Mikve

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Mikve (hepr. ‏מִקְוֶה‎, mīqve) on juutalaisuudessa rituaalikylpy. Tooran käskyn mukaisesti uskova juutalainen pariskunta noudattaa niin sanottuja perhepuhtauslakeja (taharat mišpaha), jotka koskevat naisen kuukautiskiertoa ja sukupuolikontaktia. Miehen ja vaimon fyysinen yhteys kuukautisvuodon aikana on ehdottomasti kielletty. Vuodon päätyttyä nainen laskee seitsemän "puhdasta" päivää ja kastautuu niiden päätteeksi rituaalikylpyyn eli mikveen. Vedessä ollessa luetaan tevillaa eli rituaalikastautumista koskeva siunaus, ja veteen upottaudutaan kolmesti niin, että viimeisetkin hiukset ovat pinnan alla.

Mikveen upottautuu myös juutalaisuuteen kääntyvä henkilö.^[1] Juutalaisen lain mukaan mikven vesi pesee kääntyvän entisestä elämästä ja vedestä noustessaan hän on "kuin vastasyntynyt lapsi". Erään tulkinnan mukaan kristinuskon kasteperinne periytyy juuri mikvestä^{kenen mukaan?}.

Nykyään mikveen upotetaan myös uudet ruoanvalmistus- ja tarjoiluastiat.^[2] Miehillä on joskus tapana käydä mikvessä ennen juhlapyhiä tai sapattia (eli perjantaisin). Naiset puolestaan käyvät rituaalikylvyssä ennen naimisiin menoa sekä kuukautisten ja synnytyksen jälkeen.^[3] Hasidijuutalaiset miehet kylpevät päivittäin.^[4]

Mikven perusvaatimus on se, että sen vesi on vähintään osittain peräisin jostain luonnollisesta lähteestä kuten sadevedestä, järvestä tai merestä. Veden ei myöskään tule olla jatkuvasti virtaavaa.^[2] Paras rituaalikylpypaikka olisikin luonnossa oleva vesiallas, mutta käytännön syistä useimmat uskovat juutalaisnaiset käyttävät synagogien yhteyteen rakennettuja mikvejä.

Mikven toinen vaatimus on se, että siinä on vähintään 40 sea-mittaa eli noin 750 litraa vettä. Ihmisen täytyy pystyä upottautumaan mikveen kokonaan.^[5]

Mikven vieressä on säiliö, johon kertyy katolta valuvaa sadevettä. Säiliö on yhteydessä itse mikve-altaaseen putken välityksellä, ja kun allas täytetään, sen vesi on siis kosketuksissa luonnonveden kanssa. Nykyaikaiset mikve-altaiden vesi on yleensä verrattavissa uimahallien veteen, eli se on suodatettu ja puhdistettu kloorilla.^[4]

Tooran mukaan mikvessä upottautuminen on pakollista seuraavissa tilanteissa:

• kerin eli ejakulaation jälkeen
• sukupuolielimistä tapahtuneen epätavallisen vuodon jälkeen (Zav tai zaza)
• tiettyjen ihosairauksien kohdalla
• kun kohen pyhitetään tehtäväänsä
• jom kippurina ylipapin eli kohen gadolin oli upottauduttava mikvessä
• punaisen hiehon rituaalin toimittanut kohen
• kun juutalainen on ollut kosketuksissa kuolleen ihmisen tai haudan kanssa
• luonnollisesti kuolleen eläimen lihan syömisen jälkeen^[6]

Koska nykyään temppeliin liittyviä rituaaleja ei voi tehdä eikä puhdistautuminen rituaalisesta epäpuhtaudesta ole yleensä mahdollista eikä tarpeellista, näitä rituaaleja ei nykyjuutalaisuudessa harjoiteta. Siksi kaikki juutalaiset ovat nykyään rituaalisen epäpuhtauden tilassa. Ainoat tilanteet, joissa mikvessä upottautuminen on edelleen välttämätöntä, ovat juutalaisuuteen kääntyminen ja kuukautisten jälkeinen tevila. Näiden tilanteiden ero muihin on se, että näissä tapauksissa mikvessä upottautumiseen liittyy myös jokin muutos, joka ei liity temppeliin. Kääntymisen tapauksessa mikve muuttaa ihmisen ei-juutalaisesta juutalaiseksi, ja kuukautisten jälkeinen mikve tekee sukupuolisen kanssakäymisen taas sallituksi.^[7]

Perinteisesti mikve on tarkoittu vain miehille ja naisille näiltä vaadittavan rituaalisen puhtauden takia. Rabbit ovat kuitenkin keskustelleen muunsukupuolisten asemasta ja nykyään myös nämä voivat käyttää mikveä.^[2] Muunsukupuoliset juutalaiset ovat myös järjestäneet ryhmäkylpyjä mikvessä, vaikka perinteisesti rituaali on ollut yksityinen.^[8]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikve Wikimedia Commonsissa

• lubavitch.fi: Mikve (englanniksi)