Kolme Sormusta

Kolme Sormusta ovat kuvitteelliset esineet, jotka esiintyvät J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa. Ne ovat Valtasormuksen jälkeen voimakkaimmat mahtisormukset.

Kolme sormusta takoi Celebrimbor, joka oli oppinut taidon Annatarilta, joka paljastuikin myöhemmin Sauroniksi. Näihin mahtisormuksiin Sauron ei ollut koskaan koskenut, mutta koska hän oli opettanut niiden takomisen Celebrimborille, ne olivat yhteydessä Valtasormukseen. Haltiat kuitenkin huomasivat asian eivätkä käyttäneet sormuksia ennen Kolmannen Ajan alkua.

Sormukset olivat näkymättömiä paitsi sille, joka oli nähnyt Silmän. Frodo näki Nenyan Galadrielin sormessa kun hän oli nähnyt Silmän Galadrielin peilin kautta. Valtasormuksen tuhouduttua sormukset näkyivät kantajiensa sormessa ja niiden voima oli mennyt.

Koska Keski-Maa ei ollut haltioiden luontainen koti, haltiat uhkasivat haipua pois, jos he eivät seilaisi meren yli Valinoriin. Näiden kolmen sormuksen takominen esti niin tapahtumasta ja Lothlórien pysyi loistokkaana vain, koska Nenyalla oli yhä voimansa. Näiden sormusten voima katoaisi Valtasormuksen tuhoutumisen myötä. Elrondin ja Galadrielin mielestä tämä olisi kuitenkin parempi, kuin että kaikki sortuisi pimeyteen.

Narya oli punaisella kivellä, rubiinilla, koristeltu sormus. Celebrimbor antoi tämän sormuksen alun perin Gil-galadille Vilyan ohella. Gil-galad antoi kuitenkin tämän sormuksen luutnantilleen, Círdanille. Tarun sormusten herrasta mukaan tämä sormus annettiinkin Círdanille jo heti takomisen jälkeen. Kolmannella Ajalla Círdan antoi Naryan Gandalfille.

Tämä sormus antoi kantajalleen rohkeutta sekä uskoa tehtäväänsä ja sen tekemiseen. Gondorin puolustuksessa Gandalf valoi Naryan avulla puolustajiin rohkeutta ja karkotti Nazgûlien lietsomaa pelkoa.

Círdan oli antanut sormuksen Gandalfille siksi, koska aavisti Gandalfin tarvitsevan sormusta ja uskoi, että muuten se "makaisi tyhjän panttina". Saruman joko epäili tai ymmärsi Gandalfin voivan kantaa sormusta kadehtien tätä, mikä ajoi häntä yhä enemmän erilleen sekä Gandalfista että Valkoisesta Neuvostosta.

Naryaa on kutsuttu myös nimillä Punainen Sormus, Tulen Sormus ja Kolmas Sormus.

Nenya oli mithrilistä taottu ja valkoisella kivellä koristeltu sormus. Tämän sormuksen omisti Galadriel, Lothlórienin Valtiatar. Sormuksen omistajuus toi kuitenkin hänelle surua, sillä se sai hänet kaipaamaan merta ja halua palata Kuolemattomille Maille.

Sormus auttoi torjumaan Dol Guldurista Lothlórieniin hyökänneet joukot, sillä vain Sauron olisi voinut uhmata sitä. Haltioiden lyötyä joukot Galadriel puhdisti Dol Guldurin sormuksen avulla. Sauronin kukistuttua Nenya menetti voimansa ja Galadriel vei sen mukanaan meren yli. Nenyan voimien menetys sai myös kaikki Lothlórienin mallorn-puut kuihtumaan Neljännellä ajalla. Ainoastaan puu, jonka Samvais Gamgi istutti Kontuun säilyi kuihtumattomana.

Nenyaa on kutsuttu myös nimillä Valkoinen Sormus, Veden Sormus ja Timanttisormus.

Vilya oli kultainen sinisellä kivellä, safiirilla, koristeltu sormus. Tämä sormus annettiin aluksi Naryan ohella Gil-galadille. Gil-galad kantoi sitä aina Dagorladin taisteluun asti, jossa hän kaatui. Hän antoi sormuksen Elrondille juuri ennen kuolemaansa. Taistelun jälkeen Elrond vei sormuksen Rivendelliin ja Kolmannen Ajan lopussa meren yli, kun se Sauronin kukistuttua menetti voimansa.

Vilyaa on kutsuttu myös nimillä Sininen Sormus, Ilman Sormus ja Safiirisormus.