Joseph Maria Olbrich (22. joulukuuta1867–8. elokuuta1908) oli itävaltalainen jugendia edustanut arkkitehti[1] ja professoriDarmstadtissa vuodesta 1899. Olbrich pyrki arkkitehtuurissaan vapauteen vanhoista tyyleistä sekä konstruktiivisuuteen.[2] Hän oli Otto Wagnerin oppilaista kuuluisin ja työskenteli yhdessä tämän kanssa 1890-luvulla. Olbrichista tuli kohta Wieninsesessionistisen arkkitehtipiirin johtaja. Yksi hänen päätöistään on hänen vuonna 1898 Sezessionille suunnittelemansa näyttelyrakennus. Vuonna 1899 hän siirtyi suurherttua Ernst Ludvigin toiveesta Olbrichin Darmstadtiin Mathildenhöhen taiteilijasiirtokunnan johtajaksi ja suunnittelijaksi. Useimmat siirtokunnan rakennukset toteutettiin Olbrichin piirustusten perusteella.[1] Tässä asemassa Olbrich saavuttikin suurimman maineensa[3]. Asuintaloissa Olbrich yhdisteli englantilaista kaupunkiarkkitehtuuria ja mannermaista jugendia[4]. Vaikka Olbrich oli kenties wieniläisen jugendtyylin taiteellisesti lahjakkain edustaja[5], 1900-vuosikymmenen puolivälissä hän ryhtyi suunnittelemaan aiempaa funktionalistisempia, ajan klassisoivaan, jugendin vastaiseen virtaukseen liittyviä rakennuksia[1].