Kiropraktiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmisen selkäranka William Cheseldenin teoksesta Osteographia, or The anatomy of the bones.

Kiropraktiikka (kreik. hiro praktikós, hoitaa käsillä) on nikamien manipulaatioon perustuva hoitomuoto, jossa diagnosoidaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään ihmisen tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimintahäiriöitä[1] muuttamalla selkärangan liikeratoja mahdollisimman symmetriseksi[2].

Kiropraktiikan teoreettinen pohja perustuu pseudotieteellisiin käsityksiin[3][4][5], mutta se parantaa tästä huolimatta alaselkäpotilaiden toimintakykyä hiukan tavanomaisia hoitoja paremmin[6]. Kiropraktista hoitoa tarjotaan myös muihin tuki- ja liikuntaelinperäisiin kipuihin, kuten jännityspäänsärkyyn[7] sekä migreeniin, kuukautiskipuihin, ja ruuansulatushäiriöihin[8].

Kiropraktiikkaa harjoittaa arviolta 90 000 kiropraktikkoa 70 maassa ja sen asema on kehittyneissä maissa useimmiten säädeltyä[9][10]. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset, joissa se toteaa, että taitavasti ja asianmukaisesti käytetty kiropraktiikka on turvallista ja tehokasta monien terveysongelmien ehkäisyssä, ja se voisi olla potentiaalinen ja kustannustehokas hermoston sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitomuoto[11].

Suomessa oli vuonna 2005 noin 40 laillistettua kiropraktikkoa,[12] ja heitä edustaa Kiropraktikkojen maailmanliitto WFC:hen (World Federation of Chiropractic) kuuluva Suomen Kiropraktikkoliitto.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää kiropraktikon ammattinimikkeen 4–6-vuotisen alan yliopistotutkinnon suorittaneille. Kiropraktikot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja asetuksen tarkoittamia terveydenhuollon ammattihenkilöitä[13][14], jotka merkitään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin eli Terhikkiin[14].

Suomessa toimivat kiropraktikot ovat valmistuneet Euroopassa tai Yhdysvalloista. Kiropraktikoksi voi valmistua kuudesta eurooppalaisesta yliopistosta, joista kaksi sijaitsee Britanniassa ja yksi Sveitsissä, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa kussakin.[15]

Kiropraktikon ammattinimike muuttui Suomessa vuonna 2008 lain suojaamaksi eli laillistetuksi ammattinimikkeeksi[16], mutta kiropraktisen hoidon kustannukset eivät ole edelleenkään Kela-korvausten piirissä[17]. Norjassa ja Tanskassa on eri tilanne, koska julkinen terveydenhuolto lähettää siellä tuki- ja liikuntaelinpotilaat ensimmäiseksi kiropraktikon suoravastaanotolle arvioitaviksi[16].

Kiropraktiikka on vakiintunut sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuoltojärjestelmässä myös Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä[9][10].

Kiropraktiikan perinteisenä teoriana on ollut, että selkärangan toimintahäiriöt vaikuttavat hermoston välityksellä ihmisen kokonaisterveyteen[1]. Tutkimusnäyttöä on saatu kuitenkin lähinnä vain alaselkäkivun lievittämisestä[6], minkä vuoksi sitä suositellaan eurooppalaisessa hoitosuosituksessa hoitovaihtoehdoksi sekä akuuttiin että krooniseen selkäsärkyyn potilaille, joilla ei ole vakavaa selkäsairautta tai leikkaushoidon aihetta[18].

Kiropraktisen hoidon tavoitteena on etsiä selkärangan huonoiten liikkuvat alueet, minkä jälkeen rangan liikkuvuus pyritään tasapainottamaan mahdollisimman symmetriseksi esimerkiksi kiropraktisella hoitopöydällä tuotettujen nytkähdysten avulla[19].

