Maksimilian Vološin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maksimilian Vološin
Максимилиан Александрович Кириенко-Волошин
Maksimilian Vološin
Maksimilian Vološin
Henkilötiedot
Koko nimi Maksimilian Kirijenko-Vološin
Syntynyt1877
Kiova, Venäjän keisarikunta, nyk. Ukraina
Kuollut1932 (54–55 vuotta)
Koktebel, Krim, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija, taidemaalari
Kirjailija
Tuotannon kielivenäjä
Kirjallinen suuntausAkmeismi [1]
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Maksimilian Aleksandrovitš Kirijenko-Vološin (ven. Максимилиан Александрович Кириенко-Волошин; 16. [J: 28. toukokuuta] 1877 Kiova, Venäjän keisarikunta, nyk. Ukraina – 11. elokuuta 1932, Koktebel, Krim, Neuvostoliitto) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen runoilija ja taidemaalari.[2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian Vološin syntyi isänsä puolelta kasakkataustaiseen aatelissukuun.[3] Hänen vanhempansa olivat lakimies, kollegineuvos Aleksandr Maksimovitš Kirijenko-Vološin (1838-1881) oli Kiovan rikos- ja siviilioikeuden jaoston jäsen, joka vuonna 1878 nimitettiin Taganrogin piirioikeuden jäseneksi[4] ja saksalaistaustainen Jelena Ottobaldovna Glaser (1850-1923) oli sotilassuvusta ja tunnettiin originellista käytöksestään sekä omaperäisistä asuistaan, hänellä oli lyhyet hiukset ja hän käytti pitkiä housuja. Hänellä oli suuri vaikutus runoilijan elämään.[3]

Varhaislapsuutensa Maksimilian vietti Taganrogissa, Sevastopolissa ja Moskovassa.[5] Perhe muutti Moskovaan isän kuoleman jälkeen. Täällä Jelena Vološinina sai työpaikan rautatieläisten sairaalassa.[6] Vuonna 1887 Maksimilian meni opiskelemaan L. I. Polivanovin yksityiseen lukioon ja vuonna 1888 hän siirtyi Moskovan 1. lukion toiselle luokalle.[4] Hänen opintonsa sujuivat huonosti ja hän kävi uudelleen 3. luokan.[7] Vuonna 1893 hän muutti äitinsä kanssa Koktebeliin. Hän meni opiskelemaan Feodosijan lukioon, jonka suojelija oli paikkakunnalla syntynyt taidemaalari Ivan Aivazovski.

Opiskeluvuosinaan Maksimilian näytteli lukiossa näytelmissä Nikolai Gogolin "Naimapuuhat" (ven. Женитьбы), Aleksandr Gribojedovin Vastus viisaudesta (ven. Горе от ума, Gore ot uma), Nikolai Gogolin "Reviisorissa" hän näytteli pormestarin roolin, Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmista (ven. Записки охотника, Zapiski ohotnika, 1852) kertomuksessa "Bežin niitty" (ven. Бежин луг) ja Gogolin 'Naisten puhetta' (ven. Разговор дам). Hän kirjoitti runoutta, nautti piirtämisestä ja antoi oppitunteja. Koululaisten Ivan Aivazovskin kunniaksi järjestämän taidenäyttelyn aikana taiteilija kiinnitti huomiota Maksimilian Vološinin teoksiin ja sanoi: "Ja tämä veijarihan maalaa".[5] Kesäkuussa 1897 hän sai lukion päättötodistuksen.[4]

Lukion jälkeen Maksimilian Vološin opiskeli Moskovan yliopistossa lakia. Vološinin osallistui aktiivisesti radikaaliin opiskelijaliikkeeseen, mikä johti hänen yliopistosta erottamiseensa vuonna 1899. Tämän jälkeen Vološin matkusteli ympäri Venäjää, usein jalkaisin. Vuonna 1900 hän työskenteli retkikunnassa, joka tutki Orenburg-Taškent-rautatien reittiä.[8] Hänen harrastuksiaan oli antropologia.[2]

Palattuaan Moskovaan Vološin ei hakenut yliopistoon, vaan jatkoi matkojaan Länsi-Euroopassa Kreikkaan, Turkkiin ja Egyptiin. Hänen oleskelunsa Pariisissa ja matkat ympäri Ranskaa vaikuttivat häneen syvästi ja hän palasi Venäjälle 'pariisilaistuneena'. Vaikka Venäjällä oli tuolloin lukuisia kirjallisia ryhmiä ja suuntauksia, jotka tunnetaan "hopeakautena", Vološin pysyi niistä syrjässä. Hän oli läheinen ystävä monen sen ajan merkittävän kulttuurihenkilön, kuten Valeri Brjusovin kanssa. Kun vuonna 1913 "mielipuoli" viilteli veitsellä Ilja Repinin maalausta Iivana Julma surmaa poikansa, mikä teko järkytti Venäjän intelligentsiaa, Maksimilian Vološin oli ainoa henkilö, joka puolusti tekijää: "se oli sovelias esteettinen kannanotto maalaukseen, joka edustaa verenvuodatusta ja huonoa makua."[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1906 Maksimilian Vološin meni naimisiin taiteilija ja kirjailija Margarita Vasiljevna Sabašnikovan (1882-1973) kanssa ja asettui asumaan tämän luokse Pietariin. Heidän monimutkainen suhteensa heijastui moniin Vološinin teoksiin. Avioliitto ei kestänyt pitkään ja he erosivat vuonna 1907, mutta säilyttivät ystävälliset välit koko elämänsä. Vähitellen Vološin vetäytyi takaisin Koktebeliin Krimille, missä hän oli viettänyt suuren osan lapsuudestaan.[8]

