Homeerinen kreikka

Homeerinen eli eeppinen kreikka on muinaiskreikan muoto, jota Homeros käytti 700-luvulla eaa. kirjoittaessaan runoelmansa Ilias ja Odysseia. Homeerinen kreikka on daktyylisessä heksametrissä kirjoitettua taidekieltä, joka perustuu arkaaisen kreikan kahteen murteeseen, joonialaiseen ja aiolialaiseen kreikkaan, sekä yhdistelee siihen myös vielä vanhempia piirteitä. Lisäksi teosten kieleen on myöhempien muokkausten myötä päätynyt myös uudempia kielimuotoja.^[1][2] Homeerinen kieli toimi koko antiikin kreikkalaisen eeppisen runouden runokielen perustana. Eeppisellä kreikalla kirjoitettua runoutta tuotettiin vielä vuoteen 400 saakka; sen viimeisiin edustajiin kuuluu Nonnoksen runoelma Dionysiaka.^[2]

Seuraavassa on esitetty homeerisen kreikan merkittävimmät eroavat piirteet verrattuna klassiseen attikalaiseen kreikkaan:

Ensimmäinen deklinaatio (a-deklinaatio)

• Yksikön nominatiivi: päättyy vokaaliin -η, jopa kirjainten ρ, ε ja ι jälkeen. Esimerkiksi χώρη = χώρα. Jotkut substantiivit kuitenkin päättyvät vokaaliin -α.^[3]
• Yksikön genetiivi: päättyy -αο tai -εω = -ου.^[3] Esimerkiksi Ἀτρεΐδαο = Ἀτρεΐδου.
• Monikon genetiivi: päättyy yleensä -αων tai -εων. Esimerkiksi νυμφάων = νυμφῶν.
• Monikon datiivi: päättyy lähes aina -ῃσι tai -ῃς.^[3] Esimerkiksi πύλῃσιν = πύλαις.
• Jotkut ensimmäisen deklinaation substantiivit päättyvät vokaaliin -α päätteen -ης sijasta. Esimerkiksi ἱππότα = ἱππότης; Ἀτρεΐδα = Ἀτρεΐδης.

Toinen deklinaatio (o-deklinaatio)

• Yksikön genetiivi: päättyy -οιο tai -ου.^[3] Esimerkiksi πεδίοιο = πεδίου.
• Duaalin genetiivi ja datiivi: päättyy -οιϊν. Esimerkiksi ἵπποιϊν = ἵπποιν.
• Monikon datiivi: päättyy -οισι tai -οις.^[3] Esimerkiksi φύλλοισι = φύλλοις.

Kolmas deklinaatio

• Yksikön akkusatiivi: päättyy -ιν tai -ιδα. Esimerkiksi γλαυκῶπιν = γλαυκώπιδα.
• Monikon datiivi: päättyy -εσσι tai -σι.^[3] Esimerkiksi πόδεσσι tai ἔπεσσι.
• Homeerisesta kreikasta puuttuu myöhemmässä kreikassa esiintyvä kvantitatiivinen metateesi. Esimerkiksi:

βασιλῆος = βασιλέως, πόληος = πόλεως

βασιλῆα = βασιλέᾱ

βασιλῆας = βασιλέᾱς

βασιλήων = βασιλέων

• Homeerisessa kreikassa taivutusmuodot poikkeavat joskus attikalaisista muodoista. Esimerkiksi πόλεως = πόλιος.

Muuta

• -σ- ja -σσ- ovat vaihtoehtoisia riippuen siitä, mikä muoto sopii parhaiten runomittaan. Esimerkiksi seuraavista esiintyy kumpiakin muotoja: τόσος ja τόσσος; μέσος ja μέσσος; ποσί ja ποσσί.
• Päätettä -φι (-οφι) voidaan käyttää yksikön ja monikon datiivissa (ja joskus myös genetiviissä) sekä substantiiveille että adjektiiveille. Esimerkiksi βίηφι ('voimalla'), δακρυόφιν ('kyynelin') ja ὄρεσφιν ('vuorilla').

Yksikön 1. persoona ('minä')

• Genetiivi: ἐμεῖο, ἐμέο, ἐμεῦ, μευ, ἐμέθεν.

