Lottie Dod

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Charlotte ”Lottie” Dod (24. syyskuuta 1871 – 27. kesäkuuta 1960) oli englantilainen urheilija, joka voitti tenniksessä Wimbledonin turnauksen viisi kertaa^[1], ensimmäisen kerran viisitoistavuotiaana, ja hopeaa jousiammunnassa Lontoon olympialaisten kansallisella kierroksella vuonna 1908^[2]. Näiden lisäksi hän voitti naisten amatöörigolfmestaruuden 1904 ja pelasi kahdesti Englannin naisten kansallisessa maahockeyjoukkueessa, jota oli perustamassa.

Dod oli kotoisin Bebingtonista, Cheshiresta. Hänen liverpoolilainen isänsä Joseph Dod teki omaisuuden puuvillakaupalla: Lottien ja hänen veljensä Willyn ei ikinä tarvinnut tehdä työtä. Lisäksi hänellä oli sisar Annie ja toinen veli Tony. Kaikki sisarukset harrastivat urheilua, veli Willy Dod voitti kultaa vuoden 1908 olympialaisten jousiammunnassa. Perheen Edgeworthin tilan lähelle rakennettiin kaksi tenniskenttää Lottien ollessa yhdeksänvuotias ja koko sisarusparvi alkoi pelata vuonna 1873 keksittyä muodikasta tennistä.

Lottie Dodin pelityyliä pidettiin eriskummallisena, vaikka se nykyään näyttäisi aivan nykyaikaiselta. Siskonsa Annien kanssa hän osallistui vuoden 1883 pohjoisen mestaruuskisoihin Manchesterissa. He hävisivät ensimmäisellä kierroksella nelinpelissä. Vuonna 1885 hän hävisi samassa turnauksessa hallitsevalle Wimbledonin mestari Maud Watsonille loppuottelussa ja voitti Annien kanssa nelinpelin. Lehdistössä hän sai lempinimen ”Little Wonder”.

Dodista tuli vähitellen huippupelaaja, ja hän osallistui Wimbledonin turnaukseen ensimmäisen kerran vuonna 1887. Kuudesta kilpailijasta hän selviytyi voittajaksi lyöden hallitsevan mestarin Blanche Bingleyn 6–2, 6–0. Sama toistui seuraavana vuonna luvuin 6–3, 6–3.

Vuonna 1889 Dod ei osallistunut Wimbledoniin, koska hän oli purjehtimassa ystäviensä kanssa Skotlannin rannikolla. Vuonna 1890 hän ei osallistunut lajiin lainkaan, mutta voitti Wimbledonin 1891, 1892 ja 1893.

Talviurheilua hän lähti harrastamaan 1895 veljensä Tonyn kanssa 1895 Sankt Moritziin, joka oli hyvin suosittu matkailukohde. Pitkän pyöräilymatkan jälkeen Italiassa, he palasivat Sankt Moritziin marraskuussa 1896. Kesällä 1897 oli vuorossa patikointia Norjassa.

Naisten maahockey oli vielä melko tuntematonta, kun Dod kiinnostui lajista 1897. Hän oli yksi Spitalin hockey clubin perustajia. Vuonna 1899 hänestä tuli Cheshiren kreivikunnan joukkueen kapteeni. Hän pelasi maaliskuussa kansallisessa Englannin joukkueessa, joka voitti Irlannin 3–1. Vuoden 1900 ottelussa Dod teki molemmat maalit ja varmisti Englannille 2–1-voiton. Hän ei kuitenkaan päässyt pelaamaan Walesia vastaan iskiaksen takia.

Perhe lopetti täysin urheilun, kun äiti kuoli 1. elokuuta 1901, ja Dod menetti kiinnostuksensa maahockeyhin tänä aikana.

Syksyllä Dod ja veljensä myivät Edgeworthin tilan ja muuttivat lähelle Newburya Berkshireen. He olivat harjoitelleet jousiammuntaa aiemminkin, mutta täällä kaikki liittyivät Welford Park Archersin jäseniksi. Koska yksi heidän esi-isistään oli komentanut englantilaisia pitkäjousimiehiä Agincourtin taistelussa 1415, laji oli selvästi sopiva.

Lottie Dod voitti ensimmäisen kilpailunsa 1906 ja pääsi viidenneksi lajin de facto englanninmestaruuskilpailussa, Grand Nationalissa 1906, 1907 ja 1908. Vuoden 1908 tulos antoi hänelle oikeuden paikkaan Britannian olympiajoukkueessa. Olympialaisten naisten jousiammuntaan osallistui vain brittejä, mutta ilman huippuampujaa Alice Leghia. Dod johti ensimmäisen päivän sateista kilpailua, mutta Queenie Newall ohitti hänet seuraavana päivänä ja voitti. Dodin veli Willy voitti kultaa miesten kilpailussa.

Vuonna 1910 Dod oli lähellä Grand Nationalin voittoa, mutta jäi toiseksi seuraavana päivänä. Kun Welford Archers lakkautettiin vuoden 1911 lopussa, Dodin pitkä kilpaura jäi.

Vuonna 1913 Willy ja Lottie muuttivat uuteen taloon Bidefordiin Tonyn mentyä naimisiin. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Willy liittyi The Royal Fusiliersiin ja Lottie työskenteli sairaanhoitajana Englannissa. Hän sai Punaisen Ristin ansiomitalin yli tuhannesta työtunnista.

Lottie Dod asui Lontoossa ja Devonissa, ja oli aina katsomassa Wimbledonia aina 80-vuotiaaksi asti. Kun hänen veljensä Willy kuoli 1954, hän asui vanhainkodeissa, viimeisenä Birchy Hill Nursing Homessa Swayssa.