James Mattis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
James Mattis
tammikuussa 2017
tammikuussa 2017
Yhdysvaltain 26. puolustusministeri
20. tammikuuta 2017 – 1. tammikuuta 2019
Presidentti Donald Trump
Edeltäjä Ashton Carter
Seuraaja Mark Esper
USCENTCOMin komentaja
11. elokuuta 2010 – 22. maaliskuuta 2013
Edeltäjä John R. Allen
Seuraaja Lloyd Austin
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1950 (ikä 74)
Pullman, Washington, Yhdysvallat
Ammatti Sotilas
Tiedot
Koulutus HuK, historia
Tutkinnot Central Washington University
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Lempinimi Mad Dog
Palvelusmaa(t) Yhdysvallat
Puolustushaara Merijalkaväki
Palvelusvuodet 1969–2013
Sotilasarvo Kenraali
Taistelut ja sodat Persianlahden sota
Afganistanin sota (2001–)
Irakin sota

James N. Mattis (s. 8. syyskuuta 1950) on yhdysvaltalainen kenraali, joka toimi Yhdysvaltain puolustusministerinä 2017–2018. Taustaltaan hän on eläkkeellä oleva merijalkaväen kenraali, joka viimeksi toimi Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän sotatoimialueen päämajan USCENTCOMin komentajana. Hän on komentanut joukkoja Irakissa ja Afganistanissa.[1]

Mattis on ollut mukana jokaisessa Yhdysvaltain sodassa siitä lähtien, kun hän everstiluutnanttina komensi merijalkaväen pataljoonaa Persianlahden sodassa 1990–1991.[2]

Mattisin vuonna 2003 merijalkaväelle Irakissa antamaa ohjetta on lainattu paljon. Se kuului "Be polite, be professional, but have a plan to kill everybody you meet." – "Ole kohtelias, ole ammattimainen, mutta varaudu tappamaan kaikki vastaantulijat."[3][4][5][6]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mattis syntyi 8. syyskuuta 1950 Pullmanissa Washingtonin osavaltiossa. Hänen äitinsä nimi on Lucille (Proulx) Mattis. Hän valmistui Columbia High Schoolista Washingtonissa vuonna 1968, ja värväytyi Yhdysvaltojen merijalkaväkeen vuonna 1969.[7]

Persianlahden sodassa silloinen everstiluutnantti Mattis komensi merijalkaväen 1. pataljoonaa.[7] Afganistanin sodassa Mattis oli eversti, ja komensi merijalkaväen 7. rykmenttiä.

Palvellessaan Afganistanissa prikaatikenraalina hän oli tunnettu upseerina, joka edustaa "todellista johtajuutta". Eräs hänen alaisistaan totesi: "Kukaan ei olisi kyseenalaistanut Mattista, jos hän olisi nukkunut kahdeksan tuntia joka yö omassa huoneessaan ja odottanut avustajansa silittävän univormunsa. Mutta siellä hän oli, keskellä pakkasyötä, etulinjassa sotilaidensa kanssa."[8]

Kenraalimajurin asemassa Mattis komensi merijalkaväen 1. divisioonaa vuoden 2003 hyökkäyksessä Irakiin ja sen jälkeisissä toiminnoissa Irakin sodassa. Mattisilla oli yksi keskeisiä rooleja taistelutoimissa al-Anbarin maakunnassa ja etenkin Fallujan ensimmäisen ja toisen taistelun aikana.[9] Toukokuussa 2004 Mattis oli vastuussa hääseurueeseen osuneesta iskusta, jossa kuoli 42 miestä, naista ja lasta.[10] Kohteen uskottiin olevan vastarintataistelijoiden tukikohta. Mattis on sanonut, että päätti pommituskohteesta 30 sekunnissa.[11]

Puolustusministeriön tutkimus osoitti, että vain 55 prosenttia amerikkalaista sotilaista ja 40 prosenttia merijalkaväestä olisi ilmoittanut, jos heidän kollegansa olisi kohdellut väärin siviilejä. Mattis kertoi merijalkaväelle toukokuussa 2007: "Aina kun osoitamme vihaa tai inhoa siviileitä kohtaan, siitä hyötyvät al-Qaida ja muut kapinalliset."[11] Osoittaen että ymmärsi, että levottomuuksien kukistamisen avain on maltti, hän lisäsi: "Joka kerran kun vilkutat irakilaiselle siviilille, al-Qaida kääntyy haudassaan."

Mattis toimi Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän sotatoimialueen päämajan USCENTCOM komentajana 11. elokuuta 2010 – 22. maaliskuuta 2013.

