Leopardigekko
| Leopardigekko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Gekkota |
| Heimo: | Eublepharidae |
| Suku: | Eublepharis |
| Laji: | macularius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eublepharis macularius |
|
| Katso myös | |
Leopardigekko (Eublepharis macularius) on heimoon Eublepharidae kuuluva liskolaji, jota esiintyy Pakistanissa, eteläisessä Afganistanissa, Intian pohjoisosissa sekä osissa Irania.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leopardigekolla on silmäluomelliset silmät[2] ja iho, jota peittää pienet näppylän tapaiset nystyt. Iho on samettisen pehmeä. Leopardigekolla on suhteellisen iso pää ja se kerää energiaa häntäänsä, hyvin syöneen leopardigekon tunnistaakin paksusta hännästä. Eri leopardigekkolajien väritys vaihtelee runsaasti, mutta usein niillä on mustia pilkkuja ja vaalea vatsa. Leopardigekoista on jalostettu erivärisiä muotoja, mm. albiino, sunglow, black pearl, phantom, high yellow sekä blizzard.
Aikuisena naaraspuolisten leopardigekkojen pituus on 17–30 cm, koiraiden jopa 25 cm.[3] Paino noin 50–100 grammaa.
Leopardigekko luo nahkansa noin neljän viikon välein.[3]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leopardigekko on hämäräaktiivinen, mutta päivisin se saattaa liikkua valoon lämmittelemään. Jos gekolla on lämpömatto, sen ei tarvitse tulla aurinkoon lämmittelemään. Terraario saa olla vain puoliksi lämpömaton päällä. Laji elää enimmäkseen maassa, mutta saattaa kiipeillä saadessaan siihen mahdollisuuden. Leopardigekkoa saa käsitellä, mutta se ei ole sylilemmikki. Leopardigekko on usein lempeä ja rauhallinen lisko, mutta voi joskus pyrkiä ulos terraariostaan. Leopardigekkonaaras tulee toimeen toisten naaraiden kanssa ja riitoja syntyy harvoin, mutta koiraita ei tule asuttaa samaan terraarioon. Koiraat ovat tarkkoja reviiristään, ja jos kaksi koirasta on samassa terraariossa, ne tappelevat kunnes toinen kuolee.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leopardigekot ovat pääasiassa hyönteissyöjiä.[2] Esimerkiksi heinäsirkat, kenttäsirkat, jauhomadot, jättijauhomadot, vahakoin toukat, jauhomadoista tulevat kovakuoriaiset, toukat, torakat. Myös hiirenpoikaset kuuluvat joskus leopardigekon ruokalistalle, mutta niitä ei pidä syöttää usein. Gekkoja ei tarvitse syöttää, vaan sen ruoan voi laittaa astiaan, mutta on suositeltavaa syöttää leopardigekko itse, sillä niin se oppii tuntemaan omistajansa paremmin. Gekot eivät syö kovin nopeasti ruokaansa, vaan siinä voi kestää jopa kuukausi.
Ruokaeläimiä ruokitaan 12 tunnin ajan vitamiinipitoisella jauheella ennen kuin ne syötetään gekolle. Näin gekko saa tarvitsemansa suojaravinteet.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leopardigekko tulee sukukypsäksi noin kymmenen kuukauden ikäisenä, mutta tällöin naaraat ovat usein vielä liian pienikokoisia munimaan. Urokset kannattaa pitää erossa naaraista puolentoistavuoden ikään asti. Naaraan ja uroksen erottaa usein alle vuoden iässä: uroksella on hännän ja takajalkojen välissä kaksi "kivespussia" ja niiden yläpuolella selvästi erottuva v:n muotoinen rauhasrivi. Naaraalla nämä kohoumat hännän tyvessä ovat näkyvästi pienemmät ja rauhasrivi haaleampi ja vaikeammin erotettavissa. Uroksen pää on hieman leveämpi kuin naaraan ja uros on usein muutenkin suurikokoisempi.
Leopardigekkojen lisääntymiskausi alkaa kevään tullessa jolloin uros parittelee naaraan kanssa. Ennen parittelua uros jahtaa naarasta pitkin terraariota ja näykkii naarasta eri paikoista sen kehoa. Uros ottaa kiinni naaraan niskasta ja parittelee suhteellisen nopeasti. Usein parittelun jälkeen molemmat osapuolet puhdistavat sukuelimensä. 2–4 viikon kuluttua naaras munii yhdestä kahteen, noin kahden sentin mittaista valkoista munaa kosteaan ja lannoittamattomalla turpeella tai vermikuliitilla varustettuun, korkeahkoon rasiaan. Aluksi naaras voi käyttäytyä hyvin suojelevasti muniaan kohtaan, mutta pian naaras jättää ne oman onnensa nojaan.
