Kuninkaallinen tie

Kuninkaallinen tie oli muinaisten persialaisten valtatie, joka kulki Susasta Sardekseen. Sen rakennutti kuningas Dareios I 500-luvulla eaa. Kuninkaallista tietä pitkin kuninkaan lähetit saattoivat kulkea 2 400 kilometrin matkan yhdeksässä päivässä. Normaali matka-aika tämänpituisella reitillä olisi ollut kolme kuukautta.^[1] Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoitti tiestä: "Maailmassa ei ole mitään joka liikkuisi nopeammin kuin persialaiset sanansaattajat."

Tien reitti on onnistuttu rekonstruoimaan Herodotoksen kirjoitusten ja arkeologisten löytöjen avulla. Se alkoi Sardiksen länsireunalta (noin sata kilometriä Izmiristä nykyisessä Turkissa), kulki sieltä itään nykyisen Pohjois-Turkin läpi vanhaan Assyrian pääkaupunkiin Niniveen (nykyinen Mosul Irakissa). Sieltä tie jatkoi etelään Babyloniin (nykyiseen Bagdadiin). Babylonin jälkeen tie ilmeisesti haarautui kahdeksi reitiksi, joista toinen kulki luoteeseen ja länteen Silkkitietä pitkin, kun taas toinen jatkoi itään myöhemmän Persian pääkaupungin Susan kautta kaakkoon Persepoliiseen.

Koska tie ei mene suorinta reittiä Persian valtakunnan tärkeimpien kaupunkien läpi, jotkut historioitsijat arvelevat sen olevan perua Assyrian kuninkailta. Reitin itäisimmät osat noudattelevat ikiaikaista kauppareittiä, Silkkitietä.^[2]

Dareios I:tä voidaan kuitenkin pitää tien perustajana siinä mielessä, että hän rakennutti tien pohjan ja yhdisti katkelmat yhtenäiseksi valtatieksi.

Tie tehtiin niin vahvaksi, että sitä käytettiin vielä Rooman valtakunnan aikana. Ainakin yksi silta on säilynyt noilta ajoilta Turkissa Diyarbakırin kaupungissa. Tien varrelle oli perustettu lukuisia viihtyisiä karavaaniseraljeja, joissa matkalaiset saattoivat levätä, täydentää tarvikkeitaan ja huoltaa eläimiään.