Merovech
Merovech (myös Meroveus tai Merovius, Merovich, Merwich, Merowig, Mérovée ja Merowec 411–458) oli saalilaisten frankkien päällikkö tai kuningas vuosina 448–458. Hänestä lähtenyttä ensimmäistä frankkien kuningassukua on myöhemmin kutsuttu merovingeiksi. Heidän hallitusaikaansa puolestaan kutsutaan merovingiajaksi. Merovech oli Kilderik I:n isä ja Klodvig I:n isoisä.[1]
Merovechin elämästä ei ole varmoja tietoja. Erään varhaisen myytin mukaan hän olisi ollut merenjumalan poika. Gregorius Toursilainen mainitsee hänet Historia Francorum -teoksessaan, ja myöhempien lähteiden mukaan Merovech olisi taistellut Attilaa vastaan Katalaunien kenttien taistelussa vuonna 451.[1]
Merovech on merovingien dynastian kolmas jäsen, tosin hivenen vähemmän tarunomainen kuin hänen kaksi edeltäjäänsä, hänen isänsä Clodio (395–448) ja isoisänsä Faramund. Tiedot Merovechin syntymästä ovat hyvin ristiriitaisia. Jonkinlaiseen faktaan perustuen häntä pidetään Clodion poikana ja toisen teorian mukaan hän kuului ainakin samaan sukuun. Fredegarin Frankkien historia kertoo väitetyn, että hänen äitinsä oli meressä uimassa kun Neptunuksen merihirviö hyökkäsi hänen äitinsä kimppuun ja että Merovech olisi näin saanut alkunsa. Olipa hän sitten Clodion poika tai merihirviön (Quinotaurus, joka oli puoliksi vuohi ja puoliksi kala) jälkeläinen, hänen johdostaan Fredegarin mukaan frankkien kuninkaita kutsuttiin merisyntyisiksi. Totta kuitenkin on, että Merovech-niminen päällikkö ja kuningas hallitsi saalilaisia frankkeja.
Suuri osa historioitsijoista on yksimielisiä siitä, että Merovech johti frankkien armeijaa, liittolaisinaan galloromaanit ja muut germaanit, verisessä Katalaunien kenttien taistelussa vuonna 451, lähellä nykyisiä Châlon-en-Champagnen ja Troyesin kaupunkeja. Taistelussa roomalaisen Aëtiuksen johtamat joukot voittivat Attilan, joka joutui vetäytymään kohden itäisempää Eurooppaa. Eräiden tietojen ja näkemysten mukaan Aëtiuksen liittolainen olisi kuitenkin ollut visigoottien Teoderik I.
Tämä taistelu sinetöi lopullisesti frankkien heimon asettumisen Gallian pohjoisosaan, johon romahtamassa ollut Länsi-Rooman keisarikunta heidät suuremmitta vastustuksitta asukkaiksi hyväksyi.
Merovech, joka näin oli antanut heimolleen uuden asuma-alueen ja josta oli tietämättään tullut uuden dynastian perustaja, kuoli kymmenen vuoden hallitsemisen jälkeen vuonna 457. Merovechin poika Kilderik I seurasi isäänsä valtaistuimelle.