Karl Faulmann

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl Faulmann

Johann Christoph Karl Faulmann[1] (24. kesäkuuta 1835 Halle (Saale)28. kesäkuuta 1894 Wien) oli pikakirjoittaja ja tietokirjailija.[2] Hän vaikutti merkittävästi saksankielisten pikakirjoitusjärjestelmien kehitykseen[3] ja julkaisi useita tietokirjoja muun muassa kirjoitusjärjestelmistä ja pikakirjoituksesta.[2]

Karl Faulmann syntyi Hallessa vuonna 1835. Hän lopetti koulunkäynnin 13-vuotiaana ja meni latojaoppilaaksi kirjapainoon. Vuonna 1855 hän siirtyi latojaksi Wieniin, ja toimi myöhemmin myös pikakirjoituksen opettajana useissa kouluissa sekä vuodesta 1878 Wienin yliopiston pikakirjoituksen lehtorina.[2]

Faulmann pyrki 1860-luvulla uudistamaan Gabelsbergerin pikakirjoitusjärjestelmää, sekä sovittamaan yhteen Gabelsbergerin ja Stolzen järjestelmiä, mutta ei saavuttanut kummassakaan menestystä.[4] Hän laati oman järjestelmänsä, josta julkaistiin oppikirja vuonna 1875 nimellä Lehrbuch der Fonografie.[5] Järjestelmästä ei tullut kovin suosittua, mutta sen yhtenäinen vokaalienkuvaustapa lainattiin lähes sellaisenaan merkittäviin myöhempiin järjestelmiin: Schreyn järjestelmään, Stolze–Schreyhyn ja Saksan yhtenäisjärjestelmään.[3]

  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. (4. painos) Berliini: H. Apitz, 1940.
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. (2. osa) Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  • Weinmeister, Rudolf: Karl Faulmann. Teoksessa Neue Deutsche Biographie. (5. osa) Berliini: Duncker & Humblot, 1961. Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  1. Weinmeister
  2. a b c Johnen, s. 124
  3. a b Melin, s. 179
  4. Johnen, s. 125
  5. Johnen, s. 126

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]