Ilkka Alanko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilkka Alanko
Alanko esiintymässä Neljän Ruusun kanssa Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011
Alanko esiintymässä Neljän Ruusun kanssa Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011
Henkilötiedot
Syntynyt21. marraskuuta 1969 (ikä 55)
Joensuu
Ammatti laulaja, lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1982–
Tyylilajit suomirock, poprock, pop
Soittimet laulu, kitara, klarinetti, käyrätorvi, viulu
Yhtyeet Neljä Ruusua, Neljä Baritonia, Sössölandian Kultakurkut
Levy-yhtiöt EMIView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
ilkkaalanko.com

Ilkka Tapani Alanko (s. 21. marraskuuta 1969 Joensuu) on suomalainen laulaja, lauluntekijä ja muusikko, joka tunnetaan parhaiten joensuulaisen Neljä Ruusua -yhtyeen solistina. Vuonna 1982 perustettu yhtye on julkaissut uransa aikana 15 studioalbumia, ja yhtyeen levyjä on myyty yhteensä yli 400 000 kappaletta.[1] Alanko julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Elektra vuonna 2009. Toinen albumi Ruusuja julkaistiin vuotta myöhemmin. Alanko on vaikuttanut myös yhtyeissä Neljä Baritonia ja Sössölandian Kultakurkut. Vuonna 2010 Alangon johtama Joensuun kuoro voitti Kuorosota-musiikkiohjelman, vuonna 2013 Alanko nähtiin yhtenä Vain elämää -televisiosarjan artistina ja vuonna 2020 hän tuli toiselle sijalle Masked Singer Suomi -ohjelmassa Heinäseiväs-hahmona.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Alanko syntyi 21. marraskuuta 1969 Joensuussa.[2] Hänen isänsä Voitto Akilles Alanko oli agrologi ja pankinjohtaja sekä merkittävä paikallinen vaikuttaja Pohjois-Karjalassa.[3] Alangon äiti, opetusneuvos Anna-Liisa Alanko oli kirjailija, lausuntataiteilija ja kulttuurivaikuttaja.[4][5] Ilkka Alangolla on kolme sisarusta: Ismo, Petri ja Satu, jotka ovat kaikki muusikoita.[6] Alanko aloitti nelivuotiaana viulunsoiton, jonka jälkeen hän siirtyi klarinettiin ja käyrätorveen.[2] Alanko sai vapautuksen armeijasta.[7]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä Ruusua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Neljä Ruusua

Vuonna 1982 Alanko, Petteri ”Kode” Koistinen, Jari ”Lade” Laakkonen, Kari ”Kämy” Kämäräinen ja Matti Suomela perustivat yhtyeen Talouskukkaro. Suomela erosi yhtyeestä vuonna 1985, jolloin kokoonpanon nimeksi vaihtui Neljä Ruusua. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1987.[8] Vuonna 1990 julkaistiin Neljän Ruusun kultaa myynyt läpimurtoalbumi Hyvää yötä Bangkok. Yhtyeen kaksi seuraavaa albumia Haloo ja Pop-uskonto myivät molemmat platinaa.[8][9]

Neljä Ruusua tavoitteli 1990-luvun puolivälissä kansainvälistä uraa kahdella englanninkielisellä albumilla. Vuonna 1999 Neljä Ruusua palasi suomen kieleen kultaa myyneellä Uusi aalto -albumillaan.[8] Vuonna 2007 yhtye ilmoitti jäävänsä määräämättömän pituiselle tauolle. Neljä Ruusua palasi yhteen vuoden 2011 Ilosaarirockin pääesiintyjänä. Yhtye on sittemmin julkaissut kolme uutta albumia.[10]

Sooloura ja vierailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Alanko esitti kappaleen ”Sunnuntaina sataa aina” samannimisellä Tapio Rautavaara -tribuuttialbumilla.[11] Vuonna 1997 Ilkka Alanko, Ismo Alanko, A. W. Yrjänä ja Kalle Ahola julkaisivat Neljä Baritonia -nimellä singlen ”Pop-musiikkia”, joka myi platinaa.[12] Vuonna 2005 Ilkka Alanko vieraili ”Maksamme velkaa” -hyväntekeväisyyssinglellä, joka julkaistiin nimellä Artistit Auttavat Aasiaa–2005.[13] Vuonna 2007 Alanko esitti Luokaton-yhtyeen kanssa kappaleen ”Kun ovet naulataan”, jolla protestoitiin Helsingin lähikoulujen lakkauttamista.[14] Vuonna 2008 Alanko esitti kappaleen ”Ontuva Eriksson” albumilla Mestaria kunnioittaen – Tribuutti Tapio Rautavaaralle.[15]

