Kyläleski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyläleski
Kyläleskinaaras.
Kyläleskinaaras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Lesket Viduidae
Suku: Vidua
Laji: chalybeata
Kaksiosainen nimi

Vidua chalybeata
(Statius Muller, 1776)

Katso myös

  Kyläleski Wikispeciesissä
  Kyläleski Commonsissa

Koiraspuolinen kyläleski. Kuva häkkilinnusta.

Kyläleski (Vidua chalybeata) on leskien heimoon kuuluva pieni afrikkalainen varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Philipp Ludwig Statius Müller 1776.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 11–12 cm. Koiraan höyhenpuku on musta, tukeva siemensyöjän nokka on luunvalkoinen ja koivet ovat punaiset. Naaras on ruskea ja muistuttaa punajalkaista varpusnaarasta. Nuori lintu muistuttaa naarasta väritykseltään, ollen kuitenkin hieman vaaleampi, ja siltä puuttuu vaalea silmäkulmanjuova. Laulu esitetään korkealta paikalta ja siinä esiintyy kylälesken pääisäntälajin ruusupeipon (Lagonosticta senegala) laulunosia.

Kyläleski elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa noin 10 miljoonan neliökilometrin suuruisella alueella. Laji on paikkalintu ja sen kanta on elinvoimainen.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläleski on kulttuuriseuralainen, joka elää kylien ja taajamien liepeillä sekä savanneilla ja avoimilla ruohomailla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläleski on pesäloinen, joka munii ruusupeipon pesään 2–4 valkoista munaa, jotka ovat aavistuksen suurempia kuin ruusupeipon munat. Kyläleski ei poista ruusupeipon omia munia, ja poikaset kasvavat samassa pesässä. Kylälesken poikasen kita on samannäköinen kuin ruusupeipon poikasen. Haudonta kestää noin kymmenen päivää.

Kyläleski on siemensyöjä, joka syö myös viljaa.

  1. BirdLife International: Vidua chalybeata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)