La rondine

La rondine
Alkuperäinen nimi	La rondine
Määritelmä	Commedia lirica in tre atti
Säveltäjä	Giacomo Puccini
Libretto	Giuseppe Adami
Pohjautuu	Alfred Maria Willnerin ja Heinz Reichertin tekstiin
Tyylilaji	commedia lirica
Kieli	italia
Kantaesitys	27. maaliskuuta 1917 Théâtre du Casino, Monte Carlo
Aikajana Puccinin oopperoista
La fanciulla del West La Rondine Il tabarro 1910 1917 1918
Infobox OK

La rondine (Pääskynen) on italialainen ooppera, joka on monella tavalla poikkeuksellinen Giacomo Puccinin tuotannossa. ^[1] Vuosina 1913–1921 teos muuttui operetista lyyriseksi komediaksi. La rondine sävellettiin operettimaiseksi, kevyeksi oopperaksi. Operettimaisuutta tukevat muun muassa kevyet Wieniläisvalssit.

Lokakuussa 1913 Puccini vieraili Wienin Karltheaterissa. Teatterin johtajat Heinrich Berté ja Siegmund Eibenschütz tarjosivat 200 000 Itävallan kruunua, mikäli Puccini säveltäisi operetin Karltheaterille. Teoksen maailmanensi-ilta olisi saksankielisenä Karltheaterissa. Alkuperäisen tekstin kirjoittivat Alfred Maria Willner ja Heinz Reichert. Saatuaan sen nähdäkseen Puccini ilmoitti 14. joulukuuta 1913 ettei sävellä operettia: "Io ne faccio un’opera comica. Opera comica si, operetta no."

La Rondine on ainoa ooppera, jonka on tuottanut Casa Sonzogno. Se on myös ainoa teos Puccinin uralla, jossa hän teki sopimuksen ennen kuin tiesi millainen oopperan tarina olisi. Puccini allekirjoitti sopimuksen 18. huhtikuuta 1914 ja teoksen nimeksi tulisi La rondine.

Libretistiksi Puccini valitsi Giuseppe Adamin.

Jouluun 1914 mennessä oli Puccini oli jo saanut sävellettyä jo kaksi näytöstä. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti Puccinin sopimusta. Toukokuussa 1915 Italia julisti sodan Itävalta-Unkarille. Sävellystyö oli keskeytyksissä syyskuuhun 1915. Syyskuussa Puccini tapasi Heinrich Bertén Interlakenissa. Neuvottelut eivät johtaneet alkuperäisen sopimuksen muutokseen. Puccinille jäi oikeus ensi-iltaan sodan jälkeen. Puccini kirjoitti 22. huhtikuuta 1916 Giuseppe Adamille että La rondine on "finitissima!"

Giulio Ricordin kuoltua kustantajana jatkoi hänen poikansa Tito. Tito Ricordi ei ollut valmis hyväksymään oopperaa, koska sopimuksessa oli liikaa rajoitteita. Giacomo Puccini tarjosi oopperaa Lorenzo Sonzognolle ja joulukuussa 1916 solmittiin kustannussopimus. Sonzognon sopimuksen myötä Puccini sai oopperansa ensi-illan aikaisemmaksi. La rondinen kantaesitys sovittiin Monte Carloon 27. maaliskuuta 1917.

Kantaesityksessä 27. maaliskuuta 1917 kapellimestarina oli Gino Marinuzzi. Magda de Civryn osan lauloi Gilda Dalla Rizza, Lisetten Ines Maria Ferraris, Ruggeron Tito Schipa, Prunierin Francesco Dominici ja Rambaldon Gustave Huberdeauon.

Arvostelut olivat suotuisia ja Puccini uskoi teoksen osoittautuvan elinkelpoiseksi niin kauan kuin se voitiin toteuttaa suotuisissa olosuhteissa. Sen jälkeen teos esitettiin nopeasti Buenos Airesin Teatro Colónissa ja sen jälkeen Bolognassa. Milanon ensi-ilta 7. lokakuuta 1917 oli Teatro Dal Vermessa.