Täysikasvuiset gekot voivat saada viisi poikuetta vuodessa.[2]
Terraariossa munivien gekkojen munat siirretään varovasti hautomoon, jonka voi tehdä suurehkosta pakasterasiasta tai karkkikaupoista saatavista korkeista rasioista. Rasia täytetään alle kymmenen senttiä lannoittamattomalla turpeella tai vermikuliitilla. Munat haudataan kevyesti, puoliksi materiaaliin ja esimerkiksi turvetta kostutetaan joka päivä niin, ettei vesi kuitenkaan tiivisty pisaroiksi rasian kattoon tai sen reunoille. Leopardigekon munia ei saa kastella. Hautomisrasia sijoitetaan esimerkiksi lämpölampun alle, jonka lämmön mukaan leopardigekkovauvojen sukupuoli määräytyy. Noin 27–29 asteessa munista kuoriutuu varmimmin naaraita kuin 30–33 asteessa, jossa kuoriutuu varmemmin uroksia. Hedelmöittymättömät munat painuvat kasaan ja niiden valkoinen väri harmahtuu. Hedelmöittyneistä voi kuoriutua tulitikkurasiaakin pienempiä poikasia. Hautomisprosessi ei vaadi kovinkaan paljoa, ja poikaset kuoriutuvat 6–8 viikon päästä muninnasta. Pienet poikaset syövät päänsä levyisiä hyönteisiä, ja näitä pikkuliskoja on ruokittava joka päivä.
Leopardigekko terraariossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leopardigekko on yleisin lemmikkinä pidettävistä liskoista sen helppohoitoisuuden vuoksi. Koska leopardigekko on helppohoitoinen, se sopii hyvin myös aloittelijoille. Terraarion kooksi yksi aikuinen leopardigekko tarvitsee vähintään 80 × 40 cm kokoisen alan. Useampia liskoja hankittaessa täytyy olla isompi terraario. Poikasille riittää pienempikin terraario ja korkeutta tarpeeksi etteivät ne pääse karkuun. Poikaselle pohjamateriaaliksi ei saa laittaa hiekkaa, sillä gekko saattaa syödä sitä. Paras vaihtoehto on talouspaperi. Aikuisilla pohjaksi kelpaa rakennusliikkeistä saatava nukkaamaton, esimerkiksi vihreä matto tai laatat. Hiekka aiheuttaa helposti gekolle suolistotukoksen, joka on vaikea hoitaa ja jopa hengenvaarallinen.[3] Suolistotukoksen oireita ovat muun muassa syömättömyys, hiekkainen uloste, gekon vatsasta läpikuultava sinivihreä tai lilahtava väri.
Terraarioon täytyy laittaa "wetbox", eli kostea piilopaikka, jota leopardigekko tarvitsee nahanluonnin aikana. Kostea ilma pehmittää irtoavaa nahkaa ja se lähtee irti helpommin. Muuten leopardigekon terraario tulee olla kuiva ja peruslämpötilan tulisi olla 24–27 °C. Lämmittelypaikassa lämpöä olisi hyvä olla 37–40 °C. Älä koskaan laita useaa urosta samaan terraarioon, sillä urokset taistelevat reviiristä usein kuolemaan asti. Useamman naaraan voi sijoittaa samaan tilaan, kunhan tilaa on tarpeeksi ja piiloja riittävästi. Tällöin kuitenkin tulee tarkkailla liskojen suhtautumista toisiinsa, sillä naaraatkin voivat nahistella. Ruokaan tulisi lisätä jokaisella ruokintakerralla (suositus) vitamiini-kalkkijauhetta, jossa ruokaeläimet pölytetään.
Nahanluonnin leopardigekko hoitaa itse, eikä tarvitse siihen apua. Jos kuitenkin huomaat, että esimerkiksi leopardigekko ei saa nahkaa jostain itse irti, voit itse ottaa nahkaa erittäin varovaisesti kynnellä raaputtaen tai pinseteillä. Nahanluonnin jälkeen tulisi tarkistaa leopardigekon varpaat, pää ja muu keho, ettei nahkaa ole jäänyt mihinkään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Papenfuss, T., Shafiei Bafti, S. & Sharifi, M.: Eublepharis macularius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Leopard gecko Smithsonian Institute Zoo. Arkistoitu 13.10.2014. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ a b c d e Care Sheet London Geckos. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 24.10.2014.