Iqaluit
| Iqaluit (ᐃᖃᓗᐃᑦ) |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
|
  Iqaluit |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Kanada |
| Territorio | Nunavut |
| Alue | Qikiqtaaluk |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 52,50 km² |
| Väkiluku (2016) | 7 740 |
| – Väestötiheys | 147,4[1] as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC-5 |
| – Kesäaika | UTC-4 |
| Postinumero | X0A 0H0, X0A 1H0 |
| Suuntanumero(t) | 867 |
Iqaluit (inuktitutiksi ᐃᖃᓗᐃᑦ) on Kanadan Nunavutin territorion pääkaupunki, joka tunnettiin nimellä Frobisher Bay vuosina 1942–1987. Kaupunki sijaitsee Baffininsaarella ja se on Kanadan territorioiden pääkaupungeista kaikkein pohjoisin. Sen asukasluku oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 7 740. Hieman yli puolet kaupungin asukkaista on inuiteja.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iqaluit sijaitsee Baffininsaarella Frobisherinlahden koilliskärjessä Nunavutin territoriossa. Kaupungin ympärillä kohoaa kukkuloita ja lähistöllä virtaa Sylvia Grinnell -joki. Kanadan territorioiden pääkaupungeista Iqaluit on kaikkein pohjoisin.[2] Kaupungin pinta-ala on 52,50 km².[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frobisherinlahden alue on ollut pitkään karibuja, hylkeitä ja mursuja metsästäneiden inutitien asuinaluetta. Inuitit eivät asuneet paikoillaan, vaan he liikkuivat vuodenaikojen mukaisesti saaliseläintensä perässä. Ensimmäinen eurooppalainen alueella oli tiettävästi englantilainen Martin Frobisher, joka vieraili lahdella kolmeen otteeseen vuosien 1576 ja 1578 välillä. Ensimmäinen alueen lahdeksi kartoittanut oli Charles Francis Hall vuonna 1861 ja vuonna 1914 Hudsoninlahden kauppakomppania perusti lahdelle kauppa-aseman. Merkittävä muutos alueelle oli vuonna 1942 aloitettu amerikkalaisen lentotukikohdan rakennustyöt. Liittyen tukikohtaan jotkin paikalliset inuitit asettuivat aloilleen töihin tukikohdassa. Lentotukikohta jäi toisesta maailmansodasta huolimatta vähälle käytölle ja lopulta Kanada osti sen takaisin Yhdysvalloilta. Sen merkitys kasvoi myöhemmin uudestaan kylmän sodan takia. Paikalle syntynyt asutuskeskus tunnettiin nimellä Frobisher Bay.[2]
Vuonna 1963 liittovaltio teki Frobisher Baystä Baffininsaaren keskuksen. Paikalla aloitettiin rakennushankkeita, joihin kuului esimerkiksi uusien koulujen, kirkkojen ja asuinrakennusten rakennustyöt. Iglun muotoinen anglikaaninen katedraali on tullut sittemmin tunnetuksi. Vuonna 1987 Frobisher Bayn asukkaat vaihtoivat kaupunkinsa nimen nykyiseen muotoon Iqaluit, joka vapaasti kääntäen tarkoittaa kalaisaa paikkaa. Vuonna 1999 tehtiin päätös Nunavutin territorion perustamisesta ja vuonna 2001 Iqaluitista tuli uuden territorion pääkaupunki. Pääkaupunki on sittemmin kasvanut aiempaan kokoonsa nähden nopeasti.[2]
Liikenne ja talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Iqaluitin lentoasemalta lähtee lentoja muualle Nunavutiin, Yellowknifeen ja Etelä-Kanadaan. Kaupungin satamaa voidaan käyttää kesäisin, vaikkakin vuorovesivaihtelu on suurta.[2]
Iqaluitin suurin taloudellinen tekijä on julkinen sektori ja hallinto. Viime aikoina on kehitetty myös yksityistä sektoria, kuten turismia, taidetta ja käsityötä. Palkkataso Iqaluitissa on ollut suhteellisen korkea, mutta myös elinkustannukset alueella ovat vastaavasti tavallista korkeammat.[2]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iqaluitin väkiluku oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 7 740. Vuonna 2011 vastaava luku oli 6 699. Inuiteja kaupungin asukkaista oli 4 270. Muuhun kuin alkuperäisväestöön kuuluvia asukkaita oli 3 085. Suurin osa kaupungin asukkaista (5 300) puhui kotonaan eniten englannin kieltä. Ranskaa käytti vastaavasti 280. Inuiittikieliin kuuluvalla inuktitutilla oli 1 725 sitä ensisijaisesti kotonaan käyttävää ja kaikkiaan sen osaajia oli 3 885.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]