Maria Pettersson
Maria Pettersson (o.s. Pitkänen; s. 8. syyskuuta 1984 Tampere) on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija.[1] Hän on Helsingin Sanomien toimittaja[2]. Aiemmin hän oli Journalisti-lehden päätoimittaja, mutta hänet siirrettiin syrjään kirjakohun vuoksi marraskuussa 2023, ja hän irtisanoutui joulukuussa 2023. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa historian naisista.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettersson on opiskellut Helsingin yliopistossa ja Kauppakorkeakoulussa venäjää sekä valtio- ja taloustieteitä.[3]
Pettersson aloitti journalistiuransa freelancer-toimittajana ja siirtyi City-lehden toimittajaksi vuosiksi 2008–2010.[4] Keväällä 2010 hänet valittiin Ylioppilaslehden päätoimittajaksi.[3] Hän toimi tehtävässä elokuusta 2010 vuoden 2011 loppuun.[4] Aikakauslehtien liitto valitsi Petterssonin vuoden 2010 pääkirjoituksen tekijäksi.[5] Vuoden 2012 alussa Pettersson siirtyi Cityn päätoimittajaksi.[4] Hän oli lehden painetun version viimeinen päätoimittaja.[6] Sen jälkeen Pettersson työskenteli toimittajana ja tuottajana Helsingin Sanomissa ja kirjoitti kolumneja muun muassa lehden Nyt-liitteeseen.[7]
Vuonna 2013 Petterssonilla oli Yle Puhe -radiokanavalla omaa nimeään kantava viikoittainen radio-ohjelma.[8] Hän vieraili usein myös keskustelijana Ylen Pressiklubi- ja Jälkiviisaat-televisio-ohjelmissa.[4] Syksyllä 2023 Petterson alkoi vetää Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä -keskusteluohjelmaa.[9]
Pettersson aloitti tammikuussa 2016 europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin avustajana Brysselissä[10] ja Vihreä Lanka- ja Image-lehtien kolumnistina. Lokakuusta 2016 lähtien hän alkoi kirjoittaa kolumneja myös Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen Ikkuna-osastoon.[11] Suomalaista journalismia käsittelevän Uusimedian 29 jäsenen asiantuntijaraati valitsi Petterssonin vuonna 2016 neljän kovimman suomalaisen journalistin joukkoon.[12]
Pettersson on ollut Journalisti-lehden päätoimittaja, Journalistiliiton viestintäyksikön johtaja ja liiton johtoryhmän jäsen.[13]
Kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petterssonin esikoiskirja Historian jännät naiset ilmestyi vuonna 2020 Atenan kustantamana.[14] Sitä myytiin samana vuonna 20 400 kappaletta ja se oli vuoden toiseksi myydyin suomalainen tietokirja.[15] Vuoden 2022 kesäkuuhun mennessä kirjaa oli myyty yli 40 000 kappaletta[16]. Pettersson tuotti kirjan pohjalta myös podcastin Yle Areenaan.
Vuoden 2022 elokuussa Pettersson julkaisi toisen kirjansa Suomen historian jännät naiset[17]. Kirja oli vuoden kolmanneksi myydyin kotimainen tietokirja yli 10 000 kappaleen myynnillään.[18]
Plagiointikohu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen kirjan julkaisun jälkeen suomalaiset historiantutkijat syyttivät Petterssonin plagioineen sisältöä teokseen. Kirjoittajien mukaan luvussa ”Ida Moberg & Selma Kajanus” oli 37 kohtaa, jossa tekstiä oli kopioitu vähäisin muutoksin tai jopa suoraan kirjoitusvirheineen.[19] Pettersson myönsi yhden lähteen jääneen pois.[20] Atena-kustantamo julkaisi kirjankustantajia edustavalta Suomen kustannusyhdistykseltä pyytämänsä lausunnon, jonka mukaan Pettersson olisi toiminut tekijänoikeuslain näkökulmasta hyvän tavan mukaisesti. Kustantamon mukaan lähteistystä täydennetään teoksen seuraavaan painokseen.[21][22]
Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen tekijänoikeusneuvosto katsoi Petterssonin lainanneen tutkijoita hyvän tavan vastaisesti ja loukanneen heidän moraalisia oikeuksiaan.[23] Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kuitenkin kommentoi, että ”Tekijänoikeusneuvoston pääpointtihan on, että Pettersson ei ole plagioinut.”[24] Tekijänoikeuskysymyksiin erikoistunut Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka tulkitsi päinvastoin, että neuvosto piti kirjan joitakin kohtia tekijänoikeudellisessa mielessä plagiaattina.[25] Long Playn Karoliina Paananen ja Anu Silfverberg totesivat, että Journalistiliitto antoi toistuvasti ymmärtää, että olisi jotenkin epäselvää, miten lähteitä käytetään oikein[26].