Yksikön 2. persoona ('sinä')

• Nominatiivi: τύνη.^[2]
• Genetiivi: σεῖο, σέο, σεῦ, σευ, σέθεν.
• Datiivi: τοί, τεΐν.^[2]

Yksikön 3. persoona, maskuliini ('hän')

• Akkusatiivi: ἕ, ἑέ, μιν.^[2]
• Genetiivi: εἷο, ἕο, εὗ, ἕθεν.^[2]
• Datiivi: ἑοῖ, οἰ.^[2]

Yksikön 3. persoona ('hän', 'se') tai (harvemmin) määräinen artikkeli

• Nominatiivi: ὁ, ἡ, τό. (jne.)^[3]
• Genetiivi: τοῖο.^[2]

Duaali ('he kaksi', 'ne kaksi') tai (harvemmin) määräinen artikkeli

• Genetiivi ja datiivi: τοῖιν.^[2]

Monikon 1. persoona ('me')

• Nominatiivi: ἄμμες.^[2]
• Akkusatiivi: ἡμέας, ἄμμε.^[2]
• Genetiivi: ἡμείων, ἡμέων.
• Datiivi: ἄμμι(ν).

Monikon 2. persoona ('te')

• Nominatiivi: ὕμμες.^[2]
• Akkusatiivi: ὕμέας, ὕμμε.^[2]
• Genetiivi: ὕμείων, ὕμέων.
• Datiivi: ὕμμι(ν)

Monikon 3. persoona ('he')

• Akkusatiivi: σφε, σφέας, σφας.
• Genetiivi: σφείων, σφέων.
• Datiivi: σφι(ν), σφισί(ν).

Monikon 3. persoona ('he', 'ne') tai (harvemmin) määräinen artikkeli

• Nominatiivi: οἰ, αἰ, τοί, ταί.^[3]
• Genetiivi (feminiini): τάων.^[2]
• Datiivi: τοῖς, τοῖσι(ν), τῇς, τῇσι(ν), ταῖς.^[2]

Interrogatiivipronominit, yksikkö ja monikko ('kuka', 'mikä', 'kumpi')

• Yksikön nominatiivi: τίς.
• Yksikön akkusatiivi: τίνα.
• Yksikön genetiivi: τέο, τεῦ.
• Yksikön datiivi: τέῳ.
• Monikon genetiivi: τέων.

Persoonapäätteet

• -ν päätteen -σαν sijasta. Esimerkiksi monikon 3. persoonan aktiivimuodossa ἔσταν = ἔστησαν.
• Monikon 1. persoonan medium- ja passiivimuodot päättyvät usein metrisistä syistä -μεσθα, ei -μεθα. Esimerkiksi μαχόμεσθα = μαχόμεθα.^[2]
• Monikon 3. persoonan medium- ja passiivimuodot päättyvät usein -αται tai -ατο. Esimerkiksi ἥατο = ἧντο.

Aikamuodot

• Aoristi ja imperfekti: Kummatkin voivat esiintyä sekä augmentilla että ilman.^[3] Esimerkiksi βάλον = ἔβαλον. Vastaavasti yhdistelmissä esiintyy muutoksia, esimerkiksi ἔμβαλε = ἐνέβαλε.
• Futuuri: Yleensä kontrahoimaton. Esimerkiksi ἐρέω = ἐρῶ; τελέω = τελέσω.

Infinitiivi

• Infinitiivin päätteitä ovat -μεν, -μεναι ja -ναι, päätteiden -ειν ja -ναι sijasta. Esimerkiksi δόμεναι = δοῦναι; ἴμεν = ἰέναι; ἔμεν, ἔμμεν tai ἔμμεναι = εἶναι; ja ἀκουέμεν(αι) = ἀκούειν.^[3] 2. aoristissa infinitiivin pääte on -έειν. Esimerkiksi θανέειν = θανεῖν.^[2]

Tapaluokat

• Subjunktiivi
  • Subjunktiivi ilmaistaan lyhyellä vokaalilla. Esimerkiksi ἴομεν = ἴωμεν.
  • Yksikön 2. persoonan mediumin subjunktiivi ilmaistaan sekä muodolla -ηαι että -εαι.
  • Yksikön 3. persoonan aktiivin subjunktiivi päättyy -σι. Esimerkiksi φορεῇσι = φορῇ.
  • Joskus subjunktiivia käytetään futuurin sijasta.
• Optatiivi
  • Optatiivia käytetään usein imperatiivin merkityksessä.