Jelena Glazer, runoilijan äiti

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian Vološin asui Pariisissa ja Välimeren maissa vuodesta 1903 vuoteen 1917, jolloin hän vallankumouksen jälkeen palasi Venäjälle. Hänelle vallankumous edusti tuhoa ja saatanallista väkivaltaa.[2] Hän asettui Krimille Koktebeliin, jossa hänen kotinsa muodostui kirjailijoiden kohtaamispaikaksi ja vallankumouksen jälkeen myös turvapaikaksi.[9]

Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi vuonna 1910, ja pian seurasi muita. Hänen kootut esseensä julkaistiin vuonna 1914.[8] Vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan tapahtumia hän käsittelee muun muassa kokoelmissaan Demony gluhonemyje (ven. Демоны глухонемые, Kuuromykät demonit, 1919; 1923) ja Stihi o terrore (ven. Стихи о терроре, Runoja terrorista, 1923). Vološin kuvasi Pariisia, Välimeren maita ja Krimin niemimaata sekä akvarelleissaan että runoudessaan, jossa hän viljeli romantiikan runoudessa käytettyä ja symbolistien parissa uudelleen noussutta sonettimuotoa.[9]

Maksimilian Vološin, omakuva 1919

Hänet on sijoitettu symbolisteihin, mutta hän läheni myöhemmin akmeisteja. Vuoden 1922 jälkeen hän ei enää julkaissut mitään. Hänen merkityksensä nähtiin 1980-luvulla.[2]

Hänen varhaistuotantonsa runot muistuttavat maisemamaalausta ja runon subjekti vertautuu usein kuvataiteilijaan. Värien merkitys hänen runoudessaan on suuri ja erilainen kuin symbolisteille tyypillisessä värisymboliikassa. Asuminen poissa kulttuurin keskuksista, toimiminen kirjallisten ryhmittymien ulkopuolella ja asettuminen neuvostovaltaa vastaan ovat syitä siihen että hänen nimensä on jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Joidenkin arvioiden mukaan Vološin kuului kuitenkin varhaisen modernismin merkittävimpiin runoilijoihin.[9]

Suomennettuja runoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. (uk) collective author, Енциклопедія сучасної України, Institute of Encyclopaedic Research,‎ (ISBN 966-02-2075-8)UrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vološin, Maksimilian”, Otavan kirjallisuustieto, s. 859. (nimi muodossa: Kirilenko-Vološin) Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ a b Волошин, Максимилиан: Стихотворения в двух томах. Том первый. Париж, 1982. С. II-III. / Volosin, Maximilian: Runoja kahdessa osassa. Osa yksi. Pariisi, 1982. ss. II-III.
  4. ↑ a b c Лики творчества: сборник; сост.: В. А. Мануйлов, Купченко В. П., А. В. Лавров; Акад. наук СССР. Ленинград: «Наука», 1988. / Luovuuden kasvot, kokoelma; koonnut: Manuilov, V. A. & Kupchenko, V. P. & Lavrov, A. V. ; Neuvostoliiton tiedeakatemia. Leningrad: "Tiede", 1988. ss. 777-800
  5. ↑ a b Купченко, В. П.: Труды и дни Максимилиана Волошина, 1877—1916. РАН, Ин-т рус. лит. (Пушкин. дом). СПб.: Алетейя, 2002. / Kuptsenko, V. P.  : Maksiimilian Volosinin teokset ja päivät, 1877-1916. Venäjän tiedeakatemia, Venäjän kirjallisuus instituutti. (Puskinin talo). Pietari: Aletheja, 2002.
  6. ↑ Диафильм «Максимилиан Волошин», Госкино СССР, 1987 / Elokuvanauha "Maksimilian Volosin", Goskino USSR, 1987
  7. ↑ Гимназические дневники // «Средоточье всех путей…»: Стихотворения и поэмы. Проза. Критика. Дневники / Сост. В. П. Купченко, З. Д. Давыдова. М.: Московский рабочий, 1989. / Lukion päiväkirjat // "Kaikkien polkujen keskus ...": Säkeitä ja runoja. Proosa. Kritiikkiä. Päiväkirjat / Koonneet Kupctsenko, V. P. & Davidova, Z. D. Moskova : Moskovskij rabotsij, 1989. ss. 469-503.
  8. ↑ a b c d Sossinski, Sergei: Keeping Aloof or Joining In the Fray. Moscow News. HISTORY; No. 41, 1999.
  9. ↑ a b c Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 404-405. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maksimilian_Vološin&oldid=22446887”