Jalo Sihtola
Jalo Toivo Sihtola, vuoteen 1918 Aaltonen (18. toukokuuta 1882 Lammi – 21. syyskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen teollisuusmies ja taidemesenaatti.[1] Sihtolalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1967.[2]
Sihtolan vanhemmat olivat kirjansitoja Jaakko Aaltonen ja Amanda Felin. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta 1900 ja valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1905.[3]
Sihtola työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana (vuosina 1932–1949).[3] Noissa tehtävissä hän joutui matkustelemaan ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Vapaa-aikanaan hän sai mahdollisuuden tutustua maalaustaiteeseen, josta tuli hänelle tärkeä harrastus.[2]
Jalo Sihtola avioitui vuonna 1907 Ester Sofia Andersinin (1884–1964) kanssa, jonka vanhemmat olivat merenkulkuneuvos Ernst Andersin (1856–1926) ja Nanny Sahlberg. Ester ja Jalo Sihtola saivat kuusi lasta.[2]
Jalo Sihtola oli kirjailija Mika Waltarin isän Toimi Waltarin nuoruudenystävä. Toimi Waltarin kuoltua Sihtolasta tuli Mika Waltarin sijaisisä. Hän luki Mika Waltarin ensimmäisiä käsikirjoituksia, tuki häntä taloudellisesti, ja he olivat myös kirjeenvaihdossa aina Sihtolan kuolemaan saakka. Myös Waltari aloitti taiteen keräämisen Sihtolan esimerkin vaikutuksesta.[3]
Sihtolalla oli vaikutusta Waltarin tuotantoon, mm. kirjansa Mikael Hakim (1949) omisteessa Sihtolalle Waltari kirjoittaa: "Jalo Sihtolalle, pieneksi kiitokseksi Espanjankirjeistä, jotka virkistivät tämän kirjan loppuvaiheita, ja tuoreista matkavaikutelmista, jotka sytyttivät jälleen ulkomaiden intoni, sydämellisesti Mika Waltari 9.12.1949."
Säätiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sihtolan ja hänen puolisonsa keräämästä mittavasta suomalaisen ja ulkomaisen taiteen kokoelmasta muodostettiin vuonna 1958 Ester ja Jalo Sihtolan Taidesäätiö, jonka kokoelmasta pääosa on sijoitettu Ateneumin taidemuseoon Helsingissä. Myös Imatran taidemuseo ja Jyväskylän taidemuseo saivat säätiöltä huomattavat lahjoitukset.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomi-Fakta (WSOY, 2002)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1900-1902
- ↑ a b c d Insinöörin rakkaus - Ester ja Jalo Sihtolan lahjoituskokoelma. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2003. ISSN 1238-4712
- ↑ a b c Waltari, Mika (1908–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
