Horik I

Horik I (myös muodossa Hårik, tansk. Haarik den Gamle) oli tanskalaisten viikinkien (daanien) kuningas vuosina 827–854^[1] ja jo sitä ennen kanssahallitsija vuodesta 813.

Horik oli kuningas Godfredin poika. Tanska solmi vuonna 825 Aachenin rauhan frankkien kuninkaan Ludvig Hurskaan kanssa. Horik kuitenkin rikkoi rauhansopimuksen hyökkäämällä vuonna 834 suurella laivastolla Friisiaan ja myöhemmin ryöstämällä Pohjanmeren kauppakeskus Dorestadin (myöhemmässä Hollandissa). Dorestad rakennettiin uudestaan, mutta kun suurtulva tuhosi sen vuonna 864, se ei enää elpynyt. Horikin johtamat tai hänen käskyttämänsä tanskalaiset tekivät lähes vuosittain 830-luvulla hävitysretkiä Englantiin ja Ranskaan^[2]. Vuonna 845 he ryöstivät Hampurin, ja luultavasti Horikin käskystä viikinkipäällikkö Ragnar Lodbrok (Karvahousu) hyökkäsi Seinejoelle ja vaati Pariisilta suuren danegeldin eli tanskalaisveron. Englannissa Horik perusti tukikohdan Thamesjoen suulle.^[1]

On väitetty, että viikinkien hyökkäykset Länsi-Eurooppaan heikensivät Horikin auktoriteettia, koska hän ei kyennyt hallitsemaan soturipäälliköitään. Niinpä vuonna 850 Horik I ja kaksi hänen nepoteiksi nimitettyä veljenpoikaansa jakoivat valtakunnan kolmeen osaan, mikä väliaikaisesti lopetti maan yhtenäisen kuninkuuden. ^[2] Vuonna 854 Horikin veljenpoika Guttorm, jonka Horik oli ajanut maanpakoon, saapui hoviin ja vaati valtakuntaa itselleen. Syntyi kolmepäiväinen taistelu, jonka aikana kuningas Horik I ja nepottikuninkaat saivat surmansa, samoin kuin Guttorm ja monet viikinkipäälliköt. Kuninkuuden sai Horikin alaikäinen poika Horik II.

Horikia ei mainita monessakaan oman aikansa lähteessä. Saxo Grammaticuksen Tanskan kronikassa Gesta Danorum hänet mainitaan vain yhdessä osiossa nimellä Erik. Monissa vanhoissa lähteissä tämän ajan kuninkaana pidetään Ragnar Lodbrokia.