Vuonna 2009 julkaistiin Alangon ensimmäinen sooloalbumi Elektra, joka sijoittui parhaimmillaan Suomen virallisen albumilistan sijalle seitsemän.[16] Swing-vaikutteinen Ruusuja-albumi julkaistiin vuonna 2010, ja se nousi albumilistan sijalle 19.[17] Samana vuonna Alanko osallistui Kuorosota-musiikkiohjelmaan, jonka voitti hänen johtamansa Joensuun kuoro.[18] Vuonna 2013 Alanko nähtiin Vain elämää -musiikkiohjelman toisella tuotantokaudella, jonka pohjalta julkaistiin kaksi kokoelmalevyä.[19] Kauden artistit esiintyivät myös yhdessä Hartwall Areenalla järjestetyssä konsertissa joulukuussa 2013.[20] Vuonna 2016 Alanko vieraili Radio Suomipopin 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistulla ”Suomipoppia”-kappaleella.[21]

Vuonna 2024 Ilkka Alanko palasi soolouralle parin singlen voimin[22][23].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Alanko on ollut kasvissyöjä 1980-luvun lopusta asti.[24] Hän juo myös kofeiinitonta kahvia ja polttaa nikotiinitonta vesipiipputupakkaa.[6] Alanko tapasi pitkäaikaisen kumppaninsa Tessan Virossa vuonna 1993, ja he menivät naimisiin vuonna 2006.[2][6] Heillä on kaksi lasta (s. 2005 ja 2008).[6] Alanko asui perheineen Helsingin Töölössä, kunnes he vuonna 2002 muuttivat Nurmijärvelle ja vuonna 2014 Nupurin kartanoon.[25][26] Vuonna 2011 Alanko avasi kolmantena osakkaana Tallinnaan baarin, joka myytiin vuotta myöhemmin.[27][28] Alanko on pelannut koripalloa Hedelmäkori-seurassa.[29]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä Ruusua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilkka Alanko esiintymässä Neljän Ruusun kanssa Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013
Pääartikkeli: Neljän Ruusun diskografia

