Lorraine

Lorraine
Lippu	Vaakuna
Sijainti
Arrondissementejä	19
Kantoneita	157
Kuntia	2 339
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Metz
– puheenjohtaja	Jean-Pierre Masseret
Pinta-ala	23 547 km²
Väkiluku (1999)	2 310 376
– väestötiheys	98 as./km²
Infobox OK

Lorraine [lɔʁɛn] (ransk.) tai Lothringen [ˈloːtʁɪŋən] (saks.) on Ranskan entinen hallinnollinen alue maan koillisosassa. Vuonna 1999 Lorrainessa oli 2 310 376 asukasta, ja sen pääkaupunki oli Metz. Muita suuria kaupunkeja alueella olivat Nancy ja Verdun. Seutu on Ranskan raskaan teollisuuden keskus, ja perinteisesti hiili- ja terästeollisuusaluetta.^[1] Vuodesta 2016 Lorraine on ollut osa Grand Estin hallintoaluetta^[2].

Lorraine jakaantui neljään departementtiin: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle ja Vosges. Sillä oli rajaa kolmen naapurimaan, Saksan, Belgian ja Luxemburgin, kanssa. Alueen keskeinen sijainti ja yhteinen raja Saksan kanssa ovat vaikuttaneet voimakkaasti Lorrainen seudun kehitykseen.

Alueelle tyypillisiä ovat pohjois–eteläsuuntaiset laaksot ja tasangot. Alueen maanpinta kohoaa lännestä itään päin mentäessä. Alueen korkein kohta on Vogeesien vuoristoon kuuluva Hohneck (1 362 m). Merkittävimmät joet ovat Maas (ransk. Meuse) ja Mosel (ransk. Moselle), joiden nimet näkyvät myös departementtien nimissä. Moselin laakson viinit tunnetaan moselviineinä.

Seudun ilmasto on merellinen, mutta siinä on myös mantereisia vaikutteita. Nancyssa tammikuun keskilämpötila on 1,2 °C ja heinäkuun 18,3 °C. Vuotuinen sademäärä on 740 mm. Vogeeseilla sademäärät ovat huomattavasti suuremmat (1 780 mm, Gérardmer), ja niillä sataa talvella runsaastikin lunta.

Lothringen oli alun perin osa Lotharingian kuningaskuntaa. Se perustettiin vuonna 843, kun karolingien keisarikunta jaettiin kolmeen osaan Ludvig Hurskaan poikien kesken. Lothringen nimettiin uuden hallitsijan Lotharin mukaan. Lopulta siitä tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Vuosina 1733–1766 Lothringenin hallitsijana oli Puolan entinen kuningas Stanisław Leszczyński, joka oli saanut alueen Puolan perimyssodan seurauksena. Stanisławin kuoltua vuonna 1766 Lothringenista tuli osa Ranskaa.

Lothringen ja Elsass olivat pitkään kiisteltyjä alueita Saksan ja Ranskan välillä. 1500- ja 1600-luvuilla alueella asui pääasiassa saksalaisia, jotka vastustivat ranskalaistamispyrkimyksiä. Stanislaus I:n aika päätti väliaikaisesti ranskalaistamisen, joka jatkui vuonna 1766. Ranskan–Preussin sodan jälkeisessä vuoden 1871 Frankfurtin rauhassa osa Lothringenista (nykyinen Mosellen departementti) ja Elsass liitettiin Saksan keisarikuntaan, minkä takia monet alueen ranskalaiset pakenivat Ranskaan. Lothringen säilyi Saksan osana ensimmäisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1918 asti. Saksan keisarikunnassa Elsass-Lothringenilla ei ollut juurikaan autonomiaa, ja ranskan kielen käyttämistä karsastettiin.

Alue liitettiin takaisin Ranskaan vuonna 1918, jolloin vuorostaan saksan kielen käyttö kiellettiin ja ranskan kielestä tuli pakollinen. Saksa liitti alueen jälleen itseensä toisen maailmansodan aikana vuonna 1940. Elsass yhdistettiin Badeniin ja Lothringen liitettiin hallinnollisesti Saarlandiin. Valloitus päätti saksalaisten syrjimisen ja toi tilalle natsihallinnon. Sodan runtelema alue annettiin takaisin Ranskalle vuonna 1945. Alueella käytyjen raskaiden taistelujen takia Lothringenissa on Ranskan suurin amerikkalaisten hautausmaa.

Suurin osa Lorrainesta on ranskalaista kulttuurialuetta, koska Bismarck liitti vain osan Lorrainesta Saksaan. Kiistelty Mosellen departementti ei ole kulttuuriltaan selkeästi ranskalainen eikä saksalainen. Alueella puhutaan yhä saksan murretta, frankkia. Ranskan yksikielisyyspolitiikasta huolimatta paikallinen murre on jossain määrin säilynyt, vaikka sillä ei ole virallista asemaa.

Kuuluisin alueella syntynyt henkilö on Jeanne d’Arc.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lorraine Wikimedia Commonsissa