Luovutusvoitto

Verotuksessa luovutusvoitoksi (toiselta nimeltään myyntivoitto^[1]) kutsutaan voittoa, joka syntyy kiinteistön, arvopapereiden (esimerkiksi asunto-osakkeet ja pörssiosakkeet) tai muun irtaimen omaisuuden myynnistä tai vaihtamisesta. Suomen henkilöverotuksessa luovutusvoittoa verotetaan pääomatulona.

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa. Luovutuksella tarkoitetaan myyntiä, vaihtoa ja mm. osakeyhtiön purkautuessa saatavaa jako-osuutta. Sen sijaan lahjoitusta ei katsota luovutukseksi.^[2]

Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta hankintameno ja luovutusvoiton hankkimisesta syntyneet menot.

Hankintamenoksi katsotaan joko todelliset hankintakulut tai sitä korkeampi ns. hankintameno-olettama. Hankintakuluihin lasketaan hankintahinnan lisäksi hankintaan välittömästi liittyneet kulut ja tietyt verot.

Hankintameno-olettama on 20 % luovutushinnasta, kuitenkin 40 % jos omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta. Eräissä kiinteistön luovutuksissa hankintameno-olettama voi olla 80 %.

Jos luovutusvoitto on negatiivinen, kyseessä on luovutustappio. Luovutustappiot voi vähentää luovutusvoitoista ja vuodesta 2016 alkaen myös muista pääomatuloista. Jos vastaavia luovutusvoittoja ei samana verovuonna ole, tappiot saa vähentää seuraavien viiden vuoden aikana syntyneistä luovutusvoitoista. Jos voittoja ei tule, tappiot jäävät vähentämättä.^[2]

Eräät luovutusvoitot ovat verottomia. Vastaavat luovutustappiot ovat verovähennyskelvottomia.^[2]

Omasta vakituisesta asunnosta saatu luovutusvoitto on tietyin edellytyksin veroton. Edellytyksenä on, että asunto on omistettu vähintään 2 vuotta ja sitä on samaan aikaan käytetty omana tai perheen asuntona.

Tavanomaisen koti-irtaimiston luovutus on verovapaata 5 000 euroon asti.

Pienet luovutusvoitot ovat verovapaita, kunhan kaikki luovutushinnat yhteenlaskettuna ovat korkeintaan 1 000 euroa. Vastaavasti pienet luovutustappiot ovat verovähennyskelvottomia, jos hankintameno yhteenlaskettuna on korkeintaan 1 000 euroa ja samoin luovutushinta yhteensä korkeintaan 1 000 euroa.

Eräät kiinteistöjen luovutukset ja sukupolvenvaihdokset ovat myös vapaat verosta.

Myyntivoitot olivat Suomessa aiemmin osittain verovapaita. Kun omistus oli kestänyt määräajan, myyntivoitto muuttui verovapaaksi. Verovapautta varten kiinteän omaisuuden tuli olla samalla omistajalla ainakin kymmenen vuoden ajan. Irtaimen omaisuuden kuten osakkeiden ja asunto-osakkeiden tuli olla samalla omistajalla vähintään viisi vuotta.^[3]

Jos omaisuus myytiin voitolla ennen kuin määräaika oli täynnä, kyseessä oli satunnainen myyntivoitto. Satunnaisen myyntivoiton vero oli korkea. Sitä saattoi mennä yli puolet voitosta.^[3] Satunnaiset myyntivoitot oli säädetty veronalaisiksi, koska ne yhdistettiin keinotteluun.^[4]

Satunnaisen myyntivoiton verotus koski kuitenkin vain ostamalla tai vaihtamalla hankittua omaisuutta. Lahjana, perintönä, testamentilla tai avio-oikeuden nojalla saatua omaisuutta vero ei koskenut, vaan niistä saadut myyntivoitot olivat verovapaita.^[3]

Koska osakkeiden kurssinousu muuttui viiden vuoden kuluttua verottomaksi, sijoittajan kannatti verotuksen näkökulmasta pitää hankkimansa osakkeet vähintään viiden vuoden ajan. Sääntö oli erityisen edullinen osakeanneissa saatuja osakkeita kohtaan: annissa hankittujen uusien osakkeiden omistusaika laskettiin alkuperäisten osakkeiden hankintahetken mukaan.^[5]

Vähintään 5 tai 10 vuotta pidetyn omaisuuden myyntivoiton verottomuus oli voimassa vuoteen 1985 asti. Verotus muuttui vuonna 1986 siten, että 5 ja 10 vuoden verovapausrajoista luovuttiin. Luovutusvoittojen verotus oli kuitenkin hyvin lievää niiden luovutusten kohdalla, jotka olivat olleet verovapaita ennen vuotta 1986. Näiden luovutusvoittojen verotusta tiukennettiin 1989.^[4]

• LAKI24.fi: Luovutusvoitto: Määrän laskeminen, hankintameno-olettama (Arkistoitu – Internet Archive)