Presidentiksi valittu Donald Trump pyysi Mattisia puolustusministerikseen.[1][12] Nimitys oli kiistanalainen, sillä sääntöjen mukaan puolustusministerin on täytynyt olla siviilinä vähintään seitsemän vuoden ajan ennen tehtävään ryhtymistä. Senaatti kuitenkin vahvisti nimityksen heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen 20. tammikuuta 2017.[13] Mattisia varten tehty poikkeus seitsemän vuoden siviilijaksossa hyväksyttiin sekä senaatissa (äänin 81-17) että edustajainhuoneessa (268-151). Varsinaisessa nimitysäänestyksessä yksi senaattori vastusti Mattisin valintaa ja yksi ei äänestänyt.[14]

Joulukuussa 2018 Mattis ilmoitti eroavansa. Presidentin mukaan hän jää eläkkeelle helmikuussa 2019.[15] Muutamaa päivää myöhemmin Presidentti Trump kuitenkin ilmoitti, että varapuolustusministeri Patrick Shanahan aloittaa virkaatekevän puolustusministerin toimessa jo vuoden 2019 alusta.[16]

Poliittiset näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mattis on ottanut kantaa Israelin ja Palestiinan rauhanprosessiin toteamalla, että hän kannattaa kahden valtion mallia rauhan saavuttamiseksi. Nykyistä tilannetta hän kutsuu kestämättömäksi. Mattisin mielestä Länsirannan juutalaissiirtokunnat vahingoittavat rauhanneuvotteluja, ja pahimillaan ne voivat johtaa rotuerotteluun.[17]

Mattisin mukaan Trumpin lausunnot Venäjästä ovat väärään tietoon perustuvia. Hänen mielestään Venäjän toimet Syyriassa, Ukrainassa ja Baltiassa ovat hälyttäviä. Hän on ollut Trumpin kanssa eri mieltä myös Iranin kanssa tehdyn ydinasesopimuksen irtisanomisesta, mikä on hänen mukaansa vahingollista Yhdysvalloille.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Trump vahvisti: Kenraali James ”Hullu koira” Mattis ehdolla Yhdysvaltain puolustusministeriksi Helsingin Sanomat. Viitattu 25.11.2016.
  2. ↑ Tällainen on Donald Trumpin suosikki puolustusministeriksi – James ”Hullu Koira” Mattis siteeraa Shakespearea ja ymmärtää Suomea hs. Viitattu 25.11.2016.
  3. ↑ Trump transition: Will General 'Mad Dog' Mattis lead Pentagon? BBC. 21.11.2016. Viitattu 25.11.2016.
  4. ↑ 16 Most Hair-Raising General Mattis Quotes The Atlantic. 2010. Viitattu 25.11.2016.
  5. ↑ James Mattis Is a Secretary of Offense Counterpunch. 22.11.2016. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 25.11.2016.
  6. ↑ Kari Huhta: USA:n puolustusministeriksi povattu James Mattis tuntee Suomen ja Raatteen tie (sitaatin suomennos) 24.11.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.11.2016.
  7. ↑ a b Michael Ray: James Mattis Encyclopedia Britannica. 2016. Viitattu 25.11.2016.
  8. ↑ Thomas E. Ricks: The Generals : American Military Command from World War II to Today, s. 405. New York: Penguin Press, 2012. ISBN 9781594204043 (englanniksi)
  9. ↑ Everything You Need to Know About Gen. James Mattis ABC Bews. Viitattu 25.11.2016.
  10. ↑ Wedding party video casts doubt on American version of attack that killed 42 The Guardian. 2004. Viitattu 25.11.2016.
  11. ↑ a b Profile: General James 'Mad Dog' Mattis who may be Donald Trump's next secretary of defence The Telegraph. 21.11.2016. Viitattu 25.11.2016.
  12. ↑ Upporikkaita iäkkäitä miehiä ja sukulaisia - Vieraile Trumpin pilvenpiirtäjässä ja katso, ketkä ovat sisäpiiriissä Yle Uutiset. Viitattu 18.1.2017.
  13. ↑ Senaatti vahvisti: James ”Mad Dog” Mattisista Yhdysvaltain uusi puolustusministeri Iltasanomat. 21.1.2017. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 21.1.2017.
  14. ↑ James Mattis is sworn in as defense secretary, pledges to build alliances Washongton Post. 20.1.2017. Viitattu 21.1.2017.
  15. ↑ Valkoisen talon ovi käy jälleen – Trump ilmoitti puolustusministerin jäävän eläkkeelle helmikuussa Yle. 21.12.2018. Viitattu 21.12.2018.
  16. ↑ Trump names Patrick Shanahan acting defence secretary BBC. 23.12.2018. Viitattu 23.12.2018.
  17. ↑ Trump’s top Pentagon pick said settlements were creating ‘apartheid’ The Times of Israel. Viitattu 18.1.2017. (englanti)
  18. ↑ Michael R. Gordon, Eric Schmitt: James Mattis, Outspoken Retired Marine, Is Trump’s Choice as Defense Secretary The New York Times. 1.12.2016. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:James Mattis

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_Mattis&oldid=22836774”