Kaija Siikala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaija Siikala vuonna 1958.

Kaija Kyllikki Siikala-Heikkilä (o.s. Siikala[1], 16. toukokuuta 1932 Kemi – 17. tammikuuta 2021 Helsinki)[2] oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja. Hänelle myönnettiin 1995 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[3].

Teatterista innostuneen kemiläisen hammaslääkärin tyttärinä varttuneet Kaija ja yhdeksän vuotta nuorempi Ritva Siikala[4] suuntautuivat molemmat teatterialalle. Kaija Siikala läheltä, kun isä oli mukana perustamassa Kemiin maan toista kunnallista teatteria vuonna 1947. Tyttö näytteli uudessa teatterissa jo kouluikäisenä. Hän tuli ylioppilaaksi 1952 ja lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Pian hän pääsi Suomen Teatterikouluun ja valmistui näyttelijäksi 1956. Ensimmäinen kiinnitys oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1956–1959, ja uran alkuun osui myös naispääosa Tauno Palon vastanäyttelijänä Matti Kassilan elokuvassa Kuriton sukupolvi (1957).[5]

Siikalan puolen vuoden stipendiaattiopinnot vuonna 1958 Lontoon Royal Academy of Dramatic Artissa olivat tuolloin suomalaisille harvinaisia. Lontoosta Siikala sai pohjan ohjaajan töihin.[5]

Vuosina 1959–1961 Siikala oli tuoreen aviomiehensä, näyttelijä Mauri Heikkilän kanssa Imatran teatterissa. Ohjaaja-näyttelijän työtä hän jatkoi Oulun kaupunginteatterissa 1959–1965 sekä ohjaustöitä Turun kaupunginteatterissa 1965–1968. Taiteellisena johtajana hän toimi 1968–1971 ja ohjasi Turun vuosina näytelmiä myös Vartiovuoren kesäteatterissa. Hän teki myös lastenohjelmia Yle TV2 -kanavalle.[5]

Freelance-vuosien jälkeen Siikala toimi Rovaniemen Teatterin johtajana 1975–1977[6], mutta Alvar Aallon piirtämä uusi Lappia-talo osoittautui teatterityön kannalta vaikeaksi. Kuopion kaupunginteatteria Siikala johti vuodet 1978–1985, kunnes palasi taas freelance-ohjaajaksi.[5]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elokuu (1956) – näyttelijä (nuoruudenrakastettu)
  • Uusi tie (1957) – näyttelijä
  • Kuriton sukupolvi (1957) – näyttelijä (Marja)
  • Patarouva (1959) – näyttelijä (Anna Nuutila)
  • Parempia päiviä kohti (1959) – näyttelijä
  • Vain neljä kertaa (1968) – näyttelijä (Riitta, Lassen 1. vaimo, juristi)
  • Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1990) – ohjaus, käsikirjoitus

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siikala, Kaija kirjasampo.fi. Viitattu 7.2.2021.
  2. ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 7.2.2021, s. C 13
  3. ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
  4. ↑ Wirtavuori, Sanna: Teatteriohjaajat Bengt Ahlfors ja Ritva Siikala: ”Meillä on nyt hauskempaa yhdessä kuin nuorena”. Eeva, 12.12.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2024.
  5. ↑ a b c d Istala, Päivi: Kaija Siikala 1932–2021. Helsingin Sanomat, 7.3.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2024.
  6. ↑ Rovaniemen teatterin katsojaluvut aallonpohjassa Yle Uutiset. 10.3.2009. Viitattu 25.7.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaija_Siikala&oldid=22533252”