Kuzma Abramov

Kuzma Grigorjevitš Abramov (ven. Кузьма́ Григо́рьевич Абра́мов, 12. marraskuuta 1914 nykyisen Mordvan tasavallan Bolšije Bereznikin piirin Staryje Naimanyn kylä^[1] – 4. elokuuta 2008 Saransk) oli ersämordvalainen kirjailija.

Kuzma Abramov syntyi talonpojan perheeseen. Keskikoulun jälkeen hän opiskeli vuoden Mordvan opettajakorkeakoulussa, mutta jätti sen kesken. Abramov työskenteli kyläkoulun opettajana, kirjakustantamon toimittajana, kävi armeijan ja osallistui toiseen maailmansotaan. Hän valmistui opettajakorkeakoulusta etäopiskelijana vuonna 1954.^[1]

Abramovin ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1940. Varsinainen kirjailija hänestä tuli vasta sodan jälkeen. Abramov kirjoitti kertomuksia, näytelmiä ja pienoisromaaneja sekä mordvalaisten historiasta kertovan trilogian Naiman (1957), Lomantne teevst malatseks (”Ihmisistä tuli läheisiä”, 1961) ja Katšamon patšk (”Savu maan yllä”, 1964). Sitä seurasi taiteilija Stepan Erzjasta kertova trilogia Erzjan tsjora (”Ersän poika”, 1971, 1973, 1974), joka sai Mordvan ASNT:n valtionpalkinnon. Huomiota herättivät myös romaanit Eset kanstos a marjavi (”Oma taakka ei paina”, 1967) ja Velen teiter (”Maalaistyttö”, 1980).^[1]

1980-luvulla Abramov kirjoitti eeppisiä romaaneja mordvalaisten historiasta. Romaanin Purgaz (1988) aiheena on 1200-luvun vaihteen mordvalaisruhtinas ja kansan hajoaminen keskenään taisteleviksi suvuiksi, jotka eivät pysty puolustautumaan ulkoisia vihollisia vastaan. Romaani Oljatšint kise (”Vapauden tähden”, 1989) kertoo Volgan keskijuoksun kansojen kapinaliikkeestä 1670-luvun alussa.^[1] Abramov toimi myös lastenkirjailijana, journalistina ja ersän kielen tutkijana. Hänen laatimansa ersän selittävä sanakirja Valon jovtnema valks ilmestyi vuonna 2002.^[2]

Abramov hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1949. Hän sai Mordvan kansankirjailijan arvonimen vuonna 1985.^[1]