Ivan Bilibin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Bilibinin muotokuva, Boris Kustodijev, 1901.
Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.

Ivan Jakovlevitš Bilibin (ven. Ива́н Я́ковлевич Били́бин, 16. elokuuta (J: 4. elokuuta) 1876 Seppälä, Venäjä – 7. helmikuuta 1942 Leningrad, Venäjä) oli venäläinen kuvittaja ja lavastetaiteilija. Hän osallistui muun muassa Mir Iskusstva (Taiteen maailma) -järjestön sekä Ballets russes’n toimintaan. Koko uransa ajan Bilibin sai töilleen aiheita ja innoitusta slaavilaisesta kansanperinteestä.

Ivan Bilibin syntyi Pietarin lähistöllä Seppälänkylässä. Hän opiskeli Münchenissä Anton Aschben taidekoulussa ja jatkoi opintojaan Ilja Repinin johdolla Pietarissa. Vuosina 1902–1904 Bilibin matkusteli Venäjällä kansanperinnettä keräämässä ja ihastui sen vanhaan puuarkkitehtuuriin sekä kansansatuihin. Toinen merkittävästi hänen taiteeseensa vaikuttanut tekijä olivat japanilaiset puupiirrokset. Lisäksi kuvissa on havaittavissa ikonitaiteen ja jugendin vaikutusta.

Bilibin julkaisi mainetta saavuttaneen kuvituksensa venäläisiin kansansatuihin vuonna 1899, ja hänen suosiotaan ja tunnettuuttaan kuvastaa hyvin se, että jokainen hänen kuvittamansa kirja lahjoitettiin juhlallisesti keisariperheen lapsille aina vallankumoukseen asti.[1]

Vuoden 1905 vallankumouksen aikaan hän toimitti vallankumouksellisia sarjakuvia, ja hänet pidätettiin tsaari Nikolai II:sta laatimiensa pilapiirrosten takia. Bilibinin ensimmäinen työ lavastetaiteilijana oli säveltäjä Modest Musorgskin Boris Godunov -oopperan pukujen ja lavasteiden suunnittelu. Hän piirsi asuja balettitanssija Anna Pavlovalle Venäläisiä tansseja varten.lähde?

Vallankumouksen jälkeen Bilibin tunsi olonsa Venäjällä epämukavaksi ja muutti ulkomaille. Vietettyään lyhyen aikaa Kairossa ja Aleksandriassa hän asettui Pariisiin vuonna 1925 ja alkoi koristella yksityiskartanoita ja ortodoksisia kirkkoja sekä tehdä lavasteita pariisilaisteattereille. Samalla hän jatkoi työtään kirjagrafiikan alalla kuvittamalla muun muassa Tuhannen ja yhden yön tarinoita sekä Hans Christian Andersenin ja Grimmin veljesten satuja.[1]

Bilibin kaipasi kuitenkin kotimaataan ja lähti Neuvostoliittoon viimeisteltyään Neuvostoliiton suurlähetystön vuonna 1936. Hän sai graafisen alan professuurin ja luennoi Neuvostoliiton taideakatemiassa vuoteen 1941 saakka. Bilibin kuoli keuhkokuumeeseen 7. helmikuuta 1942 Leningradin piirityksen aikana Taideakatemian kellarissa, jonne hän oli siirtynyt kotinsa tuhouduttua.lähde?

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Puškinin Satu tsaari Saltanista, 1905.
    Puškinin Satu tsaari Saltanista, 1905.
  • Lavastusta oopperaan Le Coq d'Or, 1909.
    Lavastusta oopperaan Le Coq d'Or, 1909.
  • Lavastusta oopperaan Le Coq d'Or, 1909.
    Lavastusta oopperaan Le Coq d'Or, 1909.
  • Baba Jaga sadusta Kaunis Vasilisa, 1899.
    Baba Jaga sadusta Kaunis Vasilisa, 1899.
  • Punainen ratsastaja sadusta Kaunis Vasilisa, 1899.
    Punainen ratsastaja sadusta Kaunis Vasilisa, 1899.
  • Ivan tsaarinpoika tarttumassa Tulilinnun pyrstöön, 1899.
    Ivan tsaarinpoika tarttumassa Tulilinnun pyrstöön, 1899.
  • Morozko
    Morozko
  • Bujan-saari, 1905.
    Bujan-saari, 1905.
  • Alkonost.
    Alkonost.
  • Russkaja pravda
    Russkaja pravda
  • Kikimora, 1934.
    Kikimora, 1934.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bilibin, Ivan: Taikalinnun sulka. Venäläisiä kansansatuja. (Alkuteokset: Perysko Finista Jasna-Sokola; Skazka ob Ivanetsarevitse; Žar-ptitse i o serom volke; Vasilisa Prekrasnaja.) Suomentanut ja jälkipuheen kirjoittanut Raija Rymin. Espoo: Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1562-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Anu Virolainen, Avulias syöjätär kananjalkaisessa tuvassaan Tutkielma. Viitattu 26.10.2008. (PDF)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivan_Bilibin&oldid=21250365”