Kontrahoidut verbit

• Silloin kun attikassa -αο- kontrahoituu muotoon -ω-, homeerinen kreikka käyttää muotoja -οω- tai -ωω-.^[3] Esimerkiksi ὁρόωντες = ὁρῶντες.
• Vastaavasti silloin kun attikassa -αε- kontrahoituu muotoon -α-, tai -αει- kontrahoituu muotoon -ᾳ-, homeerinen kreikka käyttää muotoa -αα- tai -αᾳ-.

Olla-verbi (εἰμί)

• Indikatiivi
  • Preesens: yksikön 2. persoona: ἐσσί, εἶς = εἶ; monikon 3. persoona: ἔασι(ν) = εἰσί(ν).
  • Imperfekti: yksikön 1. persoona:ἔον, ἔα, ἦα, ἔσκον; yksikön 2. persoona: ἔησθα; yksikön 3. persoona: ἔηνμ ἤην, ἦε(ν), ἔσκε(ν); monikon 3. persoona: ἔσαν.
• Infinitiivi: ἔμ(μ)εν tai ἔμ(μ)εναι = εἶναι.
• Imperatiivi: ἔσσο.
• Partisiippi: ἐών, ἐοῦσα, ἐόν = ὤν, οὖσα, ὄν.
• Futuuri: ἔσσομαι, ἔσσεαι, ἔσ(σ)εται ja ἐσσεῖται.^[2]

Mennä-verbi (εἶμι)

• Indikatiivi
  • Preesens: yksikön 2. persoona: εἶσθα.
  • Imperfekti: yksikön 1. persoona: ἤια, ἀνήιον; yksikön 3. persoona: ἤιε(ν), ᾖε(ν), ἴε(ν); monikon 1. persoona: ᾖομεν; monikon 3. persoona: ἤισαν, ἴσαν, ἤιον.
• Infinitiivi: ἴμεν(αι).
• Futuuri: εἴσομαι, εἴσεται.
• Aoristi: εἴσατο ja ἐείσατο.^[2]

Tietää-verbi (οἶδα)

• Indikatiivi
  • Preesens: yksikön 2. persoona: οἶδας; monikon 1. persoona: ἴδμεν; monikon 3. persoona: ἴσ(σ)ασι.
  • Pluskvamperfekti: yksikön 1. persoona: ᾖδεα; yksikön 2. persoona: ᾖδησθα, ἠείδης; yksikön 3. persoona: ᾖδεε(ν), ἠείδη: monikon 3. persoona: ἴσαν.
• Infinitiivi: ἴδμεν(αι).
• Partisiippi, feminiini: ίδυῖα.
• Futuuri: είδήσω.^[2]

• Tmesis: verbin eteen liitetty prepositio voidaan erottaa erilleen verbistä. Esimerkiksi πρὸς μῦθον ἔειπεν ('sanan virkkoi') = μῦθον προσεῖπεν.^[3]

Adverbiaalipäätteet

• -δε: ilmaisee 'mihin': πόλεμόνδε, 'sotaan'.
• -δον: ilmaisee 'kuinka': κλαγγηδόν, 'huudoin'.
• -θεν: ilmaisee 'mistä': ὑψόθεν, 'yläpuolelta'.
• -θι: ilmaisee 'missä': ὑψόθι, 'korkealla'.

• ἄρα, ἄρ, ῥα: ilmaisee siirtymää: 'niin' tai 'seuraavaksi'.
• δή: ilmaisee painoa: 'todellakin'.
• ἦ: ilmaisee painoa: 'todellakin', 'varmasti'.
• κεν, κε tai κ' = ἄν.^[3]
• περ: ilmaisee painoa: 'juuri', 'jopa'.
• τε: toimii konnektiivina: 'ja'; tai ilmaisee yleistä huomautusta: 'tiedäthän'.
• τοι: ilmaisee väittämää: '(kerronpa) sinulle'.^[3]

Homeroksen teoksissa (Ilias ja Odysseia) esiintyy noin 9000 eri sanaa, joista 1382 on erisnimiä. Jäljelle jäävistä 7618 sanasta 2307 on vain kerran esiintyviä (hapaks legomena).^[4]

Homeerisessa kielessä esiintyy monista sanoista ja nimistä erilaisia muotoja runomitan vaatimuksesta; esimerkiksi Ἀχιλεύς = Ἀχιλλεύς ('Akhilleus');^[5] Οὔλυμπος = Ὄλυμπος ('Olympos-vuori').^[6] Kadonneen digamman vaikutus näkyy edelleen monissa sanoissa ja yhdistelmissä, vaikka kirjainta ei enää kirjoitettukaan näkyviin; esimerkiksi näennäisinä hiatuksina metristen kolonien sisällä sekä tavun sijaintiin perustuvissa pidennyksissä.

