Kalevi Aho

Kalevi Aho
Kalevi Aho vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. maaliskuuta 1949 (ikä 75) Forssa
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit	ooppera ja sinfonia
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Kalevi Ensio Aho (s. 9. maaliskuuta 1949 Forssa) on suomalainen säveltäjä.^[1] Aho on kansainvälisesti tunnettu merkittävänä sinfonikkona ja konserttosäveltäjänä. Sävellystyönsä ohella hän on osallistunut Suomessa käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.^[2]

Aho opiskeli aluksi luonnontieteitä mutta päätti 1960-luvun loppupuolella keskittyä musiikkiin. Aho opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran johdolla vuosina 1969–1971 ja jatkoi opintojaan Länsi-Berliinissä Boris Blacherin johdolla vuosina 1971–1972.^[3]

Vuonna 1974 Aho toimi Sibelius-Akatemian määräaikaisena lehtorina ja vuosina 1974–1988 Helsingin yliopiston musiikkitieteen lehtorina. Hän oli Sibelius-Akatemian määräaikainen sävellyksen professori vuosina 1988–1993.^[3] Aho nousi julkisuuteen varhaisemmin kuin monet muut ikäpolvensa säveltäjät. Hänellä oli jo 24-vuotiaana peräti neljä sinfoniaa teosluettelossaan. Hän sai 1970-luvulla suosiota uusklassistisilla sävellyksillään, mutta hieman myöhemmin hän muutti tyyliään modernismiin ja postmodernismiin.

2000-luvulla Ahon musiikki alkoi saada jalansijaa myös kansainvälisesti, mistä kertovat muun muassa useat tilausteokset ulkomaisilta solisteilta ja orkestereilta. Tähän kehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti Ahon asema Sinfonia Lahden nimikkosäveltäjänä 1990-luvulta asti (kunniasäveltäjä vuodesta 2011), ja tästä seuranneet lukuisat sinfonioiden ja konserttojen levytykset BIS-levy-yhtiölle.

Sharon Bezaly tilasi Aholta huilukonserton vuonna 2002. Vuonna 2004 kantaesitettiin Ahon konsertto kahdelle sellolle Manchesterin sellofestivaalien tilauksesta. Martin Fröstin kantaesitti Lontoossa vuonna 2006 klarinettikonserton. Valtaisan menestyksen sai alun perin Colin Currielle sävelletty lyömäsoitinkonsertto Sieidi (2010), josta on sittemmin tullut eniten esitetty suomalainen soitinkonsertto Sibeliuksen viulukonserton jälkeen.^[4]

Aho on saanut työstään useita koti- ja ulkomaisia tunnustuksia, muun muassa Léonie Sonningin sävellyspalkinnon vuonna 1974, Henrik Steffens -palkinnon vuonna 1990 ja berliiniläisen Stiftung Kulturfondsin työskentelyapurahan vuonna 1998. Pro Finlandia -mitalin Aho sai vuonna 1999. Aho on toiminut useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen Säveltäjät ry:n johtokunnan jäsenenä (1975–1979, 1983–1989 ja 1997–2005), Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä (1996–2005) ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana (2000–2018).^[3]

Ahon tärkeimpiä teoksia lienevät hänen kahdeksantoista sinfoniaansa, joista ensimmäinen valmistui vuonna 1969. Aho on mielellään puhunut teostensa yhteydessä ”psykologisesta kehityskaaresta”, mikä sivuaa yhtä postmodernin musiikin keskeistä piirrettä, kerronnallisuutta. Postmodernismiin Ahon kytkevät myös erilaiset tyylisitaatit: esimerkiksi seitsemännessä sinfoniassa eli Hyönteissinfoniassa kuullaan muistumia muun muassa marssista, valssista ja jopa tangosta ja foxtrotista.

Ahon musiikille on tyypillistä laajakaarinen ja lineaarinen polyfoninen sävellystekniikka. Ahon myöhemmässä tuotannossa on näkynyt lisäksi vaikutteita Euroopan ulkopuolisten klassisten musiikkikulttuurien musiikista. Esimerkiksi 14. sinfoniassa (Rituaaleja) lähes solistisessa asemassa ovat etniset lyömäsoittimet darbuka ja djembe. Oboekonsertossa hän on käyttänyt erästä arabialaista, mikrointervalleja sisältävää sävelasteikkoa ja teoksen toinen osa perustuu arabialaiseen rytmiin. Orkesteriteoksen Minea muoto muistuttaa puolestaan intialaisten raagojen muotoa. Itämaiseen musiikkiin assosioituvat monimutkaiset toistuvat rytmikuviot vallitsevat myös 15. sinfonian toista ja neljättä osaa. 18. sinfoniassa (2023) tietyt kohdat lähestyvät puolestaan minimalismia.