Kiropraktinen käsittely poistaa selästä liikehäiriöitä aiheuttavia fasettilukkoja ja kiropraktisia subluksaatioita. Fasettilukko syntyy siitä, että nivel on lukkiutunut johonkin asentoon osittain tai täysin siten, että sen fysiologinen liike on rajoittunutta. Kiropraktisella subluksaatiolla tarkoitetaan puolestaan nivelen toimintahäiriötä, jossa nivelen liike ja/tai muu fysiologinen toiminta on muuttunut, vaikka nivelpintojen välinen kontakti on normaali. Kiropraktisen subluksaation määritelmä poikkeaa subluksaation lääketieteellisestä määritelmästä, jonka mukaan subluksaatio tarkoittaa niin suurta paikoiltaan siirtymistä, että se näkyy staattisten kuvantamismenetelmien avulla.[11]

Fasettilukkojen syyt ja seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkänikamien väliset fasettinivelet saattavat juuttuvat toisiinsa kiinni, jos niihin kohdistuu nikamia yhteen puristavaa kuormitusta. Tällöin nikamavälien nestekierto heikkenee, mikä saa fasettinivelet kuivumaan kiinni toisiinsa. Ylempänä sijaitsevan selkänikaman kuuluisi liukua alempana sijaitsevan päälle selkää taivutettaessa, mutta fasettilukko estää tämän, mikä vähentää selän taipumista.[20]

Jos nikamat eivät enää liiku, niiden väliset pienet lihakset eivät saa myöskään enää liikettä, mikä synnyttää lihasjännitystä, joka saattaa levitä laajemmalle alueelle[20]. Fasettilukko ärsyttää myös ympäröivää kudosta, jolloin se tulehtuu ja kipeytyy[21].

Lantion virheasennon aiheuttama alaselän fasettilukko on fasettilukoista yleisin, koska lantion virheasento vinouttaa ja puristaa selkärangan alinta nikamaa[22].

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Daniel David Palmer.
Daniel David Palmerin vuonna 1897 perustama kiropraktiikka opettava oppilatos Palmer College of Chiropractic.

D. D. Palmer kehitti kiropraktiikan 1890-luvulla, ja hänen poikansa B. J. Palmer vauhditti sen levittämistä 1900-luvulla.[23] D. D. Palmer oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt parantamiseen magneettien avulla[24]. 18. syyskuuta 1895 Palmer käsitteli selkärankaa Harvey Lillardilla, joka oli ollut osittain kuuro siitä asti, kun oli tuntenut "jonkin pettävän selässään", ja käsittely vaikutti parantaneen Lillardin. Toinen Palmerin potilas kärsi sydänvaivoista ja jälleen selkärangan käsittely vaikutti poistaneen vaivan. Vuoden kuluessa tästä Palmer oli avannut jo ensimmäisen "kiropraktiikaksi" nimeämäänsä hoitomenetelmää opettavan koulun.[25]

Palmer piti kiropraktiikkaa osin uskonnollisena oppina. Vuonna 1911 lähettämässään kirjeessä hän toteaa: "meillä täytyy olla uskonnollinen johtaja, perustaja, aivan kuten Kristus, Muhammed, Jo. Smith, rouva Eddy, Martti Luther ja muut uskontojen perustajat. Minä olen tuo alkulähde. Minä olen kiropraktiikan tieteellisen, taiteellisen, filosofisen ja uskonnollisen puolen perustaja."[26]. Palmer myös väitti saaneensa henkimaailman kautta inspiraatiota kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä Jim Atkinson -nimiseltä edesmenneeltä lääkäriltä.[27][28]

Palmerin ajattelu ja kirjoitukset saivat vaikutteita 1800-luvun lopun spiritualismiin ja vitalismiin pohjautuvista uskonnollis-filosofisista metafyysisistä teorioista, joista merkittävin oli H. P. Blavatskyn suosioon saattama teosofia.[29]

