Kankaanpää

Kankaanpää
vaakuna	sijainti
Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema kaupungintalo
Sijainti	61°48′15″N, 022°23′40″E
Maakunta	Satakunnan maakunta
Seutukunta	Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero	214
Hallinnollinen keskus	Kankaanpään keskustaajama
Perustettu	1865
– kauppalaksi	1967
– kaupungiksi	1972
Kuntaliitokset	Honkajoki (2021)
Kokonaispinta-ala	1 037,87 km² 111:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	1 021,24 km²
– sisävesi	16,63 km²
Väkiluku	12 473 81:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys	12,21 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	14,3 %
– 15–64-v.	57,1 %
– yli 64-v.	28,5 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	94,8 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	5,1 %
Kunnallisvero	9,10 % 106:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste	12,1 % (2024) [6]
Kaupunginjohtaja	Mika Hatanpää
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2021–2025[7]  • PS  • Kesk.  • SDP  • Kok.  • Vas.  • Vihr.  • KD	12 10 5 4 2 1 1
www.kankaanpaa.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kankaanpää on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kankaanpää kuuluu Pohjois-Satakunnan seutukuntaan.^[8] Kaupungissa asuu 12 473 ihmistä,^[2] ja sen pinta-ala on 1 037,87 km², josta 16,63 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 12,21 asukasta/km².

Kankaanpään vaakunan suunnitteli Carolus Lindberg ja se vahvistettiin vuonna 1951.^[9]

Kankaanpäässä sijaitsevat muun muassa kuntoutuskeskus Kunnonlähde Kankaanpää, Kuninkaanlähteen maauimala ja caravan-alue sekä Niinisalon varuskunta, jossa toimii muun muassa Porin prikaati.

Kankaanpään puukirkon suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel ja se valmistui vuonna 1839. Lisäksi Niinisalossa on vuonna 1965 valmistunut seurakuntatalo. Muita huomattavia rakennuksia ovat Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemat kaupungintalo (1967), seurakuntakeskus (1971) ja liikuntakeskus (1970−1975), johon kuuluu uimahalli, sekä arkkitehtitoimisto Kouvo & Partasen suunnittelemat Kankaanpään virastokeskus (1992) ja Kankaanpään taidekoulu (1995). Kankaanpään kaupungille myönnettiin vuonna 2000 Suomen Arkkitehtiliiton SAFA-palkinto pitkäjännitteisestä ja esimerkillisestä toiminnasta esteettisesti korkealuokkaisen ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristön hyväksi.

Kankaanpään naapurikunnat ovat Isojoki, Ikaalinen, Jämijärvi, Karvia, Kauhajoki, Parkano, Pomarkku, Pori, Sastamala ja Siikainen. Entisiä naapurikuntia ovat Ikaalisten maalaiskunta, Lavia ja Suodenniemi.

Honkajoen kunta liitettiin Kankaanpäähän 1. tammikuuta 2021.^[10]

Eri puolilta Kankaanpäätä on tehty useita kivikautisia, mutta vain vähän pronssi- ja rautakautisia esinelöytöjä. Vakituisia esihistoriallisia asuinpaikkoja ei sen sijaan ole löytynyt. Pysyvä asutus alueelle syntyi idästä käsin 1500-luvulla, jolloin muodostui kymmenkunta uudistaloa. Seuraavalla vuosisadalla asutus ei sanottavasti kasvanut, mutta 1700-luvulla se alkoi tihentyä nopeasti, kuten tapahtui muuallakin Pohjois-Satakunnassa. Vuonna 1805 Kankaanpään väkiluku oli 2 028 henkeä ja vuonna 1850 jo yli kaksinkertainen, 4 568 henkilöä.^[11]

Kankaanpää kuului aikaisemmin (ks. Kyrön pitäjä) Ikaalisiin, johon kuuluvaksi saarnahuonekunnaksi se muodostettiin vuonna 1737. Omaksi seurakunnakseen Kankaanpää tuli vuonna 1841, ja siitä on myöhemmin erotettu Hongonjoki (nyk. Honkajoki) ja Karvia. 1930-luvulla rautatien rakentaminen ja varuskunnan perustaminen Kankaanpäähän edistivät Kankaanpään nousua seutunsa monipuoliseksi palvelukeskukseksi.^[12] Kankaanpäästä tuli kauppala vuonna 1967 ja kaupunki vuonna 1972. Kankaanpää oli osa Kyrön muinaispitäjää ennen Ikaalisten Kyrön irtautumista 1640-luvulla. Kyrön keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Kankaanpää kuuluu Ylä-Satakunnan murrealueeseen, joka kuuluu hämäläismurteisiin.^[13][14]