Toinen innoituksen lähde on ollut muinaispohjoismainen šamanismi, joka on innoittanut muun muassa lyömäsoitinkonserttoa Sieidi. ^[5]

Aho tunnetaan orkestroinnin taitajana, ja hän on tehnyt useita sovituksia muiden säveltäjien teoksista (muun muassa Modest Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja Martti Talvelalle).

Sävellystyön ohella Aho on tehnyt kolumneja useisiin lehtiin ja julkaissut muun muassa esseekokoelmat Taiteilijan tehtävät postmodernissa yhteiskunnassa (1992) sekä Taide ja todellisuus (1997). Yhteiskunnallisten tekstien lisäksi hän on julkaissut säveltäjä Uuno Klamin elämäkerran yhdessä Marjo Valkosen kanssa sekä useita musiikkitieteellisiä kirjoja ja artikkeleita.

• Avain (1978–1979; libretto Juha Mannerkorpi; ke. Helsinki 4. syyskuuta 1979; saksankielinen ke. Hampuri 4. marraskuuta 1981)
• Hyönteiselämää (1985–1987; libretto säveltäjä, Josef ja Karel Čapekin näytelmän Ze života hmyzu (1921) pohjalta; ke. Helsinki 27. syyskuuta 1996)
• Salaisuuksien kirja (1998; päätösosa Rechbergerin–Kortekankaan–Ahon trilogiasta Aika ja uni; libretto P. Rintala ja säveltäjä; ke. Savonlinna 17. heinäkuuta 2000)
• Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1995–1999; libretto säveltäjä J. Mannerkorven kuunnelman pohjalta; ke. Helsinki 8. helmikuuta 2001; saksankielinen ke. Lyypekki 8. helmikuuta 2002)
• Frida y Diego (2012–2013; espanjankielinen libretto Maritza Nuñez; ke. Helsinki 17. lokakuuta 2014; Moskova Pokrovskin kamariooppera 18. marraskuuta 2017)

• Sinfonia nro 1 (1969)
• Sinfonia nro 2 (1970/1995)
• Sinfonia nro 3 Sinfonia concertante viululle ja orkesterille (1971/1973)
• Sinfonia nro 4 (1972–1973)
• Sinfonia nro 5 (1975–1976)
• Sinfonia nro 6 (1979–1980)
• Sinfonia nro 7 Hyönteissinfonia (1988)
• Sinfonia nro 8, uruille ja orkesterille (1993)
• Sinfonia nro 9 Sinfonia concertante nro 2 pasuunalle ja orkesterille (1993–1994)
• Sinfonia nro 10 (1996)
• Sinfonia nro 11, 6 lyömäsoittajalle ja orkesterille (1997–1998)
• Sinfonia nro 12 Luosto suurelle sinfoniaorkesterille, kamariorkesterille, 11 tunturimuusikolle ja 2 laulusolistille (2002–2003)
• Sinfonia nro 13 Sinfonisia luonnekuvia (2003)
• Sinfonia nro 14 Rituaaleja darabukalle, djembelle, gongeille, tam-tamille ja kamariorkesterille (2007)
• Sinfonia nro 15 (2009–2010)
• Sinfonia nro 16, 60 jouselle, 4 lyömäsoittajalle ja mezzosopraanolle (2013–2014, teksti Gertrud Kolmarin Die Fahrende)
• Sinfonia nro 17 Sinfonisia freskoja (2017). Teoksen kolme osaa voidaan esittää myös erillisinä sinfonisina runoina: I. Syvyydestä; II. Scherzo macabre; III. Kaukaisia lauluja
• Sinfonia nro 18 (2023)

• Kamarisinfonia nro 1, 20 jouselle (1976)
• Kamarisinfonia nro 2, 20 jouselle (1991–1992)
• Kamarisinfonia nro 3, alttosaksofonille ja 20 jouselle (1995–1996)