Aina 1800-luvun lopulta nykypäivään kiropraktiikka on ollut vastakkainasettelussa joidenkin lääketieteen harjoittajien kanssa. Subluksaatio ei perustu lääketieteeseen.[30][31] Yhdysvalloissa on kiistaa aiheuttanut myös joidenkin kiropraktikoiden torjuva suhtautuminen rokotuksiin.[32] Yhdysvaltalainen lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association kutsui kiropraktiikkaa "epätieteelliseksi kultiksi"[33] ja boikotoi sitä aina vuoden 1987 oikeusjuttuun saakka, jossa lääkäreiden ammattijärjestö todettiin syylliseksi järjestelmälliseen toimintaan, jolla yritettiin vaikeuttaa lääkäreiden ja kiropraktikoiden yhteistyötä.[34]

Ensimmäiset Doctor of Chiropractic -tutkinnon suorittaneet kiropraktikot tulivat Suomeen 1920-luvulla ja työskentelivät pääsääntöisesti Pohjanmaalla, jossa väestö oli siirtolaisuuden kautta tutustunut kiropraktiikkaan. Suomen Kiropraktikkoliitto perustettiin 2. marraskuuta 1977 ajamaan ammattikunnan asemaa.[35] Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen vain kansainvälisen, CCE-akreditoidun koulun, myöntämän tutkinnon suorittaneita kiropraktikkoja.[36]

Subluksaatioteoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Palmerin 1890-luvulla kehittämän teorian mukaan niin sanottu kiropraktinen subluksaatio[37] eli nikamien virheasentojen aiheuttama selkärangan tai hermoston toimintahäiriö häiritsee elimistön toimintoja ja sitä itsesäätelyä[38], jonka avulla elimistö korjaa kudoksiaan ja sopeutuu ulkoisen tai sisäisen ympäristön muutoksiin. Palmer käytti tästä itsesäätelyjärjestelmästä termiä "kehon luontainen älykkyys".[39] Palmer uskoi, että 95 prosenttia sairauksista aiheutui selkärangan virheasennoista ja loput muiden nivelten virheasennoista.[25]

Kiropraktiikan historiaa tutkinut kiropraktikko Joseph C. Keating, Jr. kritisoi vuonna 2002 Palmerin käyttämää luontaisen älykkyyden käsitteen perustuvan tieteen sijaan uskontoon. Keating suositteli sen vuoksi, että kiropraktikot eivät käyttäisi enää kyseistä termiä.[40]

Vaikka kiropraktikoilla on erilaisia näkemyksiä, kaikkia kiropraktikoita yhdistää näkemys siitä, että selkäranka ja terveys ovat toisiinsa yhteydessä hermoston kautta[41] Vuonna 2007 Isossa-Britanniassa kiropraktikkojen keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 76 prosenttia vastaajista piti subluksaatioteoriaa tärkeänä ja keskeisenä osana kiropraktiikkaa.[25]

T. J. Kaptchuk ja D. M. Eisenberg jakoivat kiropraktikot kahteen ryhmään 1900-luvun lopussa. Enemmistö kiropraktikoista uskoi, että subluksaatio oli vain yksi sairauksien aiheuttaja muiden joukossa. He saattoivat tarjota potilailleen manipulaatiohoidon lisäksi myös esimerkiksi fyysisiä harjoitteita, hierontaa, lisäravinteita, akupunktiota ja homeopatiaa.[42]

Pieni vähemmistö uskoi Palmerin tavoin, että subluksaatio olisi sairauksien tärkein taustatekijä. He korostivat Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan niin sanottua vitalismia ja kehon itsesäätelyjärjestelmää. Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan kyseisellä pienellä vähemmistöllä oli viime vuosisadan lopussa paljon vaikutusvaltaa kiropraktikkojen ammattikunnan sisällä[42]

Joukko kiropraktikkoja julkaisi vuonna 2001 tutkimuksen, jonka mukaan suurimpien pohjoisamerikkalaisten kiropraktikkojärjestön potilasesitteistä 82 % sisälsi tieteellisesti todistamattomia väitteitä kiropraktiikan vaikuttavuudesta. Tämä oli heidän mukaansa ongelmallista, koska se vahvisti kiropraktiikan julkista kuvaa tieteen ulkopuolella toimivana ammattikuntana.[43]