Sisällissodan aikana Kankaanpäässä sijaitsi valkoisten Satakunnan rintaman pääesikunta ja Porin rykmentin esikunta. Kunnan alueella ei käyty suuria taisteluja.^[11]

Viime sotien jälkeen Kankaanpäähän asutettiin Hiitolan siirtoväkeä.^[15]

Kankaanpää on aiemmin selvitellyt mahdollisuutta kuntaliitokseen Parkanon ja Jämijärven kanssa. Kaavailtu liitos olisi merkinnyt Kankaanpään siirtymistä Satakunnan maakunnasta Pirkanmaan maakuntaan. Nämä kolme kuntaa ovat olleet osa Ikaalisten emäpitäjää, Ikaalisten Kyröä. Kankaanpäässä, Jämijärvellä ja Parkanossa järjestettiin marraskuussa 2011 mielipidekysely kuntaliitoksesta. Vastausprosentti jäi 32 %:iin Kankaanpäässä. Vastanneista n. 60 % vastusti, 20 % kannatti ja 20 % ei osannut sanoa kantaansa. On esitetty erilaisia kantoja lopputuloksesta. Liitosselvitys raukesi Parkanon vetäydyttyä hankkeesta. Sittemmin on tehty kaksi selvitystä: laajemmin nykyisen Pohjois-Satakunnan ja kahdenvälisesti Lavian kesken. Kummatkin hankkeet kariutuivat toistaiseksi. Lavia oli kriisikuntalain pakkoliittämisen alla talousperusteilla ja liitettiin valtioneuvoston päätöksellä Poriin.

Kankaanpää sijaitsee Satakunnan maakunnan pohjoisosassa ja rajoittuu osittain Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntiin. Kankaanpään maasto on enimmäkseen melko alavaa ja korkeuserot ovat pieniä. Itäosaa hallitsee kuitenkin selvästi korkeammalla oleva Hämeenkankaan ja Pohjankankaan muodostama harjujakso. Hämeenkangas ulottuu korkeimmillaan lähes 140 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjankankaan korkein kohta Kankaanpään alueella on 152 metrin korkeuteen yltävä Pukkiharston harjanne keskellä ampumakenttää. Harjujakson molemmin puolin on laajoja soita, joista osa on käytössä turvetuotantoalueina. Suot ovat tyypiltään pääosin ns. kermikeidassoita, joille on ominaista kuperapintainen keskiosa sekä vuorottelevat kuivat räme- ja vetiset nevaosat. Soiden reunaosat ovat rämeitä ja korpia, jotka muuttuvat vähitellen metsiksi.^[11]

Harjujakso muodostaa myös merkittävän vedenjakajan. Sen länsipuolelta vedet laskevat osittain suoraan Karvianjokeen, osa kiertää Lavian Karhijärven kautta. Harjujakson itäpuolelta vedet taas virtaavat Jämijärven kautta Kyrösjärveen ja edelleen Siuron kautta Kuloveteen ja Kokemäenjokeen. Kankaanpään huomattavimpia järviä ovat Venesjärvi, Ruokojärvi, Verttuunjärvi ja Valkiajärvi.^[11]

Kankaanpäässä vallitsee lämpötiloiltaan ääripäinen, mutta sademääriltään erittäin kostea ilmasto. Kankaanpään Niinisalo onkin todettu yhdeksi Suomen sateisimmista paikoista, sillä esimerkiksi vuoden 1995 kasvukaudella siellä satoi yhteensä 571 mm.^[16] Kasvukausi kestää Kankaanpäässä toukokuun alkupuolelta lokakuun 10. päivän tienoille ja sen tehoisan lämpösumman kertymä on keskimäärin noin 1 100 °Cvrk.^[16]