• Hiljaisuus (1982)
• Pergamon 4 resitoijalle, 4 orkesteriryhmälle ja uruille (1990)
• Syvien vesien juhla (1995)
• Tristia puhallinorkesterille (1999)
• Sinfoniset tanssit (Hommage á Uuno Klami) (2001)
• Nyt ylös sieluni. Koraalisovitus orkesterille (2001)
• Päiwä nyt ehtii ehtoollen. Koraalisovitus orkesterille (2002)
• Louhi. Runoelma nuoriso-orkesterille (2003)
• Lamu. Tilamusiikkia 10 trumpetille, 4 käyrätorvelle, 2 baritonitorvelle ja 2 tuuballe (2008)
• Minea. Concertante Music for Orchestra (2008)
• Historiallisia kuvia kamariyhtyeille ja kamariorkesterille (2009)
• Gejia. Chinese Images for Orchestra (2012)
• Maailman kaunein sointu nuoriso-orkesterille (2016)
• Kirje tuolle puolen jousiorkesterille (2018)

• Viulukonsertto nro 1 (1981)
• Sellokonsertto nro 1 (1983–1984)
• Kontrabassokonsertto (2005)
• Alttoviulukonsertto (alttoviululle ja kamariorkesterille) (2006)
• Sellokonsertto nro 2 (2013)
• Viulukonsertto nro 2 (2015)
• Konsertto erhulle ja kamariorkesterille (2024)

• Huilukonsertto (2002)
• Fagottikonsertto (2004)
• Kontrafagottikonsertto (2004–2005)
• Klarinettikonsertto (2005)
• Oboekonsertto (2007)
• Sopraanosaksofonikonsertto (sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille) (2014–2015)
• Tenorisaksofonikonsertto (2015)
• Bassoklarinettikonsertto (2018)
• Nokkahuilukonsertto (2020)
• Alttohuilukonsertto (alttohuilulle, bassohuilulle ja jousille) (2020–2021)
• Piccoloklarinettikonsertto Simplicius Simplicissimus (2021)

• Tuubakonsertto (2000–2001)
• Pasuunakonsertto (2010)
• Trumpettikonsertto (trumpetille ja puhallinorkesterille) (2011)
• Käyrätorvikonsertto (käyrätorvelle ja kamariorkesterille) (2011)
• Baritonitorvikonsertto (2022)

• Pianokonsertto nro 1 (1988–1989)
• Pianokonsertto nro 2 (pianolle ja jousiorkesterille) (2001–2002)
• Sieidi. Lyömäsoitinkonsertto (2010)
• Acht Jahreszeiten (Kahdeksan vuodenaikaa). Konsertto thereminille ja kamariorkesterille (2011)
• Patarumpukonsertto (2015)
• Harmonikkakonsertto (harmonikalle, jousiorkesterille ja fagotille) (2015–2016)
• Mearra. Kamarikonsertto harpulle ja jousiorkesterille (2016)
• Kitarakonsertto (kitaralle ja kamariorkesterille) (2018)
• Sonata concertante harmonikalle ja jousiorkesterille (tai jousikvintetille) (1984/2019)
• Konsertto kanteleelle, jousiorkesterille ja yhdelle lyömäsoittajalle (2023)

• Kaksoiskonsertto kahdelle sellolle (2003)
• Kellot. Konsertto saksofonikvartetille ja orkesterille (2008)
• Kaksoiskonsertto harpulle ja englannintorvelle (2014)
• Kaksoiskonsertto kahdelle fagotille (2016)
• Kolmoiskonsertto viululle, sellolle, pianolle ja kamariorkesterille (2018)
• Kaksoiskonsertto alttoviululle ja lyömäsoittimille (2020)
• Kaksoiskonsertto huilulle ja harpulle (2020)
• Kaksoiskonsertto viululle ja sellolle (2022)

• Sonata concertante harmonikalle ja jousikvintetille (1984/2019)

• Kvintetto oboelle ja jousikvartetille (1973)
• Kvintetto fagotille ja jousikvartetille (1977)
• Kvintetto huilulle, oboelle ja jousitriolle (1977)
• Kvintetto alttosaksofonille, fagotille, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle (1994)
• Kvintetto klarinetille ja jousikvartetille (1998)
• Kolme tangoa viululle, harmonikalle, kitaralle, pianolle ja kontrabassolle (1999)
• Kvintetto huilulle, viululle, 2 alttoviululle ja sellolle (2000)
• Puhallinkvintetto nro 1 (2006)
• Jousikvintetto Hommage à Schubert (2009)
• Kvintetto oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle (2013)
• Puhallinkvintetto nro 2 (2014)
• Berliner Bagatelle puhallinkvintetille (2018)
• Mysterium. Kvintetto pianolle vasemmalle kädelle ja jousikvartetille (2019)
• Kvintetto käyrätorvelle ja jousikvartetille (2019)