Milanon esityksen jälkeen Puccini alkoi miettiä teoksensa uudistamista. Kesällä 1918 Prunier muutettiin tenoriksi ja Lisetten tessituraa nostettiin, Rambaldon roolia vahvistettiin ja Ruggeron luonnekuvaa hieman tasoitettiin. Muutokset tehtiin I ja II näytöksiin.

Elokuussa 1918 lisättiin tenorille romanza ensimmäiseen näytökseen. Elokuussa 1919 kolmas näytös koki muutoksen. Uudistetussa lopussa Lisette-Prunier kohtausta oli lyhennetty melkein kaksikolmasosaa. Toista versiota kirjoitettiin heinä-elokuussa 1918 ja elokuussa 1919. Se esitettiin Palermossa huhtikuussa 1920 ja myöhemmin saksankielisenä Wienissä

Kolmas versio tehtiin joulukuussa 1920. Siinä jälleen muutettiin kolmatta näytöstä ja lisättiin Rambaldo loppukohtaukseen. Tämä musiikki on kuitenkin säilynyt vain pianosovituksena.(Milanon pommitukset 1944).

Wienissä Volkstheaterissa oli La rondinen saksankielisen version ensi-ilta 9. lokakuuta 1920.

Suomen ensiesitys oli Suomen Kansallisoopperassa 18. tammikuuta 2002.

• Chi il bel sogno di Doretta –Magda I näyt
• Ore dolci e divine di lieta baraonda –Magda I näyt
• Bevo al tuo fresco sorriso –kvartetti ja kuoro (Magda, Ruggero, Lisette ja Prunier) II näyt

• Magda de Civry, Rambaldon rakastajatar'' – sopraano
• Lisette, Magdan palvelija – sopraano
• Ruggero, nuori mies Montaubanista – tenori
• Prunier, Runoilija – tenori (ensimmäisessä versiossa baritoni)

• Rambaldo, Pariisilainen pankkiiri – baritoni

Rambaldon ystäviä:

• Périchaud – baritoni
• Gobin – tenori
• Crébillon – basso

Magdan ystäviä:

• Yvette – sopraano
• Bianca – sopraano
• Suzy – mezzosopraano

Grisettejä:

• Georgette – sopraano
• Gabriella – sopraano
• Colette – mezzosopraano

• Rabonnier, maalari
• Opiskelija
• Hovimestari

Pariisi ja Ranskan riviera Nizzan lähellä Ranskan toisen keisarikunnan aikaan.

Kesto: I näytös kestää 41 minuuttia, II näytös 28 minuuttia ja III näytös 33 minuuttia. Yhteiskesto on noin 1 tunti ja 40 minuuttia.

La rondine 27. maaliskuuta 1917 Théâtre du Casino, Monte Carlo

Kapellimestari Gino Marinuzzi

• Magda de Civry – Gilda Dalla Rizza
• Lisette – Ines Maria Ferraris
• Ruggero – Tito Schipa
• Prunier – Francesco Dominici
• Rambaldo – Gustave Huberdeau
• Gobin – Jean-Francisque Delmas
• Bianca – André Moreau
• Yvette – Suzy Langée
• Suzy – Charlotte Mattei

Magda ja Rambaldo viihdyttävät vieraitaan ylellisesti kalustetussa huoneistossa Pariisissa. Prunier vakuuttaa kaikkien haluavan romanttista rakkautta. Todistaakseen sanansa, hän laulaa tarinan Dorettasta ja säestää itseään pianolla. Toinen säkeistö puuttuu ja Magda kertoo tarinan lopun aariassaan Chi il bel sogno di Doretta. (Kuka tuntee Dorettan ihanan unen). Rambaldo ojentaa Magdalle kaulakorun. Magda kertoo tarinan nuoruudestaan Ore dolce e divine di lieta baraonda (Unohtumatomat ja taivaalliset hetket) ja toteaa haluavansa kokea saman uudestaan. Hän kertoo karanneensa tätinsä luota ja menneensä Bullieriin etsimään seikkailua. Siellä hän tapasi unohtumattoman miehen, joka tilasi heille oluet sekä maksoi ne 20 soun setelillä sanoen tarjoilijalle: Pitäkää loput. Magda katsoi miestä syvälle silmiin, mutta ei koskaan saanut selville miehen nimeä ja pakeni paikalta.

