Huume

Huume tai huumausaine^[1] on keskushermostoon lamauttavasti tai stimuloivasti vaikuttava aine.^[2] Suomen huumausainelainsäädännössä huumausaineiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit sekä kasvit, joita käytetään lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi ja jotka on erikseen mainittu huumausainelaissa.^[3] Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaat ovat ratifioineet kolme yleissopimusta, joiden perusteella huumausaineet on yleisesti kielletty maiden lainsäädännössä.^[4] Suomessa huumeiden käyttö ja hallussapito on rikos.^[5]

Huumeisiin liittyy haittoja, jotka saattavat ilmetä jo ensimmäisten kokeilukertojen aikana. Näitä ovat muun muassa päihderiippuvuuden sekä myrkytyksen, tajuttomuuden tai kuoleman vaara. Muita ongelmia ovat esimerkiksi aggressiivinen käytös, altistuminen väkivallalle tai ajaminen päihtyneenä.^[6][5]

Huumausaineiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa rahoittavat järjestäytynyttä rikollisuutta. Huumekauppaan liittyy rahanpesua, salakuljetusta, ihmiskauppaa ja väkivaltaa. Huumekasvien, esimerkiksi kokaiinin tai kannabiksen, viljely aiheuttaa ympäristöongelmia sekä yksipuolistaa köyhien maiden tuotantoa. Synteettisten huumeiden, kuten amfetamiinin ja MDMA:n, tuotannossa syntyvät kemialliset jätteet päätyvät luontoon.^[7][6]

YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston UNODC:n maailman huumeraportti 2021:n mukaan maailmassa arvioidaan olleen noin 275 miljoonaa ihmistä, jotka käyttivät ainakin yhtä huumausainetta vuonna 2019.^[8] Päihdehäiriö arvioidaan olevan noin 36 miljoonalla huumeita käyttävällä henkilöllä, eli 13 prosentilla kaikista huumeita käyttävistä. Pistokäyttäjiä arvioidaan olevan noin 11 miljoonaa, eli 4 prosenttia kaikista huumeita käyttävistä.^[9] Lääketieteellisen Lancet-lehden vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan huumeita käyttäviä ihmisiä olisi maailmassa 149–271 miljoonaa. Käytetyin huume on selvityksen mukaan kannabis, jota käyttää arviolta 125–203 miljoonaa ihmistä.^[10] Kannabis on käytetyin huume myös Suomessa.^[11]

Pääartikkeli: Päihteiden kielto

Huumeisiin liittyy haittoja, jotka saattavat ilmetä jo ensimmäisten kokeilukertojen aikana. Näitä ovat muun muassa päihderiippuvuuden sekä myrkytyksen, tajuttomuuden tai kuoleman vaara. Muita ongelmia ovat esimerkiksi aggressiivinen käytös, altistuminen väkivallalle tai ajaminen päihtyneenä.^[6][5]

Kansainvälinen oopiumisopimus, joka allekirjoitettiin Haagissa 23. tammikuuta 1912, oli ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus. Sopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 1922.^[12]

Suomen huumausainelaki määrittelee Suomessa huumausaineiksi luokitellut päihteet. Suomen huumausainelainsäädännössä huumausaineiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit sekä kasvit, joita käytetään lamauttavien, päihdyttävien tai harhoja tuottavien keskushermostovaikutusten vuoksi ja jotka on erikseen mainittu huumausainelaissa.^[3] Suomessa huumausaineiksi luokitellut päihteet on mainittu Suomen huumausaineluettelossa. Huumausaineeksi luokiteltava päihde määritellään valtioneuvoston asetuksella.^[13] Kansainvälisesti huumausainelainsäädännöissä on eroavaisuuksia, erityisesti uusien muuntohuumeiden tapauksissa.