• Jousikvartetto nro 1 (1967)
• Jousikvartetto nro 2 (1970)
• Jousikvartetto nro 3 (1971)
• Kvartetto huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille (1982)
• Kimasen lento jousikvartetille (1998)
• Balladi huilulle, fagotille, sellolle ja pianolle (1999)
• HAHE neljälle sellolle (2008)
• Tango 60 jousikvartetille (2012)
• ARS neljälle sellolle (2012)
• EAREGBERG neljälle sellolle (2013)
• ERA neljälle sellolle (2013)
• La Violina neljälle viululle (2017)
• Kvartetto harmonikalle ja jousitriolle (2019)
• Jousikvartetto nro 4 (2021)
• Jousikvartetto nro 5 (2021)
• Sumussa jousikvartetille (2023)

• Viisi bagatellia huilulle, sellolle ja pianolle (2000)
• Laulu maasta oboelle, viululle ja uruille (2002)
• Trio klarinetille, alttoviululle ja pianolle (2006)
• Kumaus - trio harmonikalle, kontrabassolle ja kyömäsoittimille (2023)

• Hämärän laulu viululle ja harpulle (1984)
• Sonaatti oboelle ja pianolle (1985)
• Sonaatti kahdelle harmonikalle (1989)
• Nuppu huilulle ja pianolle (1991)
• Seitsemän inventiota ja postludi oboelle ja sellolle (1986/1998)
• Epilogi pasuunalle ja uruille (1998)
• Lamento kahdelle viululle (tai kahdelle alttoviululle) (2001)
• Quasi una fantasia käyrätorvelle ja uruille (2011)
• ER-OS viululle ja klarinetille (2015)
• Partita sellolle ja kitaralle (2016)
• Elegia kontrafortelle ja pianolle (2016)
• Lied oboelle ja pianolle (2017)
• Sonaatti sellolle ja pianolle (2019)
• Venematka (Barcarole) sellolle ja pianolle (2019)
• Nuku, lapsoseni - kehtolaulu alttoviululle ja pianolle (2021)
• Prologi ja Epilogi Stravinskin sarjaan Suite Italienne, viululle ja harmonikalle tai pianolle (2022)
• La Tombeau de J.K. viululle ja pianolle (2022)
• Fragen, duo kahdelle viululle (2022)
• Ruija huilulle, sellolle ja videolle (2023)

• Solo I viululle (1975)
• Solo II pianolle (1985)
• Solo III huilulle (1990–1991)
• Solo IV sellolle (1997)
• Solo V fagotille (1999)
• Solo VI kontrabassolle (1999)
• Solo VII trumpetille (2000)
• Solo VIII baritonitorvelle (2003)
• Solo IX oboelle (2010)
• Solo X käyrätorvelle (2010)
• Solo XI Hommage à Munir Bashir kitaralle (2013)
• Solo XII In memoriam EJR alttoviululle (2016)
• Solo XIII pasuunalle (2017)
• Solo XIV klarinetille (2018)
• Solo XV marimballe (2018)
• Solo XVI Ballade harpulle (2019)
• Solo XVII klavikordille (2020)
• Solo XVIII tuuballe (2021)

• 19 preludia (1965–1968)
• Pianosonaatti nro 1 (1980)
• Pianosonaatti nro 2 Hommage à Beethoven (2016)
• Seijaku no Uzu (Hiljaisuuden pyörre) pianolle vasemmalle kädelle (2021)

• Ludus solemnis (1978)
• In memoriam (1980)
• Kolme interludia (1993)
• Alles Vergängliche. Sinfonia uruille (2007)
• Päiwä nyt ehtii ehtoollen (koraalisovitus; 2015)
• Nyt ylös sieluni (koraalisovitus; 2015)
• Herr Gott, erhalt uns für unf für (koraalisovitus; 2017)

• Sooloviulusonaatti (1973)
• Harmonikkasonaatti nro 1 (1984–1989)
• Harmonikkasonaatti nro 2 Mustat linnut (1990)
• Nocturne huilulle (2002)
• In memoriam Pehr Henrik Nordgren viululle (2009)
• Viisi myyttistä kuvaa oboelle (2015)
• Kitarasonaatti (2019)
• Am Horizont sooloalttoviululle (2020)
• J.S. Bach - Kalevi Aho: Sarabande ja koraali marimballe (2022)
• Harmonikkasonaatti nro 3 (2022)
• Kolme kappaletta lapsiviulisteille (2023)

• Lasimaalaus naiskuorolle (1974; teksti Aila Meriluoto)
• Veet välkkyy taas mieskuorolle (1992; teksti Viljo Kojo)
• Mysteerio naiskuorolle (1994; teksti Maritza Nuñez)
• Ilo ja epäsymmetria; sarja sekakuorolle (1996; teksti Mirkka Rekola)
• Kolme Mawlana Rumin runoa sekakuorolle (2010; teksti Mawlana Rumi, suom. Jaakko Hämeen-Anttila)