Britannian kiropraktikkoyhdistys haastoi brittiläisen toimittajan ja kirjailijan Simon Singhin oikeuteen kunnianloukkauksesta tämän vuonna 2008 The Guardian -lehdessä esittämän kommentin vuoksi. Singh totesi artikkelissaan, että "vaikka nykyaikaisten kiropraktikkojen voisi olettaa rajoittuvan vain selkävaivojen hoitoon, todellisuudessa heillä on edelleen varsin pöhköjä ajatuksia". Singh kuitenkin voitti oikeusjutun ja totesi voiton jälkeen Wired-lehdelle antamassaan haastattelussa, että "..joskus jopa yksinkertaisten totuuksien esittäminen (kuten se, ettei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, että kiropraktiikka hoitaisi astmaa lapsilla) herättää vihaa tieteen vastustajien joukossa".[44][45]

Kiropraktinen hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiropraktikon antamaa selkärangan manipulaatiohoitoa.

Kiropraktinen hoito selässä tai muualla sijaitsevien nivelten manipulointia käsillä tai hoitopöydän avulla[19]. Hoitoon voi kuulua lisäksi liikuntaan ja elämäntapoihin liittyviä ohjeita[46].

Kiropraktisessa hoidossa potilaat aluksi haastatellaan. Haastattelun yhteydessä pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti vaivan syy ja muu terveyshistoria, kuten lääkitys, sairaudet ja mahdolliset leikkaukset. Ryhtianalyysissä etsitään mahdollisia ryhtivirheitä, jotka voivat pitkittyessään johtaa erilaisiin ongelmiin lisäksi erilaisilla testeillä tutkitaan nivelten, lihasten, nivelsiteiden ja hermoston toimintaa. Haastattelun ja tutkimusten perusteella kiropraktikko tekee potilaalle hoitosuunnitelman, joka sisältää potilaan oireiden alkuperän, hoitojen määrän ja ohjeet vaivojen ennaltaehkäisyyn. Varsinaisia kiropraktisia hoitotekniikoita on useita ja kiropraktikko valitsee niistä tilanteeseen parhaiten sopivan.[47]

Selkäkipua hoidettaessa selkärangan fasettinivelten niin sanottuja fasettilukkoja avataan sopivilla manipulaatiotekniikoilla. Lopputuloksena on fasettinivelten nivelpintojen erkaantuminen toisistaan. Ennen ja jälkeen käsittelyn suoritettujen magneettikuvausten avulla on havaittu, että miespotilaiden nivelpinnat etääntyvät toisistaan keskimäärin yhden millimetrin ja naispotilaiden puoli millimetriä. Hoidon yhteydessä mahdollisesti kuuluva napsahdus korreloi suurempaan etääntymiseen.[48]

Hoitoaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 80 % kiropraktiikasta pyrkii hoitamaan tuki- ja liikuntaelinperäistä kipua, erityisesti alaselän kiputiloja. 10 % tehdään päänsäryn ja loput 10 % erilaisten selkäydinvammojen aiheuttamien tai pahentamien sairauksien vuoksi.[7] Vuonna 2004 General Chiropractic Councilin teettämän kyselytutkimuksen perusteella brittiläisistä kiropraktikoista 97,42 % uskoi kiropraktiikan auttavan selkäkipuihin, 97,19 % niska- ja käsikipuihin, 97,19 % jalka- ja alaselkäkipuihin, 96,72 % iskiakseen, 96,6 % jännityspäänsärkyyn, 95,08 % nivelongelmiin, 90,86 % migreeniin, 90,39 % urheiluvammoihin, 63,46 % kuukautiskipuihin, 63,11 % koliikkiin, 53,98 % ruuansulatusongelmiin, 26,58 % muihin sairauksiin (vastausten joukossa oli muun muassa kasvukivut, epilepsia, jännetupintulehdus, lasten neurologiset ongelmat, skolioosi, tinnitus, fibromyalgia, masennus, korkea verenpaine, Parkinsonin tauti, aivohalvaus ja vuoteenkastelu) ja 40,52 % kaikkiin edellä mainittuihin.[8] Suomen kiropraktikkoliiton mukaan kiropraktiikalla voidaan hoitaa tehokkaasti monenlaisia vaivoja, kuten selkä- ja niskakipua, huimausta, migreeniä, käsi- ja jalkavaivoja sekä puutumisen oireita.[49][50]