Päihteitä kieltämässä on ollut Yhdistyneet kansakunnat (YK), jolla on kolme yleissopimusta – huumausaineyleissopimus vuodelta 1961 korvasi aiemmin käytössä olleen kansainvälisen oopiumisopimuksen, psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus vuodelta 1971 ja huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskeva yleissopimus vuodelta 1988.^[14] YK:n jäsenmaat ovat ratifioineet sopimukset, minkä vuoksi huumausainelainsäädännöt ovat kansainvälisesti pääpiirteittäin samankaltaisia. Luettelo YK:n yleissopimusten mukaisista huumeista luettelee YK:n huumausaineyleissopimusta ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen mukaiset huumausaineet, sekä näihin kuulumattomat päihteet, jotka on luokiteltu huumausaineiksi Suomessa. 2000-luvulla Suomen huumausaineluetteloon on lisätty myös joitakin kasvinosia.^[13][15][16]

Kansainvälisesti huumausaineita valvotaan kolmella Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksella, jotka velvoittavat sopimuksen ratifioineita maita luokittelemaan tietyt aineet huumausaineiksi sekä asettamaan huumausaineiden yleiskiellon. Sopimuksen vallitseva tulkinta on kuitenkin se, että vaikka sopimus sitoo kieltämään tiettyjen aineiden käytön, se ei velvoita rankaisemaan siitä. Tämän vuoksi eri sopimusmaat ovat päätyneet noudattamaan hyvinkin erilaisia huumausainepolitiikkoja.^[4]

Pääartikkeli: Huumekauppa

Huumetalouteen kuuluvat keskeisesti huumausainerikokset huumeiden laittomuuden vuoksi. Huumausaineiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden hallussa ja siihen liittyy myös muita rikollisuuden muotoja, kuten rahanpesua, varastetun tavaran kauppaa ja väkivaltaa.^[7] Huumausaineet ovat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden suurin tulonlähde, noin puolet sen tuloista tulee niistä. Vuonna 2009 tulo oli noin 400 miljardia dollaria. Nämä tulot muodostavat 0,6–0,9 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.^[17] YK:n alaisen huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri Antonio Maria Costa esitti vuonna 2009, että huumerahoilla on ollut merkittävä rooli kansainväliselle talousjärjestelmälle vuosien 2008–2009 taantumassa, koska ne olivat välillä ainoa saatavilla oleva pääoma.^[18]

Suomessa noin 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta on huumerikollisuutta.^[19] Tilastokeskuksen arvion mukaan huumeet, prostituutio ja salakuljetus toivat vuonna 2013 Suomen 193:n miljardin euron bruttokansantuotteeseen noin 0,2 miljardia euroa.^[20] Vuonna 2015 julkaistun, seitsemän EU-maan yhteistutkimuksen arvion mukaan Suomessa laittomien markkinoiden arvo on noin miljardi euroa.^[21]

Kehitysmaissa huumekasvien viljely yksipuolistaa tuotantoa ja estää kestävää kehitystä. Monilla konfliktialueilla aseellista toimintaa ylläpidetään huumeiden kaupasta saatavilla tuloilla.^[7] Synteettisten huumeiden, kuten amfetamiinin ja MDMA:n, tuotannossa syntyvät kemialliset jätteet päätyvät luontoon.^[7][6]

Huumeiden vastainen politiikka ei ole pystynyt estämään maailmanlaajuista huumeiden käytön lisääntymistä. Lähinnä eteläamerikkalaisten entisten johtajien Global Commission on Drug Policy -ryhmän mukaan harjoitettu politiikka on vahvistanut järjestäytynyttä rikollisuutta.^[22]

Katso myös: Huumausainerikos Suomessa

Sanaa huumausaine on käytetty ainakin jo vuonna 1890 Sanomia Turusta -lehdessä viitattaessa kokaiiniin. Suomen kielen tutkija Terho Itkonen ehdotti vuonna 1972 lyhyempää muotoa huume, joka vakiintui nopeasti.^[23]

Huume on Suomessa huumausainelain tarkoittama päihde, jolla on lamauttavia, päihdyttäviä tai harhoja tuottavia keskushermostovaikutuksia.^[16] Huumausaineeksi luokiteltavat aineet määritellään valtioneuvoston asetuksella.^[13] Suomessa on kielletty YK:n sopimusten aineiden lisäksi muutama muukin huume. Uudet huumaavat aineet eivät automaattisesti ole laittomia, vaan ne tulevat laittomiksi vasta sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Uudet päihteet eivät kuitenkaan ilmesty suoraan laillisille markkinoilla, koska elintarvike-, tuotevastuu- ja kuluttajansuojalainsäädäntö estää terveydelle vaarallisten aineiden kaupan ja markkinoinnin. Euroopan unionin piirissä on järjestelmä, joka mahdollistaa uusien aineiden nopean arvioinnin ja antaa jäsenmaille suosituksia niiden luokittelusta huumausaineiksi.^[4]

