Juha Leiviskä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juha Leiviskä
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1936
Helsinki
Kuollut9. marraskuuta 2023 (87 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti
Arvonimiakateemikko
Vanhemmat Toivo Ilmari Leiviskä
Sonja Sylvia Jämsén-Astala

Juha Ilmari Leiviskä (17. maaliskuuta 1936 Helsinki – 9. marraskuuta 2023 Helsinki)[1] oli suomalainen arkkitehti, muotoilija ja akateemikko.[2] Häntä pidetään Suomen nykyarkkitehdeista kansainvälisesti tunnetuimpana.[3][4]

Leiviskän sakraaliarkkitehtuurin kaarta on luonnehdittu ainutlaatuiseksi koko maailmassa.[2][5] Hän voitti useita palkintoja, muun muassa Carlsbergin arkkitehtuuripalkinnon (1995) ja Antonio Feltrinelli -palkinnon (2008). Vuonna 1992 hän sai Pro Finlandia -mitalin ja akateemikoksi hänet nimitettiin vuonna 1997.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Myyrmäen kirkon sisätiloista. Leiviskän suunnittelema rakennus valmistui 1984.

Leiviskän vanhemmat olivat insinööri Toivo Ilmari Leiviskä sekä lehtori, filosofian maisteri Sonja Sylvia Jämsén-Astala.[2]

Leiviskä valmistui ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1954, minkä jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa, josta hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1963.[2] Hänen tärkeimpiä opettajiaan olivat professorit Nils Erik Wickberg, Hilding Ekelund ja Olli Pöyry sekä assistenttina toiminut Aarno Ruusuvuori. Leiviskä toimi myös itse Teknillisen korkeakoulun rakennustaiteen historian ja tyyliopin assistenttina vuosina 1959–1971. Valmistumisen jälkeen Leiviskä työskenteli aluksi yhteistyössä Bertel Saarnion kanssa vuosina 1964–1968. Oman arkkitehtitoimiston hän perusti vuonna 1967. Vuodesta 1978 lähtien hänellä oli yhteinen arkkitehtitoimisto professori Vilhelm Helanderin kanssa.[2]

Leiviskä teki suunnitelutöitä myös ulkomaille, mutta näistä hankkeista toteutui vain kulttuuri- ja konferenssikeskus Addar Betlehemiin Länsirannalle. Leiviskän töitä on kuitenkin ollut esillä useissa kansainvälisissä näyttelyissä. Huomattavan osan Leiviskän tuotannosta käsittävät hienovaraisesti toteutetut kirkkojen ja seurakuntakeskusten suunnittelu- tai entistämiskohteet. Rakennusten sisätilojen suunnittelussa Leiviskän arkkitehtuurin keskeinen instrumentti oli valo.[3] Hän käytti taidokkaasti hyväksi luonnonvaloa ja otti huomioon päivän kierron mukaisen vaihtelun, joka rikastuttaa tilakokemusta. Tilasarjat kutoutuvat toimiviksi kokonaistaideteoksiksi, joissa materiaalien, värien ja valaistuksen yksityiskohdat tukevat pääteemaa.[2]

Tiloja rajaavina elementteinä Leiviskä käytti vaihtelevan korkuisia seinäpintoja ja ikkunoita. Valon arkkitehtuuria tukevat myös valaisimet, jotka hän suunnitteli itse. Valaisimet sekä jäsentävät tilaa että luovat pehmeän tehokkaasti keinovaloa kun sitä tarvitaan. Monia Leiviskän valaisimia on myös yleisesti saatavilla Artekin valikoimissa, samaan tapaan kuin Alvar Aallon valaisimia. Leiviskä suunnitteli myös JCDecaux-konsernille HSL:n käyttämät joukkoliikenteen pysäkkikatokset.[6]

»Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna. Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa ... tähän äärettömään, käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Kummassakin taiteenlajissa on aikaulottuvuus keskeinen ominaisuus. Arkkitehtuuri on, kun on kysymys tilaprosesseista ja tilojen järjestäytymisestä suhteessa toisiinsa, koettavissa parhaiten nimenomaan liikkumalla, elämällä tiloissa. Samoin musiikki on elämistä säveltilassa.[2]»


Töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Tuomaan kirkko Oulussa.

Päätyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auroranlinnan asuinrakennuskompleksi Länsi-Pasilassa

Restaurointeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toteutumattomia suunnitelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seurakuntakeskus, Nokia (1976)
  • Kajaanin taidemuseo (yhdessä Merja Niemisen kanssa) (1985)

Valaisimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Leiviskän valaisimet on luotu hänen itsensä suunnittelemia tiloja varten. Valaisimien esikuvana olivat erityisesti Tanskalaisen Poul Henningsenin PH-valaisimet.[8] Leiviskän valaisinten rakenne on yksinkertainen ja vähäeleinen. Useimmat niistä perustuvat hehkulampun käyttöön, eikä niiden optiikka enää toimi, jos valonlähde vaihdetaan pienoisloisteputkeen. Leiviskä puolusti hehkulamppuja, sillä niillä on ”lämmin luonne” ja ne luovat tunnelmallisen valaistuksen.[9]

  • JL 2 (1991)[9]
  • JL341, riippuvalaisimen heijastimet valkoiseksi maalattua alumiinia tai kiillotettua messinkiä.[10]
  • JL 7B, valaisimessa käytetään energiansäästölamppua.[9]

Palkintoja ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nakkilan seurakuntakoti.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Akateemikko, arkkitehti ja muotoilija Juha Leiviskä on kuollut 9.11.2023. Yle. Viitattu 9.11.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h Nikula, Riitta: ”Leiviskä, Juha (1936–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 53–54. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.12.2014).
  3. ↑ a b Paavilainen, Simo: Valon ja äänen arkkitehti. Arkkitehti, 2004, nro 3, s. 20–27. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2014.
  4. ↑ Jääskeläinen, Lauri & Jaskanen, Leena: Rakentamisen Ruusu 2009: korkealuokkaista täydennys- ja korjausrakentamista. RY. Rakennettu ympäristö, 2010, nro 1, s. 75. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2014.
  5. ↑ Landström, Rita: Juha Leiviskä, valon ja musiikin arkkitehti Elävä arkisto. 8.7.2008. Yle. Viitattu 14.12.2014.
  6. ↑ HS: Helsinki hakee JCDecaux'lle haastajia Markkinointi & Mainonta. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Addar Cultural & Conference Center. Annandwa.org (Web Archive 2013).
  8. ↑ Norri, Marja-Riitta – Paatero, Kristiina (toim.): Juha Leiviskä. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1999. ISBN 952-5195-09-0
  9. ↑ a b c Helsingin Sanomien Kuukausiliite, tammikuu 2008, s. 70
  10. ↑ Artek - Riippuvalaisin JL341 Artek. Viitattu 9.8.2018.
  11. ↑ Laine, Helena: Maula palkittiin, Gullichsen arkkitehtien kunniajäseneksi Satakunnan Kansa. 19.4.2013. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 14.12.2014.
  12. ↑ Juha Leiviskä rewarded RIBA International Fellowship 2008
  13. ↑ Yle, kulttuuriuutiset
  14. ↑ Heille myönnettiin uudet taiteilijaeläkkeet 26.6.2013. Iltalehti. Arkistoitu 29.6.2013. Viitattu 26.6.2013.
  15. ↑ Kirkolliset kunniamerkit Juha Leiviskälle ja Risto Cantellille - Seurakuntalainen Seurakuntalainen. 18.4.2017. Viitattu 26.4.2017.
  16. ↑ 2020 Laureates Announcement: Daylight in Architecture Juha Leiviskä The Velux Foundations.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Quantrill, Malcolm: Juha Leiviskä and the Continuity of Finnish Modern Architecture. London: Academy Press, 2001. ISBN 978-0-471-48967-2
  • Standertskjöld, Elina (päätoim.): Juha Leiviskä 2000–2022. Helsinki: Arkkitehtuurimuseo, 2022. ISBN 978-952-5195-55-2
  • Taskinen, Rita: Suomalainen Design From Finland: Kuka kukin on — Who’s Who in Finnish Design. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Leiviskä&oldid=22351924”