Tämä on lupaava artikkeli.

Mämmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulhollinen mämmiä kerman kera.

Mämmi on ruisjauhoista, ruismaltaista ja vedestä valmistettu imellytetty ja paistettu suomalainen perinneruoka. Mämmiä nautitaan tavallisesti jäähdytettynä sokerin ja kerman tai maidon kanssa varsinkin jälkiruokana pääsiäisen aikaan. Alkuperältään mämmi on tiettävästi länsisuomalaista, mistä se levisi ensin Hämeeseen, Etelä-Suomeen ja 1900-luvulla koko maahan.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mämmiä pidetään alkuperältään länsisuomalaisena ruokana, ja sen arvellaan saaneen alkunsa, kun leivinuunit tulivat Suomen länsirannikolle 1100-luvulla Ruotsista. Yhden teorian mukaan mämmiä tehtiin Länsi-Suomessa aluksi mäskistä, jota saatiin sivutuotteena sahdin tai oluen valmistuksessa.[1] Joidenkin uudempien teorioiden mukaan mämmi saattoi tulla Suomeen Persiasta tai Uralilta.[1] Mämmin kaltaisia imellytettyjä viljaruokia tunnetaankin Suomen lisäksi monessa muussakin maassa, kuten Indonesiassa ja Malesiassa sekä Iranissa, jossa juhlaruokana syödään vehnästä imellytettyä sämänua.[2]

Ensimmäiset kirjalliset tiedot mämmistä pääsiäistraditiona löytyvät Turun akatemian teologian professorin Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 kirjoittamasta väitöskirjasta Aboa Vetus et Nova (Vanhaa ja uutta Turkua). Juslenius kertoo varsinaissuomalaisten valmistamasta puurosta, joka on mustaa ja makeaa.[3] Jusleniuksen mukaan mämmiä syötiin happamattoman taikinan muistoksi, ja hän yhdisti näin ajan hengen mukaisesti suomalaisten heimon muinaisiin heprealaisiin.[4]

Professori Henrik Gabriel Porthanin mukaan mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä-Suomi. Mämmiä ei vielä 1800-luvun lopullakaan tunnettu Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa.[4] Seuraavalla vuosisadalla makea, maltaista ja jauhoista imellytetty pääsiäismämmi levisi koko maahan keittokirjojen ja muiden julkaisujen sekä mämmitietoutta mukanaan vieneiden ihmisten, kuten kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen, mukana. Etelä-Karjalaan ja Lappiin mämmi saapui vasta 1930-luvun jälkeen.[4][5]

Mämmille ei ole haettu EU:n nimisuojaa.[3]

Koostumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mämmi on notkeahkoa ja puuromaista.

Mämmi valmistetaan pääosin vedestä, rukiin maltaasta ja ruisjauhosta.[5] Tyypillisesti mukana on myös hieman suolaa ja pomeranssin tai hillottua appelsiinin kuorta.[6] Joissakin resepteissä on lisäksi siirappia.[7]

Perunamämmin perusraaka-aine on peruna, johon ruisjauhot ja ruismaltaat sekoitetaan.[8]

Imellytettyä puolukka-ruispuuroa kutsutaan joissain keittokirjoissa puolukkamämmiksi.[7]

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmitettyyn mutta ei kiehuvaan veteen lisätään ruisjauhoja ja ruismaltaita. Näin saatuun puuroon lisätään kerros jauhoja ja maltaita, ja seoksen annetaan imeltyä lämpimässä. Seos vatkataan, siihen lisätään vettä, jauhoja ja maltaita, ja sen annetaan taas imeltyä. Tätä jatketaan, kunnes kaikki ainekset on lisätty. Mämmi keitetään sekoittaen, ja samalla se maustetaan esimerkiksi suolalla ja pomeranssinkuorilla. Lopuksi mämmi vatkataan kylmäksi, kaadetaan vuokiin kuten tuokkosiin, ripotellaan sokeria ja kylmää vettä päälle, ja paistetaan miedossa lämmössä muutaman tunnin ajan.[9]

Pitkä kypsennys saa aikaan maillard-reaktion, joka antaa mämmille sen maun ja värin.[10]

Tarjoilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mämmiä tuokkosta muistuttavassa pakkauksessa.

Mämmiä myydään niin kylmätuotteina kuin pakasteinakin.

