Malin kaivosteollisuus
Malin kaivosteollisuus tuottaa etupäässä kultaa, joka on maan tärkein vientituote. Lisäksi tuotetaan pieniä määriä timantteja ja muita jalokiviä, rautamalmia, fosfaattia, kivisuolaa, hiekkaa ja soraa sekä kullankaivun sivutuotteena hopeaa. Toistaiseksi hyödyntämättömiin mineraalivaroihin kuuluvat bauksiitti, kromi, kupari, graniitti, kipsi, kaoliini, lyijy, litium, mangaani, marmori, nikkeli, niobi, palladium, rutiili, talkki, torium, tina, titaani, volframi, uraani ja zirkonium.[1]
Kulta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kullankaivulla on Malissa pitkät perinteet. Keskiajalla kulta oli suolan ja orjien ohella alueen tärkein vientituote Saharan ylittäneessä karavaanikaupassa.[2] Perinteistä käsityönä tapahtuvaa kullankaivua harjoitetaan yhä maan etelä- ja länsiosissa[3]. Se tuottaa vuosittain arviolta 2,5–10 tonnia kultaa[4][5] ja työllistää kenties 25 000–28 000 päätoimista kaivajaa. Toiminnan laajuutta on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida.[6]
Teollinen kullankaivu alkoi Malissa Neuvostoliiton tuella 1980-luvulla. Tuotanto kasvoi voimakkaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien varsinkin eteläafrikkalaisen pääoman avulla.[5] Kaivokset ovat yksityisomistuksessa, ja Malin valtiolla on niissä vähemmistöosuus. Vuonna 2014 toimineet kultakaivokset olivat Kalana, Loulo–Gounkoto, Morila, Sadiola, Syama, Tabakoto–Segala ja Yatela.[1]
Malin teollinen kaivostoiminta tuotti vuosina 2003–2012 keskimäärin 50 tonnia kultaa vuodessa[4]. Vuonna 2018 tuotanto nousi yli 60:een ja vuonna 2019 yli 65:een tonniin[7]. Maa on Etelä-Afrikan ja Ghanan jälkeen Afrikan kolmanneksi suurin kullan tuottaja. Vuonna 2013 kulta muodosti 7 % maan bruttokansantuotteesta, 65 % viennistä ja 25 % valtion verotuloista. Kaivosyhtiöt ja niiden alihankkijat työllistävät lähes 10 000 työntekijää, joista valtaosa on Malin kansalaisia. Työpaikat ovat keskittyneet kolmeen kuntaan, Sadiolaan, Sitakillyyn ja Gouandiakaan.[8]
Tulevaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malin kultavarat ovat auttaneet maan taloutta pysymään jaloillaan vuoden 2012 sisällissodan jälkeen,[9] mutta niiden arvioidaan ehtyvän vuoden 2030 tienoilla[10]. Talouden riippuvuutta kullasta tulisi vähentää ja kaivostoimintaa monipuolistaa[1]. Olemassa olevat kaivoshankkeet koskevat kullan lisäksi bauksiittia, rautamalmia, mangaania, kuparia, hopeaa, uraania ja fosfaattia, mutta monet niistä ovat toistaiseksi pysähdyksissä[11].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sanoh, Aly & Coulibaly, Massaoly: Socioeconomic and Fiscal Impact of Large-Scale Gold Mining in Mali documents.worldbank.org. 2015. Viitattu 15.4.2018.
- Socio-Economic Effects of Gold Mining in Mali: A Study of the Sadiola and Morila Mining Operations cmi.no. 2006. Viitattu 15.4.2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c 2014 Minerals Yearbook: The Mineral Industries of Mali and Niger minerals.usgs.gov. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Socio-Economic Effects, s. 6-7.
- ↑ Sanoh & Coulibaly, s. 24.
- ↑ a b Sanoh & Coulibaly, s. 2.
- ↑ a b Socio-Economic Effects, s. 7.
- ↑ Sanoh & Coulibaly, s. 24–25.
- ↑ Mali: hausse de 7 % de la production d’or en 2019 Maliactu. Arkistoitu 22.1.2020. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ Sanoh & Coulibaly, s. 2–5.
- ↑ Traore, Massaran: Some critical reflections on the future of gold mining in Mali. The Extractive Industries and Society, volume 3, issue 2 (April 2016), s. 367–369. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sanoh & Coulibaly, s. 8.
- ↑ Rapport ITIE Mali 2015 eiti.org. Arkistoitu 15.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ministère des Mines du Mali (ranskaksi)
- Chambre des Mines du Mali[vanhentunut linkki] (ranskaksi)