Judel Pen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Judel Pen, omakuva, maalattu vuonna 1898.

Judel Pen, nimi kirjoitettu myös asuissa Jehuda Pen ja Juri Pen (jidd. ‏יודל פּען‎, Judl Pen, 5. kesäkuuta (J: 24. toukokuuta) 185428. helmikuuta 1937) oli juutalaistaustainen nykyisen Valko-Venäjän alueella toiminut merkittävä taidemaalari ja taideopettaja. Hänen Vitebskiin perustamassaan taidekoulussa opiskelivat muun muassa Marc Chagall ja El Lisitski.[1]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeat lähtökohdat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judel Pen syntyi köyhään perheeseen Novoaleksandrovskissa (nyk. Zarasai, Liettua). Hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä tarkasti, ja hän itse ilmoitti syntymäpäiväkseen 27-vuotiaana 24. toukokuuta saadakseen henkilöllisyystodistuksen. Hän itse kertoi kotinsa olleen niin köyhä, että ei edes kolera tullut perheeseen, sillä siellä oli jo nälkä.[2]

Perheen isä kuoli, kun Pen oli nelivuotias. Äiti teki parhaansa saadakseen elätettyä itsensä ja kaikki kymmenen lastaan.Siitä huolimatta lapset saivat tuskin koskaan tarpeeksi ruokaa. Muiden juutalaispoikien tavoin Judel laitettiin uskonnolliseen kouluun. Koulun tarjoama opetus ei häntä juurikaan kiinnostanut. Sen sijaan hän piirsi jatkuvasti. Hän piirsi kuvia toisista oppilaista ja opettajastaan. Kun opettaja huomasi sen, hän löi Judelia. Tiukan uskonnollisen tulkinnan mukaan juutalaisten ei ollut sallittua piirtää muita eläviä olentoja kuin kasveja.[1][2]

Kun Pen oli 13-vuotias, hänet lähetettiin Daugavpilsiin talo- ja kylttimaalarin oppipojaksi. Tähän ammattiin häntä suositeltiin juuri paheksutun piirtämisharrastuksen vuoksi. Ollessaan kerran mestarin mukana tekemässä talomaalausta, päätti Pen hiukan keppostella. Erääseen taloon oli sovittu maalausurakka ja Pen maalasi taloon kuvan portaikosta. Talon omistaja erehtyi ensiksi luulemaan, että portaikko oli oikea. Ihastunut maalarimestari maksoi Penille ensimmäisen rahapalkan tämän elämässä, 25 ruplaa. Summa oli Penin mielestä suuri.[1][2]

Daugavpils oli tarjonnut elatuksen lisäksi myös hengenravintoa. Sinne oli muodostunut pieni maallistuneiden juutalaisten ryhmä, joka oli kiinnostunut taiteesta. Heidän paristaan Pen sai paljon rohkaisua ryhtyä taidemaalariksi. [3]

Taiteilijaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamiensa rahojen turvin Pen päätti otaa elämässään suuren riskin. Hän päätti pyrkiä Pietarin taideakatemiaan. Mahdollisina esteinä olivat juutalaisuus ja venäjän kielen osaamattomuus. Ensimmäisellä kerralla akatemian ovet eivät avautuneet juuri kielitaidottomuuden vuoksi. Näytetyöt sen sijaan hyväksyttiin. [1][2]

Pen hyväksyttiin opiskelijaksi vuonna 1881. Hänen opiskelukavreihinsa kuului muiden muassa Ilja Repin. Hänen opettajinaan olivat muotokuva- ja historiamaalari Pavel Chistiakov ja kuvanveistäjä Nikolai Laverestki. Opinnot päättyivät vuonna 1886. Toisin kuin kuviteltiin, Pen ei jäänyt Pietariin, vaan halusi palata kotiseudulleen. [1] [2] [3]

Aluksi Pen asui Dvinskissä, muutti pian Riikaan. Siellä hän tapasi myöhemmän elämän kannalta merkittävän henkilön, paroni Nikolai Korfin. Korfia kiinnostivat sekä sivistys- että sosiaalikysymykset. Paroni kutsui Penin työskentelemään Kutspilsin kartanolleen. Penin ei ollut juutalaisena helppoa saada alueelle oleskelulupaa, mutta paronin vaikutusvaltaiset ystävät auttoivat asiassa. Pen oleskeli kartanolla lähes viisi vuotta. Kovin onnellinen Pen ei kuitenkaan tuona aikana ollut, sillä hänen täytyi maalata lähes pelkästään valokuvien, eikä elävän mallin mukaan. Lisäksi Peniä alkoi raivostuttaa paronin halu tulla maalatuksi aina ratsailla. Ilja Repin vieraili usein Penin luona ja Pen kertoi tälle halustaan päästä jo elämässään ja urallaan eteenpäin.[1] [2] [4]

