Maisteri

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Maisteri (lat. magister, magistra, 'suurempi', 'ohjaaja', 'opastaja'; lyhenne maist.^[1]) on tavallisin ylemmän korkeakoulututkinnon nimike Suomen yliopistoissa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tutkinnon laajuus on 120 opintopistettä, ja tutkinnon ohjeellinen suoritusaika on kaksi vuotta. Maisterintutkintoon sisältyy pro gradu -tutkielma, jota voidaan nimittää myös maisterintutkielmaksi^[2]. Maisterin tutkintoa edeltää pakollinen kandidaatin tutkinto, jonka laajuus on 180 opintopistettä. Myös ammattikorkeakoulun tutkinnolla voi edetä suoraan maisteriopintoihin pääsykokeen kautta.

Kansainvälisesti tunnettuja maisterin tutkinnon nimityksiä ovat mm. M.Sc. (Master of Science) ja M.A. (Master of Arts)^[1].

Poikkeuksellisesti ylemmän korkeakoulututkinnon nimi on

• lääketieteen lisensiaatti (lääketieteellinen koulutusala)
• hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääketieteellinen koulutusala)
• eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääketieteellinen koulutusala)
• proviisori (farmasian koulutusala)
• diplomi-insinööri (teknistieteellinen koulutusala)
• arkkitehti tai maisema-arkkitehti (teknistieteellinen koulutusala)

Yhteiskuntatieteellisten ja humanististen tieteiden tutkinnonuudistustoimikunnan (YHTT) asettamien suuntalinjojen mukaan 1970-luvulla yhtenäistettiin kaikkien nykyisten maisterintutkintojen nimike kandidaatiksi ja useimmat alemmat korkeakoulututkinnot poistettiin. Hieman alasta riippuen vuosien 1972–1994 välisenä aikana maisteri oli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille kandidaateille anomuksesta myönnetty arvonimi. Selkeimmin tämä näkyy humanistisella ja luonnontieteellisellä alalla, jossa alempana tutkintona on humanististen tieteiden tai luonnontieteiden kandidaatti (HuK, LuK) ja ylemmän tutkinnon nimike on vaihdellut filosofian kandidaatista maisteriin. Filosofian ja oikeustieteen kandidaatintutkinnot ovat siis aina olleet ylempiä korkeakoulututkintoja.

Suomessa on mahdollista suorittaa seuraavat maisterin tutkinnot:

• Filosofian maisteri (FM^[1]), joka on humanistisen ja luonnontieteellisen alan tutkintonimike. Tutkinto on mahdollista suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Huomionarvoinen seikka on, että filosofian maisterit eivät yleensä ole opiskelleet lainkaan filosofiaa, ja suuri osa filosofian pääaineopiskelijoista valmistuu yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteriksi. Filosofian maisterin oppiarvo juontaa juurensa Turun akatemian filosofisesta tiedekunnasta. Tästä ovat myöhemmin eriytyneet matemaattis-luonnontieteellinen, humanistinen, käyttäytymistieteellinen, farmaseuttinen ja biotieteellinen tiedekunta. Tämän historiallisen syyn vuoksi näistä tiedekunnista valmistuu filosofian maistereita.

• Kasvatustieteen maisteri (KM) (Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi).
• Kauppatieteiden maisteri (KTM) (Aalto-yliopisto, Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen, Turun (Turku ja Pori) ja Vaasan yliopistot, Svenska Handelshögskolan sekä Åbo Akademi). Tutkinnon suorittaneet saavat käyttää ekonomin titteliä.
• Kuvataiteen maisteri (KuM) (Taideyliopisto).
• Liikuntatieteiden maisteri (LitM) (Jyväskylän yliopisto).
• Elintarviketieteiden maisteri (ETM) (Helsingin yliopisto).
• Maatalous- ja metsätieteiden maisteri (MMM) (Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot). Tutkinnon suorittaneet voivat käyttää koulutusalastaan riippuen joko agronomin tai metsänhoitajan arvonimeä.
• Musiikin maisteri (MuM) (Sibelius-Akatemiassa).
• Oikeustieteen maisteri (OTM) (Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot). Tutkinnon nimi oli oikeustieteen kandidaatti (OTK) vuoteen 2005 asti.
• Psykologian maisteri (PsM) (Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot, Åbo Akademi). Psykologin koulutuksen kokonaislaajuus on 330 opintopistettä (180 op + 150 op).
• Sotatieteiden maisteri (SM), (Maanpuolustuskorkeakoulu). Tutkinnon suorittaneet ylennetään automaattisesti kapteeneiksi ja he ovat allekirjoittaneet sitoumuksen palvella tietyn vähimmäisajan Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa.
• Taiteen maisteri (TaM) (Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto). Nimikkeestään huolimatta tutkinto on nimenomaan taideteollisen alan ylempi korkeakoulututkinto.
• Tanssitaiteen maisteri (Taideyliopisto).
• Teatteritaiteen maisteri (TeM) (Taideyliopisto ja Tampereen yliopisto).
• Teologian maisteri (TM) (Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Åbo Akademi).
• Terveystieteiden maisteri (TtM) (Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi).
• Yhteiskuntatieteellisen alan maisterintutkinnot: Hallintotieteiden maisteri (HM tai HTM), Valtiotieteiden maisteri (VTM) ja yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM). Tutkinnonanto-oikeus on Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistoilla sekä Åbo Akademilla.

Riemumaisteriksi voidaan kutsua maisteria, jonka valmistumisesta ja promootiosta on kulunut aikaa 50 vuotta ja joka osallistuu promootioon uudelleen. Vasta promootion jälkeen henkilö on riemumaisteri. Osallistumisvaiheessa hän on riemumaisteripromovendi.