Selkärangan manipulaatiohoitoja ei tulisi antaa tapauksissa, joissa diagnoosi on epäselvä tai potilaalla on todettu[51]:

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiropraktikon koulutus kestää keskimäärin viisi vuotta. Täysipäiväisen opiskelun, tenttien sekä hyväksytyn lopputyön lisäksi koulutus edellyttää vuoden pituisen klinikkaharjoittelun. Koulutus vastaa ensimmäisen 2-3 vuoden osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia pääaineina muun muassa anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Esimerkiksi Tanskassa Odensen yliopistossa kiropraktiikan opiskelu tapahtuu kolmen ensimmäisen vuoden aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Suomalaisilta hakijoilta sisäänpääsyvaatimuksena kyseisessä yliopistossa on ylioppilastutkinto ja kielikoe, joiden lisäksi voidaan vaatia henkilökohtaista haastattelua.lähde?

Hoidon tehokkuus ja turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Manipulaatiohoitojen vaikuttavuus, Manipulaatiohoitojen haitat

Yhden nivelen manipulaatiohoidolla pystytään toisinaan poistamaan selkäkipu kokonaan. Tällöin on kyse yleensä siitä, että hoito annetaan jo aivan kivun alkuvaiheessa[52]. Vuonna 2019 julkaistun laajan tutkimuskatsauksen mukaan kiropraktisella hoidolla on alaselkäkivussa tavanomaisia hoitoja vastaavaa kipua lyhyellä aikavälillä lievittävää vaikutusta. Sillä on kuitenkin hiukan enemmän potilaan toimintakykyä parantavaa vaikutusta. Katsaus perustui 47 aiheesta julkaistuun tutkimukseen.[6] Vuonna 2006 ja 2011 julkaistujen tutkimusyhteenvetojen mukaan kiropraktinen hoito ei tehoa kuitenkaan valtaosaan niskakivuista, päänsäryistä, kuukautiskivuista, koliikista, astmasta tai niskaperäisistä päänsäryistä.[53][54] Kiropraktinen hoito on pääasiallisesti turvallista taitavasti ja asiallisesti käytettynä[55], vaikkakin harvoissa tapauksissa manipulaatiolla voi olla vakavia terveydellisiä komplikaatioita.[56][57]

Niskan manipulaation suurin riski liittyy nikamavaltimoiden vaurioihin, jotka voivat aiheuttaa verenkiertohäiriöitä, tajunnan menetyksiä, halvaantumisia ja jopa potilaan kuoleman. Näitä haittoja on raportoitu Suomessakin useita, minkä vuoksi niskapotilaille, ei suositella manipulaatiohoitoa.[58] Manipulaatiohoitojen antajat ovat ryhtyneet käyttämään kaularangan valtimoiden toiminnan testausta, vaikka testien käyttökelpoisuus ei ole kovinkaan hyvä ja osa asiantuntijoista vastustaa niitä liian epäluotettavina[59].

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin mielestä kiropraktiikka on näennäistieteellinen hoitomuoto. Esimerkiksi Suomen skeptikkojen yhdistys Skepsis niputti kiropraktiikan vuonna 2006 yhteen henkiparannuksen ja enkelienergian kanssa.[60]

