Lavotškin La-5

Lavotškin La-5 (ven. Лавочкин Ла-5) oli toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli parannettu ja kehittyneempi versio LaGG-3-hävittäjästä^[1] ja yksi Neuvostoliiton ilmavoimien parhaista lentokonetyypeistä.^[2]

La-5 perustui 1939 ensilentonsa tehneeseen, sinänsä onnistuneeseen LaGG-1-hävittäjään, joka oli kuitenkin varustettu alitehoisella moottorilla. Koneen seuraava versio oli LaGG-3, jossa parannuksia saatiin aikaan keventämällä runkorakenteita ja asentamalla tehokkaampi, mutta edelleen alitehoinen moottori. ^[lähde? ]

Vuoden 1942 alkupuolella suunnittelijat Semjon Lavotškin ja Vladimir Gorbunov yrittivät korjata alitehoisuutta varustamalla kokeeksi LaGG-3-hävittäjän tehokkaammalla Švetsov AŠ-82-tähtimoottorilla. ^[lähde? ]

Koska LaGG-3 oli suunniteltu rivimoottorille, sen nokaksi asennettiin Švetsov- ja Tumansky -tähtimoottorityyppejä käyttäneen Suhoi Su-2 - kevyen pommikoneen etuosa. ^[lähde? ]

Samoihin aikoihin LaGG-3:n puutteet olivat aiheuttaneet sen, että suunnittelija Lavotškin joutui Josif Stalinin epäsuosioon ja tehtaat, jotka oli tarkoitettu LaGG-3:n valmistukseen, muutettiin sen kilpailijoiden Jakovlev Jak-1:n ja Jakovlev Jak-7:n tuotantoon. ^[lähde? ]

Lavotškin kuitenkin jatkoi salassa LaGG-3-koneen sovittamista uudelle moottorille ja koneen lento-ominaisuuksien kehittämistä vaatimattomissa oloissa läpi talven 1941–1942. ^[lähde? ]

Kun koneen prototyyppi lensi ensilentonsa maaliskuussa 1942, tulokset olivat erittäin hyviä. Hävittäjällä oli vihdoin sellainen voimanlähde, joka antoi oikeutta koneen muille hyville ominaisuuksille. Koneen mallinimeksi muutettiin LaG-5 ja koelentojen jälkeen koelentäjät pitivät sitä ylivertaisena Jak-7:ään verrattuna. Huhtikuussa alkaneen täyden koelento-ohjelman jälkeen hävittäjän takarunko madallettiin ohjaajan näkökentän lisäämiseksi. ^[lähde? ]

Heinäkuussa 1942 Stalin määräsi konetyypin, joka tässä vaiheessa tunnettiin jo merkinnällä La-5, täyteen sarjatuotantoon ja keskeneräiset LaGG-3-hävittäjät muutettaviksi vastaamaan uutta konetyyppiä. ^[lähde? ]

Vaikka La-5 oli edelleen saksalaisten hävittäjiä heikompi suorituskyvyltään suurissa korkeuksissa yli 5 000 metrissä, alemmissa korkeuksissa se vastasi täysin vastustajan kalustoa. Itärintamalla useimmat ilmataistelut käytiinkin matalalla ja näissä olosuhteissa La-5 pystyi näyttämään kykynsä. ^[lähde? ]

Hävittäjän edelleen kehittyessä se sai polttoaineen ruiskutuksella varustetut moottorit, runkoa kevennettiin edelleen ja siipiin asennettiin solat parantamaan suorituskykyä. Viimeinen versio koneesta oli La-5FN. Kaikkiaan La-5 -hävittäjää rakennettiin 9 920 kappaletta eri versioineen, joihin kuului muun muassa kaksipaikkainen La-5UTI koulutuskone. ^[lähde? ]

La-5 oli laajasti käytössä Suomen ilmavoimia vastaan, jonka hävittäjälentäjillä oli suuresti toisistaan poikkeavia näkemyksiä La-5-koneen suorituskyvystä. ^[lähde? ]

Toisen maailmansodan jälkeen La-5 jatkoi joitakin vuosia palveluskäytössä Tšekkoslovakiassa S-95 (La-5FN) ja CS-95 (La-5U) tyyppinimillä. ^[lähde? ]

Sodan päätyttyä liittoutuneiden valvontakomissio käytti tyyppiä Suomessa valvontalentoihin. Neljän koneen parven tiedetään varmasti pudonneen ja/tai kadonneen tehtävän aikana lokakuussa 1944. Parvi eksyi toisistaan ja lentosuunnista huonossa säässä lennolla Porista Malmin lentokentälle ja koneiden polttoaine loppui.^[3]

La-5-hävittäjän seuraaja oli Lavotškin La-7. ^[lähde? ]

http://www.cieldegloire.com/015_kostylev_g_d.php (Arkistoitu – Internet Archive)

• http://www.airliners.net/photo/0423789/
• http://www.airwar.ru/enc/fww2/la5.html
• Ilta-Sanomat erikoispainos, historialehti: "Sodan Lentäjät" 2011, s. 20 (hävittäjä-ässä Kyösti Karhilan haastattelu)
• Salin, Veli: Kadonneen neuvostohävittäjän arvoitus ja muita lentotapahtumia. Pilot-kustannus, 2006. ISBN 952-464-493-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lavotškin La-5 Wikimedia Commonsissa