Kuten maailmanlaajuisestikin, myös Suomessa kannabis on käytetyin huume.^[11] Seuraavaksi yleisimmin käytettyjä huumeita ovat amfetamiinin, ekstaasin ja kokaiinin kaltaiset stimulantit.^[5]

Huumeisiin kuoli vuonna 2012 Suomessa 213 henkilöä. Huumekuolemat johtuvat yleensä joko riippuvuudesta, pitkäaikaisesta käytöstä, akuutista myrkytyksestä tai itsemurhasta. Vuoden 2012 huumekuolemista 137 tapausta liittyi opioidien tahattomaan liikakäyttöön ja 40 tapausta oli itsemurhia. Tilasto on tehty WHO:n suosituksen mukaisesti vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Useissa tapauksissa kyse on todellisuudessa moniainemyrkytyksestä, jossa henkilö on nauttinut myös muita aineita, kuten esimerkiksi alkoholia tai psyykenlääkkeitä.^[24]

Useiden asiantuntijoiden mukaan on virheellistä puhua huumeiden satunnaiskäytöstä ”viihdekäyttönä”. Huumeisiin liittyy päihderiippuvuuden ja äkillisen kuoleman vaara. Suomessa huumeen käyttö ja hallussapito on rikos.^{[6][5][25][26]}

• Huumeiden historia Suomessa
• Päihdevalistus
• Raittius

• Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse. Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan. Huumeiden kulttuurihistoria. Helsingissä: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huume.

• Huumeita käyttävät rikolliset eivät jää kiinni huumeiden vaan muiden rikosten vuoksi (väitös). 2.4.2012.
• Onnela, Tapio: Huumausaineet historiallisesta näkökulmasta, katsaus huumeidenkäytön ja huumepolitiikan historiaan.

Psykoaktiiviset aineet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä

Kaavio

Selitteet

STIMULANTIT Sympatomimeettiset amiinit Psykomotoriset stimulantit Amfetamiinit Katinoni (Khat) Metyylifenidaatti Kokaiini Aminoketonit Bupropioni Dietyylipropioni SSRI:t Fluoksetiini Fluvoksamiini Paroksetiini Sertraliini MAOI:t TCA:t TeCA:t Maprotiliini Mirtatsapiini Tratsodoni Efedriini Pseudoefedriini Metyyliksantiinit Kofeiini Teofylliini Teobromiini ANTIPSYKOOTIT Epätyypilliset antipsykootit Klotsapiini Risperidoni Olantsapiini Ketiapiini Sulpiridi Tsiprasidoni Tyypilliset antipsykootit Haloperidoli Flupentiksoli Tioridatsiini Klooripromatsiini Pimotsidi Perfenatsiini CBD Kolinergit Nikotiini Betelpähkinä Muskariini Atomoksetiini DEPRESSANTIT Sedatiivit Hypnootit Etanoli Eetteri Barbituraatit Kloroformi Kloraalihydraatti Metakvaloni GHB Bentsodiatsepiinit Alpratsolaami Diatsepaami Flunitratsepaami Tematsepaami Loratsepaami Narkoottiset analgeetit Oopiumi Kodeiini Morfiini Heroiini Oksikodoni Hydrokodoni Metadoni Fentanyyli Psykedeelit Kannabis THC MDMA MDA MDEA Meskaliini DOM LSD Psilosybiini AMT DMT Ibogaiini Dissosiatiivit Typpioksiduuli Ketamiini DXM Tiletamiini PCP Salvinoriini A Iboteenihappo Muskimoli Deliriantit Dimenhydrinaatti Difenhydramiini Skopolamiini Atropiini HALLUSINOGEENIT

Primääriset ryhmät   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla. Sekundaariset ryhmät   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit. Tertiääriset ryhmät   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen. Kvartääriryhmä   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.