Kankaanpään ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −2,6 −2,6 1,7 8,3 15,1 19,3 21,9 20,1 14,4 7,3 2,2 −0,8 ka. 8,7 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −8,4 −9,2 −6,3 −1,2 3,9 8,6 11,9 10,7 6,4 1,5 −2,2 −5,8 ka. 0,8 Vrk:n keskilämpötila (°C) −5,4 −5,9 −2,3 3,3 9,5 14,0 16,8 15,2 10,1 4,3 0,0 −3,2 ka. 4,7 Sademäärä (mm) 50 39 35 32 41 72 84 68 66 72 60 56 Σ 675 Sadepäivät (d) 11 9 8 7 7 10 10 10 9 11 11 12 Σ 115 L ä m p ö t i l a −2,6 −8,4 −2,6 −9,2 1,7 −6,3 8,3 −1,2 15,1 3,9 19,3 8,6 21,9 11,9 20,1 10,7 14,4 6,4 7,3 1,5 2,2 −2,2 −0,8 −5,8 S a d a n t a 50 39 35 32 41 72 84 68 66 72 60 56 Lähde: 1991-2020 lämpötilatilastot - Ilmatieteen laitos 1991-2020 sadetilastot - Ilmatieteen laitos

Valtatie 23 Porista Parkanon kautta Joensuuhun ja kantatie 44 Sastamalasta Kauhajoelle risteävät Kankaanpään keskustan ulkopuolella. Liikenteellisesti tärkeä on myös seututie 261 Niinisalosta Ikaalisiin, jossa se liittyy Tampereelle vievään valtatie 3:een. Tie Parkanosta Poriin rakennettiin 1823 (nykyinen valtatie 23). Kankaanpäästä on matkaa Poriin 52 kilometriä ja Tampereelle 90 kilometriä.

Kankaanpään kautta kulki muinoin (noin vuodesta 1600 alkaen) tärkeä Kyrönkankaan maantie Hämeestä Pohjanmaalle. Tie on edelleen olemassa ja Hämeenkankaalla enimmäkseen vapaasti kuljettavissa. Sen sijaan Pohjankankaalla tie kulkee osin ampumakentällä. Kyrönkankaantie Hämeenkyröstä Kauhajoelle on vanha valtaväylä, joka on ollut yksi valtakunnan pääteistä ja aikanaan ainut kesäaikaan kuljettava yhteys Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on toiminut sekä postitienä että nuijasodan, isonvihan ja Suomen sotien aikaisena sotatienä. Alkujaan väylä on syntynyt keskiajalla eränkäynnin maakuljetusten yhteydessä. Jo tuolloin se lienee kulkenut suunnilleen samalla kohtaa, kuin missä tapaamme sen vanhimmissa kartoissa 1650-luvulta.^[11]

Kankaanpään kautta kulkee myös vuonna 1938 valmistunut Pori–Haapamäki-rautatie, jonka merkitys kuitenkin väheni oleellisesti uuden Tampereen–Seinäjoen radan valmistuttua 1970-luvun alussa. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema Kankaanpään rautatieaseman asemarakennus valmistui vuonna 1933, jolloin junaliikenne Porista Kankaanpäähän alkoi, ja samojen piirustusten mukaan rakennettiin Parkanon (nykyisen Kairokosken) (1934) ja Virtain rautatieasemat (1936) samalla rataosalla. Kankaanpään alueella sijaitsivat Kankaanpään ja Niinisalon asemien lisäksi Veneskosken ja Hapuojan seisakkeet. Henkilöjunaliikenne radalla lakkautettiin vuonna 1981 ja Kankaanpään ja Porin välinen rataosuus poistettiin kokonaan käytöstä vuonna 1985. Kankaanpään ja Niinisalon välisen rataosan kunnossapito lopetettiin vuonna 2001. Radalla on ajoittain sotilaskuljetuksia Niinisalon ja Parkanon välillä. Nykyisin lähin henkilöliikenteen rautatieasema sijaitsee Tampere–Seinäjoki-radalla Parkanossa.^[17]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2022 lopussa Kankaanpäässä oli 12 528 asukasta, joista 8 674 asui taajamissa, 3 734 haja-asutusalueilla ja 120:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kankaanpään taajama-aste on 69,9 %. Kankaanpään taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:^[19]

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2022)
1	Kankaanpään keskustaajama	7 644
2	Honkajoen kirkonkylä	703
3	Niinisalo	327

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Justeeri, Jyllinmäki, Jyränkylä, Järventausta, Kirnukallio, Koskenoja, Käpylä, Kärki, Lohikko, Lorvikylä, Makkaramäki, Mettälänkangas, Myllymäki, Pansia, Reima, Tapala.^[11]

Ala-Honkajoki, Hapua, Jyränkylä, Korvaluoma-Karhusaari, Kyynärjärvi, Lohikko, Narvi, Niinisalo, Santaskylä, Taulunoja, Venesjärvi, Veneskoski, Verttuu ja Vihteljärvi.

