Mormoni

Mormoni (toisinaan mormooni^[1]) on nimitys myöhempien aikojen pyhien liikkeen jäsenelle. Sana palautuu vuonna 1830 julkaistuun Mormonin kirjaan, ja siitä tuli jo 1830-luvulla yleinen termi, jota käyttivät sekä kirkon johtajat että vastustajat. Sanalla ei ole koskaan ollut virallista asemaa, mutta se on yleinen lempinimi.

Uskontotieteilijä Kim Östmanin (2019) mukaan ”’mormonit’ ja ’mormonismi’ voidaan nähdä ylätason käsitteinä, jotka viittaavat kaikkiin Joseph Smithin perustamasta uskonnollisesta traditiosta polveutuviin yhteisöihin ja niiden jäseniin.”^[2] Suurimmat kirkkokunnat ovat Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP-kirkko) ja Kristuksen yhteisö. MAP-kirkon suhtautuminen ”mormoniin” ja ”mormonismiin” on vaihdellut, ja kirkon nykyinen johto pitää sanoja loukkaavina. Kristuksen yhteisö ei koskaan ole suosinut ”mormonia” ja sen johdannaisia. Monet mormonifundamentalistit sen sijaan kokevat olevansa ainoita oikeita mormoneja.

Yhdysvaltalainen Joseph Smith perusti vuonna 1830 Kristuksen kirkon ja julkaisi Mormonin kirjan, joka kirkossa nostettiin Raamatun rinnalle pyhäksi kirjaksi.^[3] Kirkko edusti restorationismia ja katsoi edustavansa kristinuskon palauttamista sen alkuperäiseen muotoon.^[4] Myöhemmin kirkko vaihtoi nimekseen Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko.^[3] Nimi heijastaa jäsenten uskoa siihen, että he elävät viimeisinä aikoina ennen Jeesuksen toista tulemista. He katsovat olevansa ”myöhempien aikojen pyhiä” erotuksena Jeesuksen alkuperäisistä seuraajista.^[4]

”Kristuksen kirkko” ei nimenä erottunut muista samantapaisista kirkkokunnista.^[5] ”Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko” puolestaan oli niin pitkä, että se synnytti tarpeen lyhyelle ja helposti tunnistettavalle lempinimelle.^[3] Pian Smithin kannattajia alettiinkin kutsua ”mormoneiksi” (engl. Mormon) tai ”mormonilaisiksi” (engl. Mormonite), mikä herätti liikkeen varhaisissa jäsenissä ristiriitaisia tunteita. Kirkon perustajiin kuulunut Oliver Cowdery piti ”mormonilaiseksi” kutsumista pelkkänä pilkantekona ja keinona luoda eroa kirkon jäsenten ja muiden ihmisten välille.^[6] Smith sen sijaan omaksui sanat Mormon ja Mormonism jokapäiväiseen käyttöön ja suhtautui niihin sävyltään myönteisinä lempiniminä.^[7]

Utahin Salt Lake Citytä käsin toimiva Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP-kirkko) on mormonismin kirkkokunnista suurin.^[2] Kirkko suosii virallista nimeään, jonka uskotaan olevan Jeesuksen Joseph Smithille ilmoittama.^[3] ”Mormonismi” mainitaan kuitenkin lyhyesti kirkon pyhissä kirjoituksissa.^[2] Opin ja liittojen jakeen 135:7 mukaan henkirikoksen uhreina kuolleiden Joseph ja Hurym Smithin ”viaton veri Carthagen vankilan lattialla on ’mormonismiin’ painettu leveä sinetti, jota mikään tuomioistuin maan päällä ei voi hylätä”.^[8]

Smithin kuoltua kirkon johtoon noussut Brigham Young puhui usein mormoneista ja mormonismista. Samoin ovat tehneet kirkon myöhemmät johtohahmot.^[6] Sanat olivat yleisessä käytössä varsinkin 1800-luvun puolivälissä, jolloin niillä korostettiin Utahiin asettuneiden mormonien erillistä identiteettiä. Toinen huippu nähtiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin MAP-kirkko luopui moniavioisuudesta ja normalisoi suhteensa Yhdysvaltain liittovaltioon. ”Mormonilla” ja ”mormonismilla” ei kuitenkaan koskaan ole ollut kirkossa virallista asemaa, ja 1900-luvun jälkipuoliskolla niiden käyttö kirkon sisäisessä viestinnässä väheni.^[9]