Ruggero ohjataan sisään. Rambaldo tervehtii ja lukee Ruggeron isän kirjeen. Samalla hetkellä Prunier ennustaa Magdalle kädestä. Magda on kuin pääskynen, joka muuttaa meren taakse kohti aurinkoa ja kohti rakkautta.

Ruggero on ensimmäistä kertaa Pariisissa. Neuvonpidon jälkeen Lisette suosittelee, että ensimmäistä iltaa Pariisissa tulisi juhlia Bullierilla.

Vieraat poistuvat ja Magda vetäytyy huoneeseensa pukeutuakseen grisetiksi ja lähteäkseen Bullierille. Lisette saa vapaaillan ja pukeutuu emännöitsijänsä vaatteisiin luullen Magdan jäävän kotiin. Lisette ja Prunier poistuvat hienon rakkausdueton jälkeen. Asunnon tyhjennyttyä Magda tulee huoneestaan ja lähtee Bullierille.

Chez Bullierilla on taiteilijoita, grisettejä, kukkaistyttöjä, juomasakkeja, kanta-asiakkaita, opiskelijoita ym. kansaa. Ruggero istuu yksin pöydässä. Hän on hämmentynyt melusta ja ilosta ympärillään. Opiskelijat saattavat Magdan Ruggeron pöytään ja Ruggero kutsuu Magdan tanssiin. Valssin jälkeen pariskunta istuutuu pöytäänsä. Ruggero tilaa kaksi olutta. Magda elää unelmaansa ja pyytää Ruggeroa maksamaan 20 soun setelillä ja sanomalla tarjoilijalle: Pitäkää loput. Ruggero kysyy tytön nimeä. Magda vastaa: ”Paulette” ja kirjoittaa nimen marmoriseen pöydän kanteen. Ruggero kirjoittaa nimensä Pauletten nimen alle ja sanoo Pauleten olevan kaiverrettuna hänen sydämeensä. Prunier ja Lisette ovat myös saapuneet ravintolaan. Ruggeron ja Magdan suudeltua Prunier ja Lisette istuutuvat pöytään. Ruggero nostaa maljan: Bevo al tuo fresco sorriso (Nostan maljan raikkaalle hymyllesi) aloittaen rakkauskvartetin, jota kuoro tukee.

Rambaldon tullessa ravintolaan Magda Prunierin viemään Ruggeron pois. Rambaldo tulee Magdan luo ja vaatii selitystä. Magda sanoo löytäneensä rakkauden ja hänen suhteensa Rambaldoon on loppu. Rambaldo poistuu ja Ruggero palaa takaisin. Rakastavaiset lähtevät ravintolasta syvästi rakastuneina.

Näytös tapahtuu huvilassa lähellä Nizzaa. Magda ja Ruggero ovat rakkautensa ympäröimänä. Ruggero kertoo Magdalle kirjoittaneensa perheelleen kysyen lupaa saada avioitua Magdan kanssa. Magdaa repii epätoivo, hän päättää olla kertomatta mitään menneisyydestään.

Magda toivottaa Lisetten ja Prunierin tervetulleiksi. Liusette on esiintynyt teatterissa, esitys oli ollut fiasko. Prunier kertoo Rambaldon odottavan Magdaa takaisin.

Ruggero palaa äitinsä kirjeen kanssa. Magda lukee Ruggeron äidin toiveen, että hänen poikansa olisi valinnut hyveellisen naisen. Kirje on järkytys Magdalle. Hän kertoo menneisyytensä mykistyneelle Ruggerolle. Magda voi olla Ruggeron rakastajatar, mutta hän ei voi koskaan kohdata Ruggeron äitiä morsiamena. Ruggero vastustaa ja pyytää Magdaa jäämään. Magda on päätöksessään järkähtämätön vaikka se viiltää häntä syvältä. Ruggero lysähtää maahan ja Magda poistuu.

• Ainoa Arteta performing "Chi il bel sogno di Doretta" from the Washington National Opera production, Feb/March 1998 at YouTube

La rondinen libretto italiaksi ja suomeksi^{[vanhentunut linkki]}