen viereisestä huoneesta seinässä olevan aukon kautta. Koska kuoleva menettää lihastensa hallinnan, hän usein ulostaa ja virtsaa hallitsemattomasti. Tämän vuoksi monissa osavaltioissa asennetaan lisäksi katetri, toisissa vangille tarjotaan vaippoja.

• Tiopentaali^[3] Ensin teloitettavaan ruiskutetaan 2–5 grammaa barbituraattiunilääkettä, tiopentaalin keittosuolaliuosta (Pohjoismaissa kauppanimellä Penthotal-Natrium). Tiopentaalin letaali- eli kuolettava annos on 2–5 grammaa, ja tyypillinen annostus lääkinnällisessä käytössä on 3–5 milligrammaa painokiloa kohti. Tiopentaalia käytetään esim. anestesialääkkeenä ja sen tarkoitus myrkkyruiskeessa on saattaa teloitettava tajuttomaksi ennen hengitystä ja sydäntä lamaavien myrkkyjen antamista. Tiopentaali annetaan laskimoon, jolloin se kulkee verenkierrossa nopeasti aivoihin ja aiheuttaa näin tajuttomuuden 30–45 sekunnin kuluessa.^[4] Tiopentaalin saatavuudessa on ilmennyt kuitenkin vaikeuksia vuodesta 2011 lukien, ja jotkin Yhdysvaltain osavaltiot ovatkin korvanneet sen: joko midatsolaamilla taikka pentobarbitaalilla.^[5]

• Pankuronibromidi^[3] Vankiin ruiskutetaan vähän kerrallaan yhteensä 100 milligrammaa hengityksen lamauttavaa lihasrelaksanttia kuten esimerkiksi pankuronibromidia (Pavulon) tai rokuroniumbromidia (Esmeron). Pankuronibromidin letaaliannos on 100 milligrammaa, ja tyypillinen annostus lääkinnällisessä käytössä on 0,2 milligrammaa painokiloa kohti. Pankuronibromidi on pankuronin bromidisuola, ja bromideja käytetään paljon lääketeollisuudessa niiden relaksoivan vaikutuksen vuoksi. Pankuroni, bromidisuolanakaan ei kuitenkaan varsinaisesti omaa rauhoittavaa vaikutusta esimerkiksi fenatsepaamin tavoin.

• Kaliumkloridi^[3] Viimeisenä annostellaan sydämen lamauttava kaliumkloridi, joka aiheuttaa hyperkalemian ja siitä johtuvan sydänlihaksen sähkötoiminnan häiriön ja edelleen sydänpysähdyksen. Suurin osa kaliumista ihmiskehossa sijaitsee lihaksissa, joissa se elektrolyyttinä toimii hermoimpulssien välittäjänä. Letaaliannoksena annetun kaliumkloridin aiheuttama hyperkalemia häiritsee sydänlihaksen hermoimpulssien kulkua, tehden sydänlihaksesta liian sähköä johtavan, jolloin hermoimpulssit menevät suoraan lihaksen läpi eikä sydän enää reagoi niihin. Tämä aiheuttaa sydämen pysähtymisen.^[6]

Ohion osavaltiossa aloitettiin uuden protokollan käyttö, jossa tuomittuun ruiskutetaan vain yhtä ainetta, tiopentaalia. Protokollassa on myös mahdollisuus käyttää midatsolaamia ja hydromorfonia lihakseen annettuna siinä tapauksessa, että sopivaa suonta ei löydy tiopentaalin antamiseksi laskimonsisäisesti.^[7]

• Ensisijainen: tiopentaali 5 grammaa laskimoon.
• Toissijaiset: midatsolaami 10 mg ja hydromorfoni 40 mg, molemmat lihakseen.

Uutta protokollaa ovat käyttäneet osavaltioista vain Ohio ja Washington.

Viimeisen ruiskeen jälkeen odotetaan viisi minuuttia, sitten vankilan lääkäri tutkii tuomitun elonmerkit ja julistaa hänet kuolleeksi. Teloituksen jälkeen vankilan johtaja pitää tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoo teloituksen syyn, ajan, tuomitun kuolleeksi julistuksen ajankohdan ja mahdolliset ongelmat teloituksen aikana. Teloitetulle tehdään aina kuolinsyyn tutkimus ja ruumiinavaus. Teloitetun ruumis luovutetaan omaisille, jos nämä sitä pyytävät. Muutoin teloitettu tuhkataan tai haudataan vankilan hautausmaalle ja haudalle merkitään teloitetun vangin numerotunnus. Monet kuolemaantuomitut lahjoittavat ruumiinsa tieteelle.

Yhdysvaltain mallin mukaisen myrkkyruisketeloituksen ovat ottaneet käyttöön Kiina vuonna 1997, Filippiinit vuonna 1999, Thaimaa vuonna 2003 ja Taiwan vuonna 2005 sekä jotkut Yhdysvaltain kanssa läheiset pienet valtiot.^[8]

Stutthofin keskitysleirillä käytettiin niin sanottuna teloitusaineena fenolia. Juutalaisten ohella muun muassa vammaisia, kuten kehitysvammaisia ja mielisairaita teloitettiin Natsi-Saksassa myrkkyruiskeiden avulla. Fenoli on varmistetusti todettu olleen yhtenä teloitusaineena Natsi-Saksan aikakaudella.^[9]

