Löylyjoki
Löylyjoki | |
---|---|
![]() Löylyjokea Palokkajärven puolelta. |
|
Maat | Suomi |
Maakunnat | Keski-Suomi |
Kunnat | Jyväskylä |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue |
Tuomiojärven−Palokkajärven valuma-alue (14.29) Tuomiojärven−Palokkajärven alue (14.291) |
Pinta-ala | 55,33 km² [1] |
Järvisyys | 6,1 % [a][2] |
Pääuoman pituus | 13 km [1] |
Pääuoman osuudet | Löylyjoki ←Tuomiojärvi ←Syväoja ←Koskelanoja |
Joen uoman kohteita | |
Alkulähde | Tuomiojärvi |
Laskupaikka | Palokkajärvi |
Esteet | pato [3] |
Taajamat | Jyväskylän keskustaajama |
Mittaustietoja | |
Lähdekorkeus | 94,4 m [4] |
Laskukorkeus | 94,4 m [4] |
Pituus | 0,13 km [4] |
Keskivirtaama | 1,05 m³/s (MQ) [5] |
Muuta | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Löylyjoki on Keski-Suomessa Jyväskylän Taulumäessä sijaitseva lyhyt joki, joka virtaa Tuomiojärvestä Palokkajärveen. Se kulkee Nelostien ja Saarijärventien ali (yhdystie 16689). Sitä pitkin voi kulkea soutuveneellä tai kanootilla.[4][6][7]
Säännöstely vaikuttaa sekä Palokka- ja Tuomiojärven korkeuteen että Löylyjoen virtaamaan; joen on havaittu virtaavan käänteiseen suuntaan.[8] Löylyjoen ylittävän sillan alla on pato, jolla voidaan säädellä Tuomiojärven korkeutta vaikuttamatta Palokkajärveen. Patoa käytetään kuitenkin vain harvoin, sillä järvien korkeutta säädellään yleensä Tourujoen niskalla eli Palokkajärven luusuassa olevalla padolla.[3] Järvien vedenpinta pyritään säilyttämään 93,74–94,64 metriä mpy.[4]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löylyjoki sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) Suur-Päijänteen alueessa (14.2) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueella (14.29), jonka Tuomiojärven-Palokkajärven alueeseen (14.291) joki kuuluu. (14.293). Sekä joen yläpuolinen Tuomiojärvi että alapuolinen Palokkajärvi kuuluvat samaan Tuomiojärven-Palokkajärven alueeseen. Veden virtaus on kuitenkin yleensä Tuomiojärvestä, johon laskee lännestä tulevan Syväoja. Se kuuluu Syväojan valuma-alueeseen (14.293), jonka pinta-ala on 37 neliökilometriä [2]. Löylyjoen valuma-alue sisältää sekä Tuomiojärven että Syväojan valuma-alueet ja sen pinta-ala on noin 55 neliökilometriä [1]. Jos ajatellaan Palokkajärven kuuluvan Tuomiojärven-Palokkajärven valuma-alueen pääuomaa, niin Löylyjoki on siihen laskeva sivujoki. Sivujoen pääuoma muodostuisi silloin Löylyjoesta, Tuomiojärvestä, Syväojasta ja Syväojan valuma-alueen muista pääuoman osuuksista.[9][10]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valuma-alueen järvisyys on laskettu suhteuttamalla Syväojan valuma-alueen pinta-alaa ja järvisyyttä Tuomiojärven-Palokkajärven alueen alaa ja järvisyyttä yhdessä. Painotetuksi keskiarvoksi tulee näin noin 6,1 prosenttia. Tulos on karkea arvo todellisesta järvisyysarvosta ja tämä arvo tulisi vaihtaa vesistöviranomaisen arvioon, kun sellainen löytyy.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Löylyjoen suisto Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Heikki Alaja, Antti Leppänen: Tourujoen valuma-alueen kalasto ja kalatalous (pdf) (s. 29) jkl.fi. 22.9.2016. Jyväskylä: Nab Labs Oy. Viitattu 4.5.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Löylyjoki, Jyväskylä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ Bagge, Anna Maria: Tuomiojärven kunnostussuunnitelma (pdf) (s. 15) jyvaskyla.fi. 30.11.2012. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Löylyjoen ruumis: Poliisi ei epäile rikosta; Keskisuomalainen 3.3.2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tuomiojärvi; Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Anna Maria Bagge: Tuomiojärven kunnostussuunnitelma (pdf) (s. 21) jyvaskyla.fi. 30.11.2012. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Tuomiojärven-Palokkajärven alue (14.291) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.1.2025.
- ↑ Syväojan valuma-alue (14.293) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.1.2025.