Antila, Katko, Lauhala, Paasto, Vataja, Pappila, Mämminmaa, Pukara, Perämaa, Jyllinkoski, Rynkäinen ja Vahonkylä.

Kankaanpäässä siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alussa 1974. Kaupungissa on seitsemän peruskoulun alakoulua, mukaan lukien Kangasmetsän koulu (erityiskoulu) ja Pohjanlinnan koulu (yläkoulu). Lukiokoulutusta tarjoaa Kankaanpään yhteislyseo ja ammatillista koulutusta Sataedu Kankaanpää.

Myös korkeakouluopintojen suorittaminen on mahdollista Kankaanpäässä. Perinteikkäästä Kankaanpään taidekoulusta eli SAMK Kuvataide Kankaanpään yksiköstä on valmistunut taiteilijoita jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Nykyisin SAMKista voi valmistua sekä AMK- että Ylempi AMK (Master) -tutkintoihin. Kankaanpään Opistolla on erittäin monipuolinen koulutustarjonta sekä erilaisia opiskelumahdollisuuksia. Opiskelu voi tapahtua kokoaikaisesti, työn ohessa, oppisopimuksella tai suorittamalla näyttötutkinto. Yhteistyö Itä-Suomen, Jyväskylän sekä Turun yliopistojen kanssa mahdollistaa myös avoimen yliopiston kurssien suorittamisen Kankaanpään Opistossa.

Kankaanpään musiikkiopisto on vuonna 1965 perustettu Kankaanpään kaupungin ylläpitämä oppilaitos, joka antaa taiteen perusopetusta musiikin laajan oppimäärän mukaisesti kahdeksan kunnan alueella (Honkajoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Pori, Merikarvia, Pomarkku ja Siikainen).

Kansalaisopistotoimintaa toteuttaa Petäjä-opisto, joka on seudullinen kansalaisopisto Kankaanpään, Karvian, Kihniön, Parkanon ja Pomarkun kunnissa.

Kankaanpään perinteinen valtalaji on pesäpallo. Paikallinen seura tunnetaan nimellä Kankaanpään Maila. Naisten pesäpallojoukkue on nimeltään Majuttaret.

Muita kankaanpääläisiä seuroja ovat Kankaanpään Uimarit, Kankaanpään Suunnistajat, Kankaanpään seudun Leisku ja Kankaanpään Urheilijat, Kankaanpään Voimistelijat, Kankaanpään Jääkarhut, Kankaanpään Pallo, Kankaanpään Nyrkkeilijät ja Kankaanpään Ampumaurheilijat.

Kankaanpään liikuntakeskuksessa on uimahalli, palloiluhalli, tilat kamppailulajeille ja voimailuun, jäähalli, pesäpallo- ja yleisurheilustadionit, tenniskenttä, padelkenttä, skeittipuisto, hiekka- ja tekonurmipohjaisia harjoituskenttiä, ulkokuntosali ja pururata sekä talvisin hiihtoladut ja luistelukenttä.^[20]

Pirkan Hiihto on hiihdetty Kankaanpään Niinisalosta Ylöjärven Teivoon vuodesta 1955.^[21]

Jukolan viesti on järjestetty Niinisalossa vuonna 1975.^[22]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kankaanpäässä on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta:^[23]