Muutos elämään tuli yllättäen, kun Vitebskin kuvernööri Vladimir Levashov tuli koputtamatta Penin ateljeeseen. Penin mielestä tämä oli loukkaavaa ja röyhkeää, joten hän hyväksynyt kuvernöörin pyyntöä tulla kanssaan Vitebskiin. Viikon kuluttua tuli uusi kutsu, eikä Pen halunnut noudattaa sitäkään. Korfin neuvosta hän tarttui tarjoukseen. Vitebskin kuvernööri tarjosi asunnoksi huoneen virka-asunnostaan. Penille ja kuvernöörin tyttärelle syntyi orastava rakkaussuhde. Suhde päättyi vuonna 1905, jolloin kuvernöörin tytär matkusti Pariisiin vuonna 1905. Tämän jälkeen Pen eli poikamiehenä lopun elämäänsä.[2] [4]

Vitebskin koulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pen avasi Vitebskin taidekoulun vuonna 1897. Suurin osa opiskelijoista oli rutiköyhien juutalaisperheiden poikia. Olutpanimon omistajan Adolf Livensonin rahoitus mahdollisti sen, että köyhimmät saivat opiskella ilmaiseksi. Opiskelijoita oli kymmenestä kahteenkymmeneen viiteen ja oppilaat olivat koulussa yhdestä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Sapattina ei ollut opetusta. Vuonna 1906 opiskelijaksi tuli Marc Chagall. [4]

Penin perustamaa koulua on usein verrattu Kiovan taidekouluun. Kumpikin koulu opetti merkittäviä moderneja taiteilijoita. Kouluilla on merkittäviä eroavaisuuksia. Kiovan koulu oli suurempi ja siellä opetettiin myös arkkitehtuuria. Kiovan kouluun tuli myöskin juutalaisia opiskelijoita, mutta siellä ei ollut juutalaisia opettajia eikä siellä rohkaistu maalaamaan juutalaisuutta kuvaavia teoksia.[4]

1910- luku oli modernin taiteen suuri kehitysvuosikymmen. Pen pysyi kiinni oppimassaan realismissa ja valitteli kubismi ja futurismin esiintulossa. Hän opetti vakaasti akateemista piirtämistä ja maalaamista. Chagall pitikin tärkeimpänä oppina mitä Peniltä saattoi saada että juutalainen voi olla vakavasti otettava taiteilija jonka ei pidä hävetä juutalaisia aiheita.[4]

Taidekoulun ohella Pen piti yllä omaa taiteellista uraansa. Hän maalasi Vitebskin kaduilla kulkevia köyhiä juutalaisia jotka harjoittivat perinteisiä ammatteja kuten räätälin ja suutarin verstaita. Maalauksillaan hän halusi kumota valtaväestön ennakkoluulot juutalaisten laiskuudesta ja loismaisesta elämäntavasta. Maalauksissaan hän halusi myös osoittaa, että hengellisyys ja usko ovat se pohja jonka varaan juutalaisuus rakentuu. [3] [4]

Vuonna 1914, ensimmäisen maailmasodan syttymisvuonna Pen kävi Pariisissa, minne hänen entisiä oppilaitaan oli siirtynyt luomaan taiteellista uraa. El Lisitski oli siirtynyt Saksaan vuonna 1912 ja Chagall Ranskaan vuonna 1912. Pariisissa Pen maalasi joitakin teoksia ja jätti ne sinne. Kotiin hänellä oli kova ikävä ja kiire, sillä piti itseään jo liian vanhanaikaisena taiteilijana Parrisin taidepiireille. [4]