Jotkut pitävät myrkkyruisketta kaikista kuolemanrangaistustavoista humaaneimpana. Käytännössä uhri on kuitenkin usein joutunut kärsimään.^[10] Siitä asti, kun menetelmä otettiin käyttöön, noin 25 prosentissa teloituksista on raportoitu ongelmia. Myrkkyruiske on esimerkiksi hirttämiseen tai ampumiseen verrattuna hyvin hidas, sillä se kestää aina vähintään kolme minuuttia. On myös tapauksia, joissa injektioneula irtosi ennen kuin se oli tyhjä, jolloin myrkkyä roiskui ympäri teloituskammiota.^[11] Muita ongelmia myrkkyruiskeen käytössä on neulan osuminen väärään paikkaan, kuten lihakseen tai kudokseen suonen alla. Jossain tapauksissa suoni ei kyetty löytämään tai teloitettavan suonet eivät kestäneet neulaa.^[12]

Esimerkiksi sarjamurhaaja John Wayne Gacyn teloitus Jolietin vankilassa Illinoisissa kesti 27 minuuttia. Gacyn tapauksessa kemikaalit pistettiin teloitettavaan väärässä järjestyksessä, mikä aiheutti niiden jähmettymisen injektioneulassa. Tämä johtuu tiopentaalin ja pankuronin yhteensopimattomuudesta. On kiistelty siitä oliko kysymys inhimillisestä erehdyksestä, vai tahallisesta virheestä, jotta laajasti vihatulle Gacylle saataisiin aiheutettua mahdollisimman paljon tuskaa.

Usein on käynyt myös niin, ettei barbituraatti ole vaikuttanut tai sen vaikutus on lakannut kesken kaiken; jolloin tuomittu on ollut täysin tajuissaan, mutta hengitys halvaantuneena, kaliumkloridin virratessa suoniin. Kaliumkloridin aiheuttama sydämenpysähdys on äärimmäisen tuskallinen kuolintapa, mikäli se tapahtuu uhrin ollessa tajuissaan, sillä kaliumkloridi vaikuttaa voimakkaasti hermonpäihin, ja saa uhrin tuntemaan kuin hän olisi sisältä tulessa.^[10] Eräs sairaalassa erehdyksessä kaliumkloridia saanut potilas kuvasi: "It is like hellfire was pumped in your veins." ("Kuin helvetin tulta olisi pumpattu suoniin.") Britannian valtion pyöveli Albert Pierrepoint (1906–1986) piti myrkkyruisketeloitusta sadistisena rituaalina. Myrkky voi myös aiheuttaa tuomitussa allergisen reaktion, jolloin uhri kuolee sydämenpysähdyksen sijaan anafylaktiseen šokkiin.

Myrkkyruiskeen antamisesta raportoidut ongelmat saivat The Lancet -lehden tutkimaan myrkkyteloitusta. Kävi ilmi, että 43 tapauksessa 49 tutkitusta barbituraattimäärä on ollut liian alhainen anestesiaan, ja on todennäköistä, että uhri on ollut täysin tajuissaan ja tietoinen, ja kuolema ollut äärimmäisen tuskallinen.^[13]

Myrkkyteloitukseen liittyvät ongelmat ja kysymys siitä, onko kyseessä perustuslain kieltämä "julma ja epätavallinen rangaistus" ovat saaneet Kansasin ja New Yorkin julistamaan kuolemanrangaistuksen Yhdysvaltain perustuslain vastaiseksi 2004. Myrkkyruiskeen perustuslainvastaisuus oli tutkittavana Kaliforniassa, Missourissa, Louisianassa, Illinoisissa, Floridassa ja New Jerseyssä.

Floridassa kuvernööri Jeb Bush keskeytti kaikki teloitukset 15. joulukuuta 2006, kun kaksi päivää aikaisemmin myrkkyruiskeella tehty teloitus epäonnistui ja teloitusta piti yrittää uudelleen.^[14]

Angel Diazin teloitus kesti 34 minuuttia, jonka aikana hän kärsi valtavasti. Diazin teloituksessa häntä rokotettiin verisuonien sijaan pehmytkudokseen, joka aiheutti vakavia kemiallisia palovammoja. Diaz oli tajuissaan minuuttien ajan ensimmäisen rokotteen antamisen jälkeen. Hänen perheensä kuvaili teloitusta kidutukseksi.^[15]

Lokakuussa 2007 Yhdysvaltain korkein oikeus aloitti tutkinnan siitä, onko myrkkyruiske perustuslain kieltämä "julma ja epätavallinen rangaistus".^[11] Yhdysvaltain korkein oikeus päätti huhtikuussa 2008, ettei myrkkyruiskeen käyttö teloitusmenetelmänä rikkonut maan perustuslakia. Päätös syntyi äänin 7–2.^[16]

Yhdysvaltain lääkärien liiton kannanoton mukaan lääkärien ei tule osallistua kuolemantuomioiden täytäntöönpanoon.^[17]

Syyskuussa 2010 myrkkyruisketeloitus oli Yhdysvalloissa moratoriossa, sillä tiopentaalin valmistajan varasto oli lopussa.^[18]

Alkukesällä 2016 yhdysvaltalainen lääkeainevalmistaja Pfizer ilmoitti, ettei enää suostu toimittamaan myrkkyruiskeella tapahtuviin teloituksiin soveltuvia lääkeaineita.^[19]

• Eutanasia
• Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa

• Oskar Reponen: Kaasukammion varjossa. Espoo: Weilin + Göös, 1980. ISBN 951-35-2321-7