• Kankaanpään seurakunta

Vuonna 2019 siihen liitettiin Honkajoen ja Jämijärven ja 2023 Karvian ja Siikaisten seurakunnat.^[24]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kankaanpään alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.^[25] Evankelis-luterilaisen kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimivat herännäisyys^[26] ja evankelisuus^[27]. Aiemmin seudulla on vaikuttanut myös hyppyherätyksestä kehittynyt rukoilevaisuus, jonka merkittäviä saarnaajia oli kankaanpääläinen Matti Pukanhaava.^[28] Naispappeutta vastustava Niinisalon kappeliyhdistys on siirtynyt SLEY:n messuyhteisöksi.^[29] Luther-säätiön piiriin kuuluu osuuspankin alakerrassa kirkkoa pitävä Pyhän Simeonin luterilainen seurakunta.^[30] Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Kankaanpäässä toimivat noin 210 jäsenen Kankaanpään helluntaiseurakunta ja Honkajoen helluntaiseurakunta.^[31][32] Kankaanpäässä toimii myös Suomen vapaakirkkoon kuuluva Kankaanpään Vapaaseurakunta.^[33] Jehovan todistajilla on seurakunnat ja valtakunnansalit Kankaanpäässä ja Honkajoella^[34].

Kankaanpäässä sijaitseva Taidekehä on yli sadan pysyvästi kaupunkimiljööseen sijoitetun taideteoksen vähitellen täydentyvä kokonaisuus. Taidekehään voi tutustua kävelemällä Taidepolkua tai vaikka lenkkeilemällä kehän ympäri. Taidekehällä on yli sata teosta, jotka ovat syntyneet taidekoulun, kaupungin ja taideyhdistyksen yhteistyöllä.

Kankaanpäässä sijaitsee myös Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikkö, joka tunnetaan paremmin Kankaanpään taidekouluna. Oppilaitoksella on pitkä ja vaikuttava historia, joka lähtee 1950–60-luvun taitteesta, jolloin Kankaanpää oli jo virkeä kuvataiteen keskus.^[35]

Kankaanpään kaupunginmuseo sijaitsee Niinisalossa, entisessä koulurakennuksessa. Kulttuurihistoriallisen osaston ohella kokonaisuuteen kuuluvat taide- ja varuskuntamuseo-osastot.

Kankaanpäässä on järjestetty vuodesta 1997 lähtien valtakunnallinen nuorisoteatteritapahtuma Ramppikuume 13–20-vuotiaille nuorille.^[36] Kaupungin ohella järjestäjänä on Suomen Nuorisoseurojen Liitto.

Veneskosken kesäteatterissa esitetään vuosittain Veneskosken kyläyhdistyksen tai Kankaanpään Nuorisoseuran tuottama näytelmä.

”Hörhiäinen” on kankaanpääläisten oma nimitys aktiiviselle ja energiselle paikkakuntalaiselle, joka saa aikaan hyvää toimintaa ja tekee töitä yhteisen hyvän eteen. Hän on kankaanpääläisen hyvinvointitekemisen symboli. Vuoden Hörhiäinen valitaan aina elokuun lopussa järjestettävän Hörhiäisviikon yhteydessä.^[37]

Kankaanpään perinnejuoma on hämäläisistä juurista johtuen sahti ja perinneruoka ristavelli eli ruisjauhoilla suurustettu hernekeitto. Muiksi pitäjänruoiksi nimettiin Kankaanpäässä 1980-luvulla lampaanviulu ja höystöperunat^[38]. Kankaanpäähän on perustettu oma sahtiseura 2000-luvulla edistämään perinteen säilymistä ja kehittymistä.

Kankaanpää on ollut merkittävä käsityökulttuurin keskus. Puu- ja nahkakäsityötaidot jalostuivat valtakunnallisesti merkittäväksi kenkäteollisuuden keskittymäksi.

Paikkakunnalla ilmestyy myös paikallislehti Kankaanpään Seutu.

Kankaanpään alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Kankaanpään murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen pohjoisryhmään, joka on lähellä eteläpohjalaisia murteita.^[39]

• Helsinki 271 km
• Turku 175 km
• Tampere 95 km
• Pori 54 km
• Jyväskylä 210 km
• Hämeenlinna 170 km
• Vaasa 180 km

• Bollnäs (Ruotsi)
• Flekkefjord (Norja)
• Gagra (Georgia)
• Misburg-Hannover (Saksa)
• Morsøn kunta (Tanska)

• Kankaanpää-palkinto
• Viidentienristeys
• Luettelo Kankaanpään julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I (1996), Pentti Papunen, s. 161–165

• Kankaanpään kaupungin verkkosivut
• Tilastokeskus – Kankaanpään avainluvut