Homeros: Ilias, 1. laulu, säkeet 1–12:

Alkuteksti: » Μῆνιν ἄειδε, θεὰ, Πηληϊάδεω Ἀχιλῆος οὐλομένην, ἣ μυρί’ Ἀχαιοῖς ἄλγε’ ἔθηκε, πολλὰς δ’ ἰφθίμους ψυχὰς Ἄϊδι προῒαψεν ἡρώων, αὐτοὺς δὲ ἑλώρια τεῦχε κύνεσσιν οἰωνοῖσί τε πᾶσι· Διὸς δ’ ἐτελείετο βουλή· ἐξ οὗ δὴ τὰ πρῶτα διαστήτην ἐρίσαντε Ἀτρεΐδης τε ἄναξ ἀνδρῶν καὶ δῖος Ἀχιλλεύς. τίς τ᾽ ἄρ σφωε θεῶν ἔριδι ξυνέηκε μάχεσθαι; Λητοῦς καὶ Διὸς υἱός: ὃ γὰρ βασιλῆϊ χολωθεὶς νοῦσον ἀνὰ στρατὸν ὄρσε κακήν, ὀλέκοντο δὲ λαοί, οὕνεκα τὸν Χρύσην ἠτίμασεν ἀρητῆρα Ἀτρεΐδης [...] »

Translitteraatio: »Mēnin aeide, thea, Pēlēïadeō Akhilēos ūlomenēn, hē myri’ Akhaiois alge’ ethēke, pollas d’ ifthimūs psykhas Aïdi proïapsen hērōōn, autūs de helōria teukhe kynessin oiōnoisi te pasi· Dios d’ eteleieto būlē· eks hū dē ta prōta diastētēn erisante Atreïdēs te anaks andrōn kai dios Akhilleus. tis t᾽ ar sfōe theōn eridi ksyneēke makhesthai; Lētūs kai Dios hyios: ho gar basilēï kholōtheis nūson ana straton orse kakēn, olekonto de laoi, hūneka ton Khrysēn ētimasen arētēra Atreïdēs [...]»

Sananmukainen suomennos: »Vihasta laula, jumalatar, Peleuksen pojan Akhilleuksen kirotusta, joka lukemattomia akhaijeille tuskia tuotti, monia vahvoja sieluja Haadeeseen lähetti sankareiden, (heistä) itsestään saaliin teki koirille ja petolinnuille kaikille; Zeuksen täytti tahdon; josta he alun alkaen riitaantuivat kiisteltyään, Atreuksen poika kuningas miesten ja loistava Akhilleus. Kuka sitten heidät jumalista riidassa saattoi yhteen taistelemaan? Leton ja Zeuksen poika: sillä hän kuninkaalle vihastuttuaan ruton armeijalle nostatti pahan, surmasi sotajoukkoa, koska Khrysestä loukkasi pappia Atreuksen poika [...]»

Otto Mannisen heksametrimittainen suomennos:[7] »Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin, monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi sankarien, heist' itsestään teki koirien riistan, lintujen eineen — Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös, kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika, miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus. Noin kuka kuolematon vihakiistaan kiihteli heidät? Leton poika ja Zeun. Näet närkästyin kuninkaaseen laittoi leiriin hän ruton hirveän, löi kato kansaa, Khryses-pappia herjannut kun ol' Atreun poika.»

• Ahrens, Heinrich Ludolf: Griechische Formenlehre. Göttingen, 1852.
• Blomqvist, Jerker & Jastrup, Poul Ole: Grekisk grammatik/Græsk grammatik, s. 283-346. København: Akademisk forlag, 1991.
• Monro, David Binning: A Grammar of the Homeric Dialect. Oxford, 1891.
• Pharr, Clyde: Homeric Greek: A Book for Beginners. (Ensimmäinen painos 1920. Uusintapainokset: University of Oklahoma Press, Norman, new edition, 1959) John Wright, 1985. ISBN 0-8061-1937-3 Vuoden 1920 painoksen verkkoversio.
• Solders, Severin: Grekisk skolgrammatik, s. 162-167. Lund: Gleerups, 1964.

• Cunliffe, Richard John: A Lexicon of the Homeric Dialect. London, 1924.
• Snell, Bruno et al.: Lexikon des frühgriechischen Epos. Göttingen, 1955-2010.