Soolo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ruusu-TV osa 1 - 2012 YouTube. 20.3.2012. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 5.6.2018.
  2. ↑ a b c Kullanhuuhtoja teki biisin testamentikseen Kaleva. 5.11.2009. Viitattu 4.6.2018.
  3. ↑ Arkistonmuodostaja: Alanko, Voitto Kansallisarkisto. Arkistoitu 10.7.2019. Viitattu 15.7.2019.
  4. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 42. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
  5. ↑ Kosonen, Laura: Kulttuurivaikuttaja Anna-Liisa Alanko on kuollut Yle Uutiset. 31.1.2018. Viitattu 4.6.2018.
  6. ↑ a b c d Mäki-Kala, Linda: Ilkka Alanko: "Olen elänyt ilman tavoitteita" Me Naiset. 22.1.2011. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 24.6.2018.
  7. ↑ Valtonen, Virpi: Ilkka Alanko: Olen alkoholin suurkuluttaja – viikkoa pidemmästä kuivasta jaksosta vuosia Seura. 21.5.2015. Viitattu 9.6.2018.
  8. ↑ a b c Sorjanen, Axa: Suomirockin työn sankarit Elävä arkisto. 27.6.2014. Yle. Viitattu 4.6.2018.
  9. ↑ Kulta- ja platinalevyt: Neljä Ruusua Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  10. ↑ Mäkinen, Petteri: Ilkka Alanko: Neljä Ruusua on tosissaan paluustaan Länsiväylä. 12.7.2012. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 4.6.2018.
  11. ↑ Komulainen, Matti: Laulujen mies koskettaa yhä sydäntä Turun Sanomat. 30.9.2008. Viitattu 4.6.2018.
  12. ↑ Kulta- ja platinalevyt: Neljä Baritonia Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  13. ↑ Suomalaisrockarit maksavat velkaa nyt Aasialle Helsingin Sanomat. 11.1.2005. Viitattu 7.6.2018.
  14. ↑ Jokinen, Riku: Musiikin huippunimet tekivät laulun Helsingin lähikoulujen puolesta Helsingin Sanomat. 5.2.2007. Viitattu 7.6.2018.
  15. ↑ Mestaria Kunnioittaen - Tribuutti Tapio Rautavaaralle (Lisäksi Tapsan Unohtumattomat Tulkinnat) Apple Music. 8.8.2008. Viitattu 4.6.2018.
  16. ↑ Suomen virallinen lista: Ilkka Alanko: Elektra Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  17. ↑ Suomen virallinen lista: Ilkka Alanko: Ruusuja Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  18. ↑ Kuorosodan voitto Joensuuhun Yle Uutiset. 22.3.2010. Viitattu 4.6.2018.
  19. ↑ He ovat uudet Vain elämää -tähdet! Ilta-Sanomat. 28.5.2013. Viitattu 4.6.2018.
  20. ↑ Vain elämää -artistit konserttiin Hartwall Areenalle! Nelonen. 15.10.2013. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 4.6.2018.
  21. ↑ Radio Suomipop: Suomalaisuuden soundtrack Radio Suomipop. 9.9.2016. Arkistoitu 9.6.2018. Viitattu 4.6.2018.
  22. ↑ Ilkka Alanko palaa soolomateriaalin pariin singlellä ”On” suomiviihde.fi. 17.5.2024. Viitattu 30.8.2024.
  23. ↑ ”Kaipaan rauhaa ja rakkautta, ja toivon sitä kaikille” – Ilkka Alanko esittelee uuden soolobiisin soundi.fi. 30.8.2024. Viitattu 30.8.2024.
  24. ↑ POP - Neljä Ruusua YouTube. 6.11.2012. Viitattu 4.6.2018. [vanhentunut linkki]
  25. ↑ Neljä Ruusua heräsi suloisen kipeään keski-ikään Länsiväylä. 25.9.2012. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 4.6.2018.
  26. ↑ Sasioglu, Mete: Ilkka Alanko muuttaa Nupurin kartanoon Länsiväylä. 17.2.2014. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 4.6.2018.
  27. ↑ Ilkka Alangon Tallinnan-baari myydään MTV Uutiset. 24.4.2012. Viitattu 5.6.2018.
  28. ↑ Laakkonen, Tapio: Neljä Ruusua nauttii kotikeikasta Yle Uutiset. 30.11.2012. Viitattu 6.6.2018.
  29. ↑ Ylitalo, Marko: Mies vailla tavoitetta Helsingin Sanomat. 2.9.2012. Viitattu 7.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljä Ruusua
Studioalbumit:
Kokoelmat:
EP:t:
Singlet:
  • ”Sulje oveni”
  • ”Itkupilli”
  • ”Vastaa!”
  • ”Joulun tähti”
  • ”Matkalla”
  • ”Sukellus”
  • ”Hyvää yötä”
  • ”Elämä”
  • ”06:00”
  • ”Juppihippipunkkari”
  • ”Pullaa”
  • ”Sun täytyy mennä”
  • ”Kuka näkee”
  • ”Poplaulajan vapaapäivä”
  • ”Idänprinsessa”
  • ”Meistä jokainen”
  • ”Energiaa”
  • ”Mood” (4R)
  • ”Loving the Alien” (4R)
  • ”Come Down” (4R)
  • ”Gravitation” (4R)
  • ”Sea of Love” (4R)
  • ”Varjo”
  • ”Hunningolla”
  • ”Luotsivene”
  • ”Olen niin pop”
  • ”Uusi aika”
  • ”Sun täytyy mennä (Remaster)”
  • ”Popmuseo”
  • ”Yön yksinäinen”
  • ”Missä vaan”
  • ”Valuva taivas”
  • ”Nuoli ja sydän”
  • ”Yhtyneet”
  • ”Popstars”
  • ”Elän vain kerran”
  • ”Öisellä rannalla”
  • ”Veri”
  • ”Soudat – huopaat”
  • ”Tahdon”
  • ”Ensi-ilta”
  • ”En voi”
  • ”Seitsemän päivää selvinpäin”
  • ”Katkera kuu”
  • ”Nuori ikäisekseen”
  • ”Toiset saa”
  • ”Sininen sunnuntai”
  • ”Ajelen”
  • ”Esirippu”
  • ”Saaronin lilja”
  • ”Sähkökitara”
  • ”Mustia ruusuja”
  • ”Älä luovuta (Noli cedere)”
  • ”Meidän maa”
  • ”Surutulitus”
  • ”Muuttolinnut”
  • ”Viimeinen valssi”
  • ”Seuraan sua”
  • ”Tähdelliset”
Muuta:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Alanko&oldid=22604835”