Venäjällä oli vallankumousten vuosi vuonna 1917. Uusi hallinto muutti Penin koulun kansan taidekouluksi. Monista Penin oppilaista tuli sen opettajia. Hallinto kutsui Chagallin koulun johtajaksi jä tämä otti tarjouksen vastaan. Koulun perustaja, Pen, tyytyi olemaan riviopettajana. Myös suprematistinen taiteilija Kazimir Malevitš tuli koulun opettajaksi. Kävi kuitenkin niin, että Chagall ja Malevitš olivat suuria egoja tullakseen toimeen samassa taidekoukussa. Chagall lähti ja pian myös Pen lopetti perustamassaan koulussa, sillä ei voinut hyväksyä Malevitšin edustamaa taidesuuntausta.[4]

Lähdettyään perustamastaan koulusta Pen siirtyi piirustuksen opettjaksi teknilliseen kouluun. Työ oli puolipäiväinen ja palkka niin pieni, että sillä oli vaikea tulla toimeen. Se antoi kuitenkin paljon aikaa maalamiselle. Hänen maalauksilleen olisi oluut ostajia, mutta hän kieltäytyi myymästä. Samoin hän kieltäytyi niiiden lähettämisestä Tretjakovin galleriaan. Kieltäytymisen syynä oli, että maalaukset saattaisivat kadota matkalla.Sen sijaan Vitebskissä niitä oli esillä. Hän auttoi edelleen yksityisesti entisiä oppilaitaan näiden opinnoissa.[1] [3] [4]

Vähitellen Pen alkoi saada myös tunnustusta elämäntyöstään. Valtio myönsi hänelle vuonna 1923 eläkkeen. Hän yritti kuvata myös vallitsevaa neuvostotodellisuutta maalauksissaan kuten "Sanomalehteä luetaan" ja "Nuori kommunistiliittolainen". Muuten hän jatkoi juutalaisuuden kuvaamista, mikä aiheutti valtiovallan paheksunnan. Vuonna 1927 pidettiin Penin kunniaksi Vitebskissä suuret juhlat, jonka yhteydessä hän sai valtiovallalta arvonimen "Kunnioitettu juutalaistaiteilija". Hänen todettiin arvonimen perusteissa upeasti ikuistaneen valkovenäläistä kulttuuriperintöä, niin juutalaisten, talonpoikien kuin työläistenkin. [1][2] [4]

Neuvostoliitto alkoi 1920-luvun loppupuolella muuttua yhä sulkeutuneemmaksi diktatuuriksi. Penille tarjottiin mahdollisuutta pitää näyttely Berliinissä, mutta neuvostoviranomaiset eivät antaneet hänelle matkustuslupaa. Lupaa ei tullut vaikka entiset opiskelijat yrittivät vedota viranomaisiin. Kuultuaan olojen kiristymisestä Chagall, joka oli syvästi kiintynyt opettajaansa, pyysi tätä muuttamaan ulkomaille tai ainakin lähettämään työnsä turvaan. Pen jatkoi kirjeenvaihtoaan ulkomaille siirtyneiden opiskelijoidensa kanssa vaikka neuvostoviranomaiset eivät sitä suositelleet ja neuvostokansalaiselle kontaktit ulkomaailmaan olivat vaarallisia.[4]

Pen sai surmansa hänen kotiinsa murtautuneen henkilön kirveeniskuista. Virallinen selitys tapahtuneelle oli ryöstömurha. Varsinkaan Penin opiskelijat eivät sitä uskoneet, sillä Penillä ei ollut rahaa, eikä häneltä oltu viety ainuttakaan maalausta. Uskottiin, että asialla oli ollut NKVD. Asiasta liikkui kaksi eri teoriaa, Pen murhattiin, koska hänellä kontakteja länteen ja Chagaliin. Toinen syy olisi ollut henkilökohtainen; Pen oli maalannut maalauksen alastomasta naisesta ja mallina olisi ollut paikallisen NKVD:n johtajan vaimo. Pen olisi kieltäytynyt luovuttamasta maalausta johtajalle. Viranomaiset vierittivät syyn tapahtuneesta Penin sukulaisille, [1] [4]

Taiteilijan kuoleman jälkeen Vitebskiin perustettiin Penin muistogalleria. Galleriassa oli 800 taiteilijan teosta. Vuonna 1941 Saksa valtasi Vitebskin ja Penin teokset evakuoitiin kiireellä Saratoviin. Sodan jälkeen vain pieni osa niistä palasi takaisin. Penin kotitalo on aikojen kuluessa kadonnut. Vuonna 2012 Valko-Venäjä päätti kunnioittaa Peniä perustamalla Vitebskiin hänen mukaansa nimetyn museon. [3] [4]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]