Mämmi tarjoillaan perinteisesti jäähdytettynä kerman tai maidon kera.[5] Sokeri on perinteisesti lisätty vasta ruokailuvaiheessa. Aina makeutusaineita ei kuitenkaan ole ollut saatavilla Suomessa ainakaan kovin runsaasti. Nykyaikainen teollisesti valmistettu mämmi on valmiiksi makeutettua.[11]

Tuohesta valmistettua mämmin paisto-, säilytys- ja tarjoiluastiaa kutsutaan tuokkoseksi tai ropeeksi (rove).[12][13]

Kulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teolliset mämmit ovat yleensä sesonkituotteita, joiden tavanomainen myyntiaika on tammikuun alusta pääsiäiseen saakka. Mämmiä myydään runsaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa, josta noin viidennes muulloin kuin pääsiäisenä.[5] Kymppi-Maukkaat sanoi vuonna 2019 olevansa ainoa valmistaja, joka valmistaa mämmejä ympäri vuoden.[14]

S-ryhmän vuonna 2018 julkaiseman selvityksen mukaan eniten mämmiä asukasta kohti kuluttavia kuntia ovat Kitee, Kemijärvi ja Loimaa. Seuraavina listalla ovat Viitasaari, Virrat, Ikaalinen, Nivala, Parikkala, Juva ja Ilomantsi.[15]

Maastohiihtäjä ja kansanedustaja Juha Mieto esiintyy usein julkisuudessa mämmin ystävänä ja suurkuluttajana.[16][17]

Paikannimissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mämmi esiintyy paikannimenä tilapäisissä majapaikoissa, joista osa oli myös erämiesten sijoina, kuten Hämeen Härkätien varrella Tammelan Pyhäjärven Mämmi, Mämmikallio ja Mämmikari.[18][19] Mämmilä on sarjakuvapiirtäjä Tarmo Koiviston keksimä nimi sarjakuvalleen, jota julkaistiin 1970-luvulta vuoteen 2008.[20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sämänu, persialainen makea perinneruoka
  • Ashure, turkkilainen viljajälkiruoka

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ladarsi 2008, s. 42.
  2. ↑ Lasse Hämäläinen: Mämmi on muinaisruokaa – kansallisjälkkäri onkin kansainvälinen herkku Äänekosken Kaupunkisanomat. 11.04.2020. Viitattu 18.1.2023.
  3. ↑ a b Jani Kaaro 2017, s. 234–235.
  4. ↑ a b c Ladarsi 2008, s. 6–7.
  5. ↑ a b c d Hopsu-Neuvonen, Arja: Mämmin historia (teoksesta 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (2008)) Martat.fi. Arkistoitu 26.11.2014. Viitattu 22.4.2014.
  6. ↑ Ragni Tennberg, Marketta Levanto: Kotiruoka. Keittokirja kotia ja kouluja varten, s. 405 (Mämmi). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1980 (42. painos). ISBN 951-1-04383-8
  7. ↑ a b Pojanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista, s. 136–137 (Mämmi / Häme), 254 (Marjamämmi/ Karjala). Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8
  8. ↑ Rakastatko mämmiä? Olet luultavasti kotoisin näiltä seuduilta Aamuposti. 23.3.2016. Viitattu 5.4.2021.
  9. ↑ Ladarsi 2008, s. 46–49.
  10. ↑ Pääsiäinen | ”Erikoinen ruokalaji, jota ei muualla tavata” – Miksi mämmiä syödään pääsiäisenä? Helsingin Sanomat. 7.4.2023. Viitattu 12.5.2023.
  11. ↑ Ladarsi 2008, s. 54.
  12. ↑ Rove Kielitoimiston sanakirja. 2020. ”tuokkonen. | Marja-, mämmirove.” Viitattu 6.4.2021.
  13. ↑ Tuokkonen Kielitoimiston sanakirja. 2020. ”tuohesta tehty pienehkö nelikulmainen astia, tuohinen (2), rove. | Marja-, mämmituokkonen.” Viitattu 6.4.2021.
  14. ↑ Mämmi seuraa aikaansa - perinneherkku ja makukastikkeet trendikkäästi annospikareihin 12.3.2019. Kymppi-Maukkaat Oy. Viitattu 18.1.2023.
  15. ↑ S-ryhmä selvitti, missä mämmiä syödään eniten: ”Samankin maakunnan sisällä esiintyy reippaita poikkeamia” Uusi Suomi. 1.4.2018. Viitattu 15.12.2018.
  16. ↑ Pouta, Hellevi: Mieto. Hämeenlinna: Karisto, 2019. ISBN 978-951-23-6598-2
  17. ↑ Eren Gürler: Juha Mieto, 71, meinasi jo vähentää mämmin syöntiä: ”Mutta tuntuu piru maistuvan” Iltalehti. 2.4.2021. Viitattu 21.3.2023.
  18. ↑ Masonen, Jaakko, Ojanen, Eero & Heikkinen, Markku: Härkätie – Hämeen Härkätien matkailuopas. Härkätie-toimikunta. Karisto, Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-3890-9
  19. ↑ Masonen Jaakko: Hämeen Härkätie. Teoksessa: Maata, jäätä, kulkijoita – tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860, toim. Tapani Mauranen. Tielaitos. Edita, Helsinki 1999. ISBN 951-37-1782-8
  20. ↑ Boberg, Jarmo: Kotimaisen sarjakuvan elinvoimaisuuden lähde on suomalaisuus (arkistoitu linkki) Kirjatyö. 2002. Arkistoitu 20.7.2003. Viitattu 18.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikikirjaston keittokirjassa on resepti aiheesta: Mämmi

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mämmi&oldid=22798216”