Matkapuhelinten muodot

Matkapuhelinten muodot (englanniksi form factor) ovat matkapuhelimien rungon päämuotoja. Matkapuhelimen perusmalli on patukkaa muistuttava kiinteä ja yksirunkoinen malli. Sen kanssa samaan aikaan kilpaili 1990-luvun puolivälissä esimerkiksi Motorolalla läpällinen matkapuhelinmalli Motorola MicroTAC, jossa puhelimen pituutta oli lyhennetty siten, että mikrofonin sisältävä alaosa oli käännetty näppäimistön päälle. Kääntyvän läpän korvaajaksi kehitettiin liukuvakantinen malli, jossa mikrofonin sisältävää alaosaa ei enää käännetty näppäimistön päältä alas, vaan missä näppäimistöä suojaava kansi liukui alas, jolloin näppäimistö paljastui käytettäväksi. Liukukantisten matkapuhelinten ongelmana oli, että kansi tai mikrofonin sähköinen kontakti puhelimeen saattoi rikkoontua jos puhelin putosi lattialle kannen ollessa vedettynä auki.

Vähitellen palattiin läpällisen puhelimen ajatukseen rungon saranoinnista, mutta saranointi toteutettiin rungon keskeltä siten, että näppäimistö ja näyttö olivat eri puolilla saranaa ja näyttö käännettiin kuljetusasentoonsa näppäimistön päälle. Puhelin oli kestävä kuljetuksessa, mutta sen sarana oli kuluva eikä sitä ollut helppo avata yhdellä kädellä esimerkiksi ajoneuvossa. Tätä kansion mallista tyyppiä kutsutaan folderiksi, kansioksi, fold-phoneksi tai simpukankuoreksi (engl. clawshell). Ensimmäinen simpukkakuorinen matkapuhelin oli Motorola StarTAC vuodelta 1996. Simpukkatyyppi saavutti 2005-2006 suurehkoa suosiota ja se oli suosittu naisille tarkoitetuissa malleissa ei pelkästään kestävyyden vaan myös siron kokonsa vuoksi. Kansion mallisiksi matkapuhelimiksi luokitellaan myös erilaiset taskutietokoneet, "organiserit" ja kommunikaattorit, joissa saranointi ei ole rungon keskellä, vaan sen sivussa, jolloin puhelinta käytetään tietokoneena runko poikittain. Tällaisia puhelimia ovat mm. Nokia Communicatorit.

• 
  Patukan muotoinen Motorola DynaTAC 8000X
• 
  Kansion muotoinen avattu NTT DoCoMo FOMA F880iES
• 
  Kansion muotoinen Nokia 9500 avattuna