Kauna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Kauna on myös filosofinen käsite ja kasvin osa.
Kauna
The Grudge
Ohjaaja Takashi Shimizu
Käsikirjoittaja Stephen Susco
Tuottaja Takashi Shimizu
Robert G. Tapert
Doug Davison
Taka Ichise
Säveltäjä Christopher Young
Kuvaaja Katsumi Yanagishima
Hideo Yamamoto
Leikkaaja Jeff Betancourt
Pääosat Sarah Michelle Gellar
Jason Behr
William Mapother
Clea DuVall
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Sony Pictures Entertainment
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 22. lokakuuta 2004
Suomi 7. tammikuuta 2005
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, japani
Budjetti 10 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria
Seuraaja Kauna 2
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Kauna (tai The Grudge – kirous, alkuperäisnimeltään The Grudge) on Takashi Shimizun ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka sai ensi-iltansa 22. lokakuuta 2004. Se perustuu Shimizun itse ohjaamaan japanilaiseen elokuvaan Ju-On: The Grudge (2003). Elokuvalle on tehty kaksi jatko-osaa, Kauna 2 vuonna 2006 ja Kauna 3 vuonna 2009. Elokuvaa on parodioitu elokuvassa Scary Movie 4.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Karen (Sarah Michelle Gellar) on hoitoalalla oleva opiskelija, joka muuttaa Tokioon poikaystävänsä Dougin (Jason Behr) työn perässä. Hän saa pestin amerikkalaisen vanhan rouvan hoitajana. Nainen asuu aikuisten lastensa talossa, jossa on aikaisemmin tapahtunut murha. Taloa tutkiessaan Karen löytää yläkerrasta vanhan, umpeen teipatun kaapin. Karen kuulee ääniä kaapista ja avaa sen. Kaapissa istui poika, jolla oli kissa sylissään. Karen soittaa paikalle poliisit, jotka löytävät Karenin kauhusta kankeana ja vanhan naisen kuolleena.

Myöhemmin Karenille paljastuu japanilaisen perheen isän lukeneen vaimonsa päiväkirjaa ja saaneen selville tämän rakastuneen toiseen mieheen. Isä oli tappanut vaimonsa sekä poikansa ja tämän kissan. Naisen nimi oli Kayako Saeki (Takako Fuji) ja pojan Toshio (Yuya Ozeki). Murrettuaan naisen niskan, hukutettuaan pojan ja heitettyään kissan seinään, mies vei vaimonsa ruumiin muoviin käärittynä talon ullakolle, ja hirtti itsensä. Syvän vihan ja kaunan vallassa kuolleet Kayako ja Toshio jäivät kummittelemaan taloon (”Jos joku kuolee suuren raivon otteessa, kirous syntyy. Kirous kerääntyy tuohon kuolinpaikkaan. Jos joku kohtaa sen, hän tuhoutuu sen raivosta”)

Karen saa tietää, että kaikki talossa kävijät kuolevat parin viikon sisällä saapumisestaan. Kayakon paikalla ollessa, hänellä on tapana pitää narisevaa kurkusta tulevaa ääntä. Ääni on sama, jota hän piti yrittäessään hengittää niska murtuneena. Toshiolla on tapana matkia kissan voimakasäänistä mau'untaa.

Myöhemmin Karen palaa taloon ja kohtaa Kayakon, joka tappaa Karenin poikaystävän. Karen ottaa sytyttimen Dougin taskusta ja potkaisee nurin bensiinikanisterin, jolloin bensiini leviää lattialle. Hänen ollessa heittämässä palavan sytyttimen bensiiniin, paikalle ilmestyy yhtäkkiä Kayako, joka yrittää estää Karenia heittämästä sytytintä. Lopulta Karen saa sytyttimen heitettyä bensiiniin sytyttäen talon tuleen. Sairaalassa Karen kuulee, että talo saatiin pelastettua palolta ja hän suree Dougin ruumiin luona. Yhtäkkiä Kayako ilmestyy Karenin taakse. Karenin kääntyessä Kayako päästää tutun kuolemanäänen, ja elokuva päättyy silmänkantamaan heidän välillään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Sarah Michelle Gellar  Karen  
 Jason Behr  Doug  
 William Mapother  Matthew  
 Clea DuVall  Jennifer  
 KaDee Strickland  Susan  
 Grace Zabriskie  Emma  
 Bill Pullman  Peter  
 Rosa Blasi  Maria  
 Ted Raimi  Alex  
 Ryo Ishibashi  Nakagawa  
 Yôko Maki  Yoko  
 Yuya Ozeki  Toshio  

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä elokuva on atmosfääriltään ehjä mutta tarinaltaan epälooginen, ja haamut ilmaantuvat kovin satunnaisesti ja motivoimattomasti. ”Kaunassa kauhua lietsotaan käyttövoimaksi pelkästään kauhun takia ja sitä tietä luiskahdetaan tusinakaavaan, jossa esteiden raivaaminen jatko-osan tieltä muodostuu sisällön tasapainottamista tärkeämmäksi tavoitteeksi.” [1]

  1. Maskula, Tapani: Pahojen henkien riivaamat Turun Sanomat. 8.1.2005. Arkistoitu 18.4.2019. Viitattu 16.4.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]