Marraskuussa 2023 Journalistiliiton hallitus eli sen toimiva johto antoi Petterssonille "erittäin vakavat moitteet" ja ilmaisi tiedotteessaan "todella syvää" pettymystä, mutta pidättäytyi irtisanomasta häntä Journalisti-lehden päätoimittajan tehtävästä.[27][28] Maria Pettersson pyysi tutkijoilta toimintaansa anteeksi, ja tutkijat hyväksyivät pyynnön.[29] Journalistiliiton puheenjohtaja pyysi anteeksi liiton toimintaa tekijänoikeuskiistan käsittelyssä.[28]
Sen jälkeen liiton valtuuston kokous eli jäsenten edustajat äänestivät Petterssonin luottamusta vastaan äänin 33–32.[30] 1. joulukuuta liiton hallitus ilmoitti käsittelevänsä Petterssonin asemaa uudelleen.[31] 5. joulukuuta liitto tiedotti, että päätoimittajan tehtävää hoitaa toistaiseksi toimitussihteeri Manu Marttinen,[32] ja 8. joulukuuta 2023 Pettersson irtisanoutui virallisesti Journalistin päätoimittajan tehtävästä. Työsuhde päättyi heti.[33]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maria Petterssonin puoliso on Juhana Pettersson.[34]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Historian jännät naiset: Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja. Jyväskylä: Atena, 2020. ISBN 978-952-300-664-5
- Suomen historian jännät naiset: Selvänäkijöitä, sotilaita, saarnaajia ja silmänkääntäjiä. Jyväskylä: Atena, 2022. ISBN 978-951-1-42305-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pikkanen, Antti: Instituutio Maria Pettersson City. 7.12.2011. Viitattu 20.12.2013.
- ↑ Maria Pettersson LinkedIn. Viitattu 3.9.2024
- ↑ a b Järvi, Antti: Matkalla instituutioksi Ylioppilaslehti. 1.4.2010. Viitattu 20.12.2013.
- ↑ a b c d Maria Pettersson City-lehden päätoimittajaksi City. 17.10.2011. Viitattu 20.12.2013.
- ↑ Aikakausmedian Aikakauslehtikilpailujen voittajat 2005 - 2011 Aikakauslehdet. Arkistoitu 20.12.2013. Viitattu 20.12.2013.
- ↑ Nurmi, Eero: City-lehti lakkautetaan – tieto tuli työntekijöille täytenä yllätyksenä Yle Uutiset. 30.7.2012. Viitattu 20.12.2013.
- ↑ Maria Petterssonin kolumnit HS Nyt. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ Maria Pettersson Yle Areena. Viitattu 4.9.2015.
- ↑ Päätoimittaja Maria Pettersson ryhtyy luotsaamaan ärhäkkää Pyöreää pöytää Yle.fi. 21.6.2023. Viitattu 27.5.2024.
- ↑ Toimittaja Maria Pettersson Kumpula-Natrin avustajaksi Brysseliin Demokraatti. 26.11.2015. Viitattu 27.1.2016.
- ↑ Ylen uutiset
- ↑ 4 kovinta journalistia 2016. Uusmedia.
- ↑ Maria Petterssonista Journalistin päätoimittaja Journalisti. 12.4.2018. Arkistoitu 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
- ↑ Kataja, Marika: Naisia, jotka saattoivat olla täysiä paskiaisia, mutta jotka muuttivat maailmaa – Maria Pettersson kokosi jännittäviä naiskohtaloita merirosvopäälliköistä miekkamestareihin ja matemaatikkoihin Yle Uutiset. 2020. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-verkkoon-2020-korjattu.pdf
- ↑ Näistä Suomen historian erikoisnaisista ei kerrottu historiantunneilla! | Atena www.sttinfo.fi. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ Suomen historian jännät naiset Atena Kustannus. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-verkkoon-2022.pdf
- ↑ Välimäki, Susanna – Koivisto, Nuppu – Leskelä-Kärki, Maarit – Torvinen, Juha: Plagioinnista Maria Petterssonin teoksessa Suomen historian jännät naiset Suoni RY. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Frilander, Aino: ”Voisi pitää vähättelynäkin” – Tutkijat pahastuivat, kun menestyskirja historian jännistä naisista jättää heidän työnsä varjoon Helsingin Sanomat. 15.9.2022. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Suomen historian jänniin naisiin kohdistunut julkinen keskustelu Atena Kustannus. 22.9.2022. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Halonen, Eetu: Tutkijat syyttävät toimittaja-kirjailija Maria Petterssonia plagioinnista Ilta-Sanomat. 22.9.2022. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Tekijänoikeusneuvosto: Maria Pettersson rikkoi tutkijoiden moraalisia oikeuksia Helsingin Sanomat. 2.11.2023. Viitattu 2.11.2023.
- ↑ Kova lausunto: Maria Pettersson loukkasi tutkijoiden moraalisia oikeuksia – Näin kommentoi Journalistiliitto www.iltalehti.fi. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Tekijänoikeusneuvosto otti kantaa tekstin lainaamiseen: Näin teet entistä parempia sitaatteja Aikakausmedia. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Long Playn kirje: Journalistiliiton jännät arvot eepurl.com. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson kirjakohusta: ”Kävi ilmi, että väärässä olinkin minä” Helsingin Sanomat. 28.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ a b Journalistiliiton hallitukselta vakava moite Maria Petterssonille Journalistiliitto. 28.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Kirjat | Tutkijat: Hyväksymme Maria Petterssonin anteeksipyynnön Helsingin Sanomat. 28.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Tiukka äänestystulos: Maria Petterssonille ei Journalistiliiton valtuuston luottamusta Ilta-Sanomat 30.11.2023
- ↑ Rane Aunimo, Journalistiliiton-tolkuton sekoilu jatkuu Demokraatti 1.12.2023
- ↑ Markus Heikkilä, Päivi Puukka, Maria Pettersson sivuun Journalisti-lehden päätoimittajan paikalta, Yle.fi, uutiset 5.12.2023, viitattu 5.12.2023
- ↑ Laura Kangas: Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson irtisanoutui 8.12.2023. Yle.fi, uutiset. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ Järvi, Antti: Matkalla instituutioksi Ylioppilaslehti. 1.4.2010. Viitattu 13.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maria Pettersson Twitterissä