Kim Östmanin (2019) mukaan ”mormoni” muunnelmineen oli MAP-kirkon sisäisessä viestinnässä 1900-luvulla neutraali sana, johon usein liitettiin myönteisiä ominaisuuksia. Suomessakin kirkon jäseniä kannustettiin olemaan mormoni-identiteetistään ylpeitä. Kyse oli kuitenkin lempinimestä, joka sekä englannissa että suomessa usein kirjoitettiin lainausmerkeissä.^[2] Kirkon suositukset sanojen ”mormoni”, ”mormonismi” ja ”mormonikirkko” oikeaoppisesta käytöstä ovat vaihdelleet. Osa kirkon johtajista on vastustanut termejä, kun taas toiset ovat pitäneet niitä hyväksyttävinä.^[10] ”Mormon” on useissa maissa MAP-kirkon rekisteröimä tavaramerkki,^[11] ja esimerkiksi Mormonien tabernaakkelikuoron nimessä se esiintyi yli sadan vuoden ajan.^[12] Kesällä 2018 annettu kirkon virallinen ohjeistus piti ”mormonismia” hyväksyttävänä terminä, kun puhutaan MAP-kirkon opista, kulttuurista ja elämäntavasta. ”Mormonit” oli hyväksyttävä nimitys kirkon jäsenistä, mutta ”myöhempien aikojen pyhiä” pidettiin suositeltavana. ”Mormonikirkosta” puhumista kehotettiin välttämään.^[10]

Gordon B. Hinckley toimi kirkon presidenttinä 1995–2008. Hinckley arvioi, että ihmiset kutsuisivat kirkkoa joka tapauksessa mormonikirkoksi ja sen jäseniä mormoneiksi, sillä ne ovat lyhyitä ja helppoja ilmauksia. Hän korosti sanan myönteistä merkitystä ja toi sitä johdonmukaisesti esiin erilaisilla julkisuuskampanjoilla, joista näkyvin oli 2010 aloitettu, kirkon jäseniä ja heidän elämäänsä esitellyt I’m a Mormon.^[13] Suurta huomiota sai myös dokumenttielokuva Meet the Mormons (2014). ”Mormonin” ja ”mormonikirkon” kaltaisilla sanoilla pyrittiin tekemään kirkkoa tutuiksi ihmisille ja korostamaan jäsenten tavallisuutta.^[14]

MAP-kirkon presidentiksi 2018 noussut Russell M. Nelson sen sijaan vastustaa ”mormonin” ja samantapaisten sanojen käyttöä. Nelsonin mukaan ”mormonikirkosta” puhuminen on ”Saatanalle suuri voitto”^[15] ja loukkaa Jeesusta. Nelsonin johdolla sana ”mormoni” on pyritty poistamaan kirkon kielenkäytöstä kokonaan, ja monet kirkon piirissä toimivat järjestöt ovat muuttaneet nimeään.^[14] Esimerkiksi Mormonien tabernaakkelikuoron uudeksi nimeksi tuli Temppeliaukion tabernaakkelikuoro. Muutos on herättänyt myös hämmennystä, sillä monilla kirkon jäsenillä on perinteisesti ollut vahva identiteetti nimenomaan mormoneina.^[16] Kirkon johtajien ristiriitaiset näkemykset on koettu hämmentäviksi myös siksi, että heitä pidetään Jumalan johdatuksessa toimivina profeettoina.^[17]

Vuonna 1860 perustettu Kristuksen yhteisö on myöhempien aikojen pyhien liikkeen toiseksi suurin kirkkokunta. Utahin kirkosta erottautuakseen se vastusti mormoni-sanan käyttöä alusta lähtien, ja kirkon johtajat ovat pitäneet sen käyttöä loukkaavana. Keskeinen ristiriitojen syy oli MAP-kirkon tuolloin harjoittama moniavioisuus, josta Kristuksen yhteisö edeltäjineen halusi erottautua. 2000-luvulla Kristuksen yhteisö on loitonnut yhä kauemmaksi valtavirran mormonismista ja siirtynyt kohti protestantismia.^[18]

Mormonifundamentalisteja on joitakin kymmeniä tuhansia. He kuuluvat useisiin pieniin yhteisöihin, joita yhdistää moniavioisuus. Fundamentalistien suhtautuminen sanaan ”mormoni” vaihtelee. Jotkut välttävät sen käyttöä, koska haluavat erottautua muista mormoneista, kun taas toiset katsovat fundamentalistien olevan ainoita oikeita mormoneja. Jälkimmäinen kanta on fundamentalistien parissa yleisempi. Toisaalta Utahin kirkko on omassa viestinnässään esittänyt, etteivät fundamentalistit ole aitoja mormoneja eikä moniavioisuuden harjoittajista pitäisi käyttää sanaa ”mormoni”. Taustalla on halu välttää moniavioisuuteen liittyvää kielteistä julkisuutta ja korostaa MAP-kirkon uskontulkinnan oikeutta.^[18]

