Muthuswami Dikshitar

Muthuswami Dikshitar (1775 tai 1776 Thiruvarur, Tamil Nadu – 21. lokakuuta 1835) oli intialainen karnaattisen musiikin säveltäjä. Hän oli nuorin säveltäjistä, joihin viitataan karnaattisen musiikin kolminaisuutena.^[1][2] Hänen elämäänsä ja työhönsä on liitetty runsaasti myyttejä.^[1]

Dikshitar syntyi brahmaanisukuun. Tämän takia hän sai veda-kirjallisuuden ja sanskritin koulutuksen. Hän sai myös varhaista musiikkikasvatusta isältään. Dikshitar lähetettiin teini-ikäisenä pyhiinvaellukselle vaeltavan munkki Chidambaranatha Yogin seurassa. Hän vieraili matkalla monissa Pohjois-Intian kohteissa, mikä laajensi hänen musiikillista näkemystään. Hän sai Chidambaranathalta vina-soittimen, jolla oli vahva vaikutus hänen sävellystyöhönsä. Dikshitarin ensimmäinen sävellys oli Shri naathaadi guruguho (raga: maayaamaalavagaula). Dikshitar käytti monia harvinaisia ragoja ja jokaista karnaattisen musiikin seitsemää talaa.^[2]

Useimmat Dikshitarin sävellykset ovat sanskritinkielisiä kritejä. Dikshitar vieraili monissa pyhäköissä ja sävelsi hindujumalia ylistäviä kritejä. Kritien sanoituksissa käsitellään myös temppeleitä, joissa säveltäjä vieraili. Osassa kriteistään hän osoittaa kunnioitusta gurulleen Chidambaranatha Yogille. Kaikkiaan Dikshitarilta tunnetaan noin 450–500 sävellystä, joista suurin osa kuuluu karnaattisen musiikin laulajien säännölliseen ohjelmistoon.^[2] Käydessään Fort St. George -linnoituksessa Madrasissa säveltäjä tutustui englantilaisten esittämään kansanmusiikkiin, jonka tyyliä hän käytti omissa lyhyissä Nottuswara-sävellyksissään.^[3] Dikshitar opetti musiikkia "Tanjoren nelikkona" tunnetuille tanssimestareille (Sivanandam, Ponnayya, Chinnayya, Vadivelu), jotka sitten sävelsivät lauluja gurunsa kunniaksi.^[2]

Dikshitarilla oli kaksi nuorempaa veljeä ja sisko. Hänellä ei ollut lapsia. Hänen veljensä Baluswami Dikshitar oli muusikko, joka yhtenä ensimmäisistä alkoi käyttää viulua karnaattisessa musiikissa.^[2] Muthuswami Dikshitarin veljenpoika Subbarama Dikshitar keräsi setänsä sävellyksiä teokseen Sampradaya Pradarshini.^[3]