• Kolme laulua elämästä tenorille ja pianoille (1977; teksti Raimo Lehmonen)
• Kyynikon paratiisi. Kabareelaulu tenorille ja 10 soittajalle (tai tenorille ja pianolle) (1991; teksti Esko-Pekka Tiitinen)
• Kiinalaisia lauluja, sopraanolle ja orkesterille (1997; muinaisten kiinalaisten runoilijoiden teksteihin)
• Kolme Bertrandin monologia baritonille ja orkesterille (1998; teksti Paavo Rintala ja Kalevi Aho)
• Kysymysten kirja, mezzosopraanolle ja kamariorkesterille (2006; teksti Pablo Neruda, suom. Katja Kallio)
• Sateen aikaan. Viisi laulua mezzosopraanolle ja jousikvartetille (2017; teksti Tuomas Anhava)
• Hauki ja naakka. Kaksi laulua baritonille ja harpulle tai pianolle (2020). 1. Hauen laulu (Aaro Hellaakoski); 2. Keltainen naakka (P. Mustapää)

• Kuoleman lauluja ja tansseja (Modest Musorgski; sovitus bassolle ja orkesterille 1984)
• J. S. Bach: Contrapunctus XI (teoksen orkestrointi 1984)
• Lauluseppele (Leevi Madetoja; kantaatin sovitus mieskuorolle a cappella 1987)
• Pyörteitä, 1. näytös (Uuno Klamin balettinäytöksen orkestrointi 1988)
• Erik Tulindberg: Jousikvartetot I-VI (kvartettojen täydentäminen; kadonneen 2. viulun stemman kirjoittaminen teoksiin 1995)
• Karelia (Jean Sibeliuksen kuvaelmamusiikin täydennys 1997)
• Jean Sibelius: Kellosävel Kallion kirkossa, sovitus orkesterille (1997)
• Vom Himmel hoch (Michael Praetorius; kaksoiskuoromotetin sovitus orkesterille ja uruille 1998)
• Lakeus (Yrjö Kilpisen laulusarjan sovitus baritonille ja orkesterille 1998)
• Jean Sibelius: Ljinga Wirginia, teoksen täydennys (2002)
• J. S. Bach: Präludium und Fuga in C ("Con largo", BWV 545) (sovitus sinfoniaorkesterille, kamariorkesterille ja 10 tunturimuusikolle 2005)
• Jean Sibelius: Viulukonsertto (alkuperäisversio), teoksen pianopartituurin täydennys (2007)
• Jean Sibelius: Promootiokantaatti 1897 (kantaatin kuuden kuoro-osan täydentäminen ja sovittaminen sekakuorolle ja pianolle 2010)
• J. S. Bach: Contrapunctus XIV teoksesta Die Kunst der Fuge (teoksen täydentäminen; versiot uruille, jousiorkesterille tai saksofonikvartetille, 2011)
• Einojuhani Rautavaara: Serenadi rakastetulleni viululle ja orkesterille (2016) (teoksen täydentäminen 2018)
• J.S. Bach - Kalevi Aho: Sarabande ja koraali marimballe (2022)
• Jean Sibelius: Cinq morceaux op 75, sovitus kamariorkesterille (2024)

• Suomalainen musiikki ja Kalevala (1985).
• Einojuhani Rautavaara sinfonikkona (1988).
• After Sibelius – Finnish Music Past and Present (1992).
• Taiteilijan tehtävät postmodernissa yhteiskunnassa. Valittuja kirjoituksia 1974–1992. (Julkaisija: Suomalaisen musiikin julkistamisseura ry) Helsinki: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-543-6
• Taide ja todellisuus. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22080-9
• Uuno Klami – elämä ja teokset (yhdessä Marjo Valkosen kanssa) (2000).

• Järventaus, Johanna – Sivuoja-Gunaratnam, Anne: ”Aho, Kalevi (1949–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 151–153. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.

• Salmenhaara, Erkki (toim.): Suomalaisia säveltäjiä. Helsinki: Otava 1994.
• Salmela, Henna (toim.): Kalevi Aho – orchestral works. Helsinki: Fennica Gehrman 2005.

• Kalevi Ahon sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Kalevi Aho Music Finlandin sivulla (englanniksi)
• Salmela, Henna: The man behind the music. Highlights-lehti 1/2009. (englanniksi)
• Aho, Kalevi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)