Suomessa sanaa Mormon käytettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa Finlands Allmänna Tidning -lehdessä 23.11.1840. Lehti kertoo ”myöhempien päivien pyhimysten” kirkkokunnasta, joka Raamatun lisäksi kunnioittaa pyhänä myös ”Mormon-bokeniksi” kutsuttua kirjaa. Vuonna 1842 Borgå Tidning kirjoitti uskonlahkosta, jonka jäsenistä se käytti nimitystä ”mormoniter”. Suomen kielellä sana esiintyi Maamiehen Ystäwässä 3.2.1849, kun lehti kirjoitti ”Mormonen kaiwannosta” Kaliforniasta löytyneen kultaesiintymän yhteydessä. 1800-luvun jälkipuoliskolla ”mormoneista”, ”mormonismista” ja ”mormonilaisista” kirjoitettiin suomenkielisissä teksteissä jo hyvinkin laajasti, useimmiten kielteisessä sävyssä. Sanat yleistyivät huomattavan varhain, sillä ensimmäiset mormonilähetyssaarnaajat saapuivat Pohjoismaihin vasta 1850.^[6]

Sana Mormon esiintyy Mormonin kirjassa useasti, mutta sen merkitystä ei tarkemmin selitetä. Sitä käytetään kirjassa sekä paikan- että henkilönnimenä.^[3] Moosian kirja kertoo, kuinka lähetyssaarnaaja Alma kastoi käännynnäisiä Mormon-nimisessä paikassa. Alueella sijaitsivat myös ”Mormonin vedet” ja ”Mormonin metsä”.^[19] Koko kirja on saanut nimensä Mormon-nimisestä hahmosta, jonka kerrotaan olleen noin vuosina 322–386 elänyt profeetta ja sotapäällikkö ja Mormonin kirjan pääasiallinen kirjoittaja.^[20]

Eber D. Howen kirja Mormonism Unvailed (1834) oli varhaisin merkittävä mormonismin vastainen teos. Kirja esittää sanan Mormon palautuvan kreikan sanaan mormoo, joka Howen mukaan merkitsee ”peikkoa, menninkäistä, raakaa päätä ja verisiä luita”. Muut mormonismin kriitikot esittivät tahollaan muita pilkallisia tulkintoja.^[6] Smith itse tarjosi kirkon Times and Seasons -lehdessä (1843) myönteisemmän etymologian. Smithin mukaan ”Raamattu laajimmassa merkityksessään tarkoittaa hyvää”. Mon on hänen mukaansa egyptin kieltä ja tarkoittaa ’hyvää’. Mor on lyhentymä englannin sanasta more, ’enemmän’. Niinpä sanan Mormon kirjaimellinen merkitys olisi ”enemmän hyvää”.^[6]

”Mormonia” on vuosisatojen saatossa käytetty sekä pilkkanimenä että neutraalina lempinimenä.^[21] Uskontotieteilijä Kim Östmanin (2019) mukaan ”’mormonit’ ja ’mormonismi’ voidaan nähdä ylätason käsitteinä, jotka viittaavat kaikkiin Joseph Smithin perustamasta uskonnollisesta traditiosta polveutuviin yhteisöihin ja niiden jäseniin.”^[2] Sanoille ei ole yksinkertaisia korvaavia termejä, jotka olisivat yhtä lyhyitä ja helposti ymmärrettäviä. Mormoni-sanan käytännöllisyyttä lisää se, että se on kaikissa kielissä lähes samanlainen. MAP-kirkon omassa viestinnässä käytetty ”myöhempien aikojen pyhä” ei ole yleistynyt ulkopuolisten käytössä. Kirkon nimen lyhennetty versio ”Jeesuksen Kristuksen kirkko” taas menee helposti sekaisin muiden kirkkokuntien kanssa.^[22]

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana ”mormoni” on sävyltään neutraali.^[23]

”Jack Mormon” oli ulkopuolisten 1800-luvulla käyttämä pilkkanimi ei-mormoneista, jotka elivät mormonien keskuudessa ja suhtautuivat mormonismiin myönteisesti. Nykyään termillä viitataan kirkon maallistuneisiin jäseniin.^[24][25]

• Östman, Kim: Saako enää kutsua ”mormoniksi”? Tuttuuden ja todellisen identiteetin tasapainoilu. Teologinen aikakauskirja, 2019, 124. vsk, nro 1, s. 2–17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2024.