Osa lääketieteen edustajista nimitti kiropraktiikkaa uskomuslääkinnäksi vielä 2000-luvun alussa[61]. Lääkäriliiton vuonna 2016 laatiman kyselyn mukaan ainoastaan kaksi prosenttia suomalaisista lääkäreistä vastusti akupunktiohoitoja. Yli viidennes oli valmis jopa harkitsemaan niiden laajempaa lääketieteellistä käyttöä ja viisi prosenttia ei osannut ilmaista kantaansa.[62]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Nelson CF, Lawrence DJ, Triano JJ et al.: Chiropractic as spine care: a model for the profession. Chiropr Osteopat, 2005, 13. vsk, s. 9. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin? yle.fi. Viitattu 22.4.2023.
  3. ↑ Singh, Simon; Ernst, Edzard: ”The Truth About Chiropractic Therapy”, Trick or Treatment? Alternative Medicine on Trial. London: Bantam Press, 2008. ISBN 978-0-593-06129-9 OCLC:190777228
  4. ↑ Hansson, Sven Ove: Science denial as a form of pseudoscience. Studies in History and Philosophy of Science Part A, 1.6.2017, 63. vsk, s. 39–47. PubMed:28629651 doi:10.1016/j.shpsa.2017.05.002 ISSN 0039-3681
  5. ↑ Ernst, Edzard: Complementary/alternative medicine: engulfed by postmodernism, anti-science and regressive thinking. The British Journal of General Practice, 1.4.2009, 59. vsk, nro 561, s. 298–301. PubMed:19341568 doi:10.3399/bjgp09X420482 ISSN 0960-1643
  6. ↑ a b c Sidney M. Rubinstein, Annemarie de Zoete, Marienke van Middelkoop, Willem J. J. Assendelft, Michiel R. de Boer, Maurits W. van Tulder: Benefits and harms of spinal manipulative therapy for the treatment of chronic low back pain: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ, 13.3.2019, nro 364. PubMed:30867144 doi:10.1136/bmj.l689 ISSN 0959-8138 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  7. ↑ a b David Chapman-Smith LL.B. (Hons.): The Chiropractic Profession - Basic Facts, Independent Evaluations, Common Questions Answered. The Chiropractic Report, syyskuu 2008, 2008. vsk, nro Vol. 22 No. 5. verkkoversio. (pdf) Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  8. ↑ a b Consulting the Profession: A Survey of UK Chiropractors, 2004. General Chiropractic Council, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.6.2009). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b Tetrault, M.: Global professional strategy for chiropractic (PDF) 2004. Chiropractic Diplomatic Corps.
  10. ↑ a b Facts on Chiropractic The Chiropractic Report. Arkistoitu 2.11.2009. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b WHO:n kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset (pdf) suomenkiropraktikkoliitto.fi. Viitattu 18.4.2009.
  12. ↑ Olavi Airaksinen: Manipulaatiohoito lääkärin työvälineenä (Lääkäripäivät 2005) laakariliitto.fi. 11.1.2005. Arkistoitu 19.6.2009. Viitattu 17.4.2009.
  13. ↑ TEO.fi: Terveydenhuollon ammattihenkilöt (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b Ammattioikeudet, Valvira.fi
  15. ↑ Kiropraktikon koulutus Suomen kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  16. ↑ a b Kiropraktikot Suomessa www.terve.fi. 28.11.2016. Viitattu 9.4.2022.
  17. ↑ FinnKiro - KELA korvaus www.finnkiro.fi. Viitattu 6.10.2022.
  18. ↑ Olavi Airaksinen. Onko manipulaatio hoito vaikuttavaa? Duodecim 2005;121:1707–1708, s. 1707.
  19. ↑ a b Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin? yle.fi. Viitattu 22.4.2023.
  20. ↑ a b Outoa painetta selässä? Kotiliesi
  21. ↑ Omalääkäri. Lihastulehdus selässä. Yle.fi Akuutti.
  22. ↑ Outoa painetta selässä? Kotiliesi
  23. ↑ Martin SC: Chiropractic and the social context of medical technology, 1895–1925. Technol Cult, 1993, 34. vsk, nro 4, s. 808–34.
  24. ↑ Excerpt fromThe Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic Excerpt from The Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic (englanniksi)
  25. ↑ a b c What you should know about chiropractic. Edzard Ernst, 29 May 2009, 2009. vsk, nro 2710. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  26. ↑ D. D. Palmer's Religion of Chiropractic - Letter from D. D. Palmer to P. W. Johnson, D. C., 4.5.1911
  27. ↑ Palmer D.D.: ”History of chiropractic theories”, The Chiropractor, s. 5. reprint painos Health Research Books, 1994. ISBN 0-787-30652-5
  28. ↑ Faulty Logic & Non-skeptical Arguments in Chiropractic (Arkistoitu – Internet Archive) - Keating C. Joseph Jr, Los Angeles College of Chiropractic, 1997
  29. ↑ Leach Robert A.: ”History of chiropractic theories”, The chiropractic theories: a textbook of scientific research, s. 14. 4th painos Lippincott Williams & Wilkins, 2003. ISBN 0-683-30747-9 .
  30. ↑ Ernst E: Chiropractic: a critical evaluation. Journal of Pain Symptom Manage, 2008, 35. vsk, nro 5, s. 544–62.
  31. ↑ Keating JC Jr, Cleveland CS III, Menke M: Chiropractic history: a primer (PDF) 2005. Association for the History of Chiropractic. ”A significant and continuing barrier to scientific progress within chiropractic are the anti-scientific and pseudo-scientific ideas (Keating 1997b) which have sustained the profession throughout a century of intense struggle with political medicine. Chiropractors' tendency to assert the meaningfulness of various theories and methods as a counterpoint to allopathic charges of quackery has created a defensiveness which can make critical examination of chiropractic concepts difficult (Keating and Mootz 1989). One example of this conundrum is the continuing controversy about the presumptive target of DCs' adjustive interventions: subluxation (Gatterman 1995; Leach 1994).” Viitattu 16.6.2008.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Busse J. W., Morgan L, Campbell J. B.: Chiropractic antivaccination arguments. J Manipulative Physiol Ther, 2005, 28. vsk, nro 5, s. 367–73. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Johnson C, Baird R, Dougherty PE et al.: Chiropractic and public health: current state and future vision. J Manipulative Physiol Ther, 2008, 31. vsk, nro 6, s. 397–410. Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ Cooper RA, McKee HJ: Chiropractic in the United States: trends and issues. Milbank Q, 2003, 81. vsk, nro 1, s. 107–38.
  35. ↑ Historiaa Suomen Kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  36. ↑ Kiropraktikon koulutus Suomen Kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  37. ↑ engl. vertebral subluxation
  38. ↑ engl. innate intelligence)
  39. ↑ Joseph C. Keating, Jr., Keating JC Jr: ”A brief history of the chiropractic profession”, Principles and Practice of Chiropractic, s. 23–64. 3rd painos McGraw-Hill, 2005. ISBN 0-07-137534-1
  40. ↑ Joseph C. Keating, Jr., PhD. Commentary: The Meanings of Innate. J Can Chiropr Assoc 2002; 46(1)
  41. ↑ Gay R. E., Nelson C. F. (2003). "Chiropractic philosophy". in Wainapel SF, Fast A (toim.). Alternative Medicine and Rehabilitation: a Guide for Practitioners. New York: Demos Medical Publishing. ISBN 1-888799-66-8.
  42. ↑ a b Kaptchuk TJ, Eisenberg DM: Chiropractic: origins, controversies, and contributions. Archive of Internal Medeicine, 1998, 158. vsk, nro 20, s. 2215–24. PubMed:9818801 Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ Jaroslaw P. Grod, DCa, David Sikorski, DCb, Joseph C. Keating Jr, PhDc: Unsubstantiated claims in patient brochures from the largest state, provincial, and national chiropractic associations and research agencies. J Manipulative Physiol, October 2001, 2001. vsk, nro 2001;24, s. 514-519. tiivistelmä. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Aku Heinonen: Simon Singh ja erävoitto pseudotieteestä Suomen Kuvalehti. 10.9.2010. Suomenkuvalehti.fi. Arkistoitu 26.9.2010. Viitattu 13.9.2010.
    • ”You might think that modern chiropractors restrict themselves to treating back problems, but in fact they still possess some quite wacky ideas.”
    • ”Such is the state of science, where sometimes even stating simple truths (like the fact that there’s no reliable evidence chiropractic can alleviate asthma in children) can bring the wrath of the antiscience crowd.”
  45. ↑ Robert Capps: Author Simon Singh Puts Up a Fight in the War on Science Wired.com. August 30, 2010. Condé Nast Digital. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Mootz RD, Shekelle PG: ”Content of practice”, Chiropractic in the United States: Training, Practice, and Research, s. 67–91. Rockville, MD: Agency for Health Care Policy and Research, 1997. AHCPR Pub No. 98-N002.
  47. ↑ Mitä vastaanotolla tapahtuu Suomen kiropraktikkoliitto ry. Arkistoitu 23.1.2007. Viitattu 9.7.2009.
  48. ↑ Gregory D. Cramer, Kim Ross, P. K. Raju, Jerrilyn Cambron, Joe A. Cantu, Preetam Bora: Quantification of Cavitation and Gapping of Lumbar Zygapophyseal Joints During Spinal Manipulative Therapy. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, 1.10.2012, 35. vsk, nro 8, s. 614–621. doi:10.1016/j.jmpt.2012.06.007 ISSN 0161-4754 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  49. ↑ Millaisia potilaita kiropraktikko hoitaa? Suomen kiropraktikkoliiton. Arkistoitu 20.3.2007. Viitattu 22.4. 2009.
  50. ↑ Tapauskertomuksia Suomen kiropraktikkoliiton. Arkistoitu 9.5.2007. Viitattu 22.4. 2009.
  51. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tf ei löytynyt
  52. ↑ Mitä tarkoittaa nikamalukko? www.terve.fi. 14.10.2016. Viitattu 9.4.2022.
  53. ↑ E Ernst, P H Canter: A Systematic Review of Systematic Reviews of Spinal Manipulation. Journal of the Royal Society of Medicine, 1.4.2006, nro 4, s. 192–196. doi:10.1177/014107680609900418 ISSN 0141-0768 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  54. ↑ Paul Posadzki, Edzard Ernst: Spinal manipulation: an update of a systematic review of systematic reviews. The New Zealand Medical Journal, 12.8.2011, nro 1340, s. 55–71. PubMed:21952385 ISSN 1175-8716 Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ Maailman terveysjärjestö
  56. ↑ Ernst E: Adverse effects of spinal manipulation: a systematic review. Journal of the Royal Society of Medicine, 2007, 100. vsk, nro 7, s. 330–8. Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Anderson-Peacock E, Blouin JS, Bryans R et al.: Chiropractic clinical practice guideline: evidence-based treatment of adult neck pain not due to whiplash. Journal of Canadian Chiropractic Association, 2005, 49. vsk, nro 3, s. 158–209. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
    Anderson-Peacock E, Bryans B, Descarreaux M et al.: A clinical practice guideline update from The CCA•CFCREAB-CPG. J Can Chiropr Assoc, 2008, 52. vsk, nro 1, s. 7–8. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
  58. ↑ Olavi Airaksinen, dosentti, ylilääkäri: Onko manipulaatiohoito vaikuttavaa?. (Pääkirjoitus) Duodecim, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.4.2009.
  59. ↑ Nikamavaltimo ja niskan manipulaatio, osa 2 – Testaamisesta ja verenkierron muutoksista – Mind the Movement mindthemovement.net. Viitattu 15.12.2022.
  60. ↑ Risto K. Järvinen: Miksi ihmeessä käytämme uskomushoitoja? Skepsis-lehti
  61. ↑ Chapman-Smith DA, ((Cleveland CS III)): ”International status, standards, and education of the chiropractic profession”, Principles and Practice of Chiropractic, s. 111–34. 3rd painos McGraw-Hill, 2005. ISBN 978-0-07-137534-4
  62. ↑ Lääkärit suhtautuvat kriittisesti uskomushoitoihin. Suomen LääkäriLehti 39/2016. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/04/27/832/sll392016-2446.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiropraktiikka.


